tag:blogger.com,1999:blog-88492171748442950852024-03-19T05:26:15.264+02:00The Secrets of BreathingUnknownnoreply@blogger.comBlogger44125tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-55382870051879820552014-02-13T13:54:00.002+02:002014-02-13T13:54:49.591+02:00Alitajunnasta taas<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Kirjoitin tämän tekstin alunperin kuvisblogiini.. mutta siirsin sen tänne. En ole vielä oikein oppinut olemaan tunkematta tuota "pintablogia" täyteen tätä oman mielen kanssa herkuttelua. Heh.<br />
<br />
Kaamoksen kourissa rypiessäni kiinnostuin demoneista. Piirsin tällaisen otuksen..<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOD5Gmh0M1j6sQCWRuAzaMuNMqbKRkC5CJpcMGZPlqhp1Tv_Vsc3U_Ya0oMtzQi9vVEAY13-DFofaQIEcT3HqoTl5LOVa8w-BDXgEQAM2mVniWTM1wmzEQ-MgcuQ9E_oQ5haanJPE1Muw/s1600/1601265_10152209738812840_959112816_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOD5Gmh0M1j6sQCWRuAzaMuNMqbKRkC5CJpcMGZPlqhp1Tv_Vsc3U_Ya0oMtzQi9vVEAY13-DFofaQIEcT3HqoTl5LOVa8w-BDXgEQAM2mVniWTM1wmzEQ-MgcuQ9E_oQ5haanJPE1Muw/s1600/1601265_10152209738812840_959112816_n.jpg" height="400" width="306" /></a></div>
<br />
Heh.
On kiinnostanut aika paljon nuo alitajunnan asukit. Pidän kyllä
tieteestä ja siitä, että tieteilijät toteuttavat intohimoista
tiedonjanoaan, mutta en oikein siedä "tavan tallaajien" keskustelua
tieteellisyyden paremmuudesta alitajuntaan nähden. Alitajunta tuottaa
symboleita asioista, joita tietoinen mieli ei hyväksy. Elämme aikaa,
jolloin julkisessa keskustelussa vallitsee tieteellisen totuuden
yksinoikeus uskottavuuteen. En osaa sitä paremmin kuvailla, enkä
tarkoita tällä valittaa tilanteesta.. Ihmiskunta ei halua tulla
huijatuksi, ja se on kriittinen. Ei enää uskontoja, ikoneita, johtajia
jotka johtavat harhaan! Ei enää! Me selvitämme totuuden _itse_ !<br />
<br />
Tietysti
tällainen tietoinen asenne aiheuttaa vastareaktion. Viime
vuosikymmeninä tieteellisyydestä on tullut populääritasolla hirveän
trendikästä ja pahimmillaan umpimielisen ylikorostettua. Vastareaktiona
maagisuus on ollut yhtä kauan populäärikulttuurin trendikkäimpiä
juttuja. Noidat, velhot, vampyyrit - ikivanhat alitajuiset symbolit
kiehtovat vuosisadoista toiseen. Selittämätön kiehtoo monella tasolla,
ja se inspiroi kaiketi loputtomiin niin tiedettä kuin taidettakin
tavoittelemaan itseään. Ah.<br />
<br />
Ja nyt haluan jakaa kanssanne palan piilotajunnan historiaa. Tulin kirjastoon taas kerran tätä varten:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.antikvaari.fi/imagesproduct/1101_67_2012103170.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.antikvaari.fi/imagesproduct/1101_67_2012103170.jpg" height="320" width="235" /></a></div>
<br />
<br />
Sigmund
Freud ja Carl Gustav Jung olivat piilotajunnan tieteellisen tutkimuksen
pioneereja, jotka tekivät myöhemmin paljon yhteistyötä keskenään, ja
joista Freud oli ensimmäinen piilotajuntaa empiirisesti tutkinut
psykiatri. Hän teki loistavia havaintoja ja muodosti niiden pohjalta
tänäkin päivänä tunnettuja teorioita, joita nuorempi Jung kanssatyösti,
myöhemmin myös kritisoi ja täydensi.<br />
<br />
Freudin
lähestymistapa oli käytännöllinen ja hän näki psyykkeen tietynlaisena
koneena. Hän piti piilotajuntaa ihmisen henkilökohtaisen elämän
"psyyken romukoppana" jonne torjutut tunteet menevät, ja josta ne
tulevat esiin symbolikuvina. Symboli on merkityksellinen kuva, jonka
merkitystä ihminen ei ymmärrä, ja jota hän ei voi siksi torjua suoralta
kädeltä. Hieno mekanismi kaikin puolin, joka auttaa käsittelemään
vaikeita asioita.<br />
<br />
Jung tutki tätä asiaa työssään
aluksi pitkään Freudilaisittain, mutta kohtasi työssään ja elämässään
useita tapauksia, jotka vihjailivat, että piilotajunta olisikin enemmän
kuin "kiellettyjen asioiden varasto" ihmisen psyykessä. Mainitsemani kirja kuvailee näitä tapauksia
yksityiskohtaisesti, suosittelen lukemaan jos kiinnostaa! Oulun
kaupunginkirjastossa kirja on varastossa, ja sitä on kysyttävä
tiskiltä. Antavat sen kyllä mielellään. <br />
<br />
<i>"Oivallus,
että piilotajunta ei ole pelkkä menneisyyden varasto vaan myös täynnä
tulevan tilanteiden ja ajatusten ituja, sai minut kehittämään uuden
lähestymistavan psykologiaan. Tämä asia on herättänyt melkoisesti
kiistaa. Tosiasia kuitenkin on, että etäisen tietoisen menneisyyden
muistojen lisäksi piilotajunnasta saattaa tulla esiin myös täysin uusia
ajatuksia ja luovia ideoita, jotka eivät koskaan aiemmin ole olleet
tietoisia. Ne kasvavat kuin lootuskukka mielen pimeistä syvyyksistä ja
muodostavat erittäin tärkeän osan tiedostamattomasta psyykestä. Voimme
todeta tämän jokapäiväisessä elämässä, kun ongelmat joskus ratkeavat
mitä yllättävimpien uusien oivallusten avulla. --- Tästä asiasta
löydämme runsaasti todisteita itse tieteen historiasta. Ranskalainen
filosofi Descartes koki vastaavan "mystisen" ilmestyksen, jossa hän
näki välähdyksenä "kaikkien tieteiden järjestelmän"." -C.G.Jung</i><br />
<br />
Tietysti tämä on jollain tavalla itsestäänselvää. Minua vain kiehtoo ihan hirveästi ajatus, että.. miten sen muotoilisin.. että alitajunta olisi elävä, tietoinen itsestään, kuten tietoinen mieli on tietoinen itsestään... että ihminen olisi tässä välissä se lihakimpale, joka sitoo yhteen itsessään sen, mikä on hyväksyttyä ja sen, mikä ei ole, mutta joka oikeuttaa itsensä omin neuvoin. Tästähän suuret myytit puhuvat - lucifer ei ole ainoa myyttinen hahmo, joka on "karkoitettu taivaasta helvettiin".<br />
<br />
Ihan totta hei, ymmärrän joka päivä paremmin sen, että nämä asiat ovat varmaan kaikille ihmisille itsestäänselviä paitsi minulle.. :D Anteeksi hekumalliset alitajunta-päivitykseni siis, en vain saa kyllikseni tästä aiheesta.. <br />
<br />
<br />
Ihanaa kevättalven alkua,<br />
Elina</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-69844906345911904572014-01-20T09:50:00.002+02:002014-01-20T09:51:25.800+02:00Tämän blogin tulevaisuus<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFzwKMeKsPUKUXdIYuEgrnl7LMco9RzjmUehLGhaJkPK-HNyj6Y7VX_rVdHB3BWVHWJh0XX_Q4KQ9eL8hapRwEHvNfQ7vZQUXGlrKQ-jtsHWazeiv2kVCeDT05lWLFZ0VqwipK23p4tRGu/s1600/space+sience+fiction+cover+1953.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFzwKMeKsPUKUXdIYuEgrnl7LMco9RzjmUehLGhaJkPK-HNyj6Y7VX_rVdHB3BWVHWJh0XX_Q4KQ9eL8hapRwEHvNfQ7vZQUXGlrKQ-jtsHWazeiv2kVCeDT05lWLFZ0VqwipK23p4tRGu/s1600/space+sience+fiction+cover+1953.jpg" height="320" width="250" /></a>Olen aloittanut uuden blogin! Osoitteessa <a href="http://gee202.blogspot.com/">gee202.blogspot.com</a> pidänkin nyt nettipäiväkirjaa ihan raakasti omalla nimelläni. Siellä keskityn enemmän elämäni tapahtumiin sekä opiskelu- ja työasioiden pyörittelyyn. Halusin maanläheisemmän blogin, jonka päivittäminen ei tuntuisi aina vetävän minua jollekin ajattomalle pohdiskeluajelulle universumin halki. :D Tällä blogilla on ollut välillä vähän raskauttava vaikutus minuun, ja siksi en ole päivittänyt vuoteen kovin aktiivisesti.<br />
<br />
Aloitin kirjoittamaan tätä monta vuotta sitten, kun tuntui, ettei normaali elämä tarjonnut tarpeeksi mahdollisuuksia syvällisiin ja analyyttisiin keskusteluihin. Nyt sellaisia tuntemuksia on minulla niin harvoin, että tämä purkukanava kumisee tyhjyyttään.<br />
<br />
En kuitenkaan listi tätä blogia kokonaan, kuten aluksi aioin. Sama kai tämä on pitää tällaisena ei-mainostettuna diippeilyyn ja ylianalysointiin sopivana kuoppana, jonne voin tietynlaisissa tunnelmissa tulla kieriskelemään hulluudessani :D Hah hah.. no joo.<br />
<br />
No niin, eipä mulla kyllä muuta asiaa ollutkaan. <br />
<br />
Hieno tammikuu käynnissä! <br />
Elina</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-33264277243856146562013-02-12T13:50:00.002+02:002014-03-26T07:04:34.577+02:00Ajatuksien hälinässä <div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="color: white;"><span style="background-color: black;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6fVj_hq1PrH8vWLeLR8xGt-NKYqnopGqiTen7r9aufGWkGrGDwkhmMsPPd07UDOQup21fF_G69okg0u33gafxT7afFYiidJT_rsRRVfDuthMb_aVZM490NztJwLThEjw2REV-kdS5YaCo/s1600/dinner-family-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6fVj_hq1PrH8vWLeLR8xGt-NKYqnopGqiTen7r9aufGWkGrGDwkhmMsPPd07UDOQup21fF_G69okg0u33gafxT7afFYiidJT_rsRRVfDuthMb_aVZM490NztJwLThEjw2REV-kdS5YaCo/s640/dinner-family-1.jpg" height="392" width="640" /></a></span></span></div>
<span style="color: white;"><span style="background-color: black;"><span style="font-family: 'lucida grande', tahoma, verdana, arial, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;"><br /></span></span></span>
<span style="color: white;"><span style="background-color: black;"><span style="font-family: 'lucida grande', tahoma, verdana, arial, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">Nyt seuraa mielikuvaharjoitus. </span></span></span><br />
<span style="color: white;"><span style="background-color: black;"><br style="font-family: 'lucida grande',tahoma,verdana,arial,sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;" /></span></span>
<span style="color: white;"><span style="background-color: black;"><span style="font-family: 'lucida grande', tahoma, verdana, arial, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">Pääsi sisällä on monia ajatuksia ja mielipiteitä, jotka ovat joskus hyvinkin kovaäänisiä, töykeitä, töksähtäviä, riiteleviä. Haluat kenties päästä niistä eroon, nousta niiden yläpuolelle, unohtaa ne.</span></span></span><br />
<span style="color: white;"><span style="background-color: black;"><br style="font-family: 'lucida grande',tahoma,verdana,arial,sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;" /></span></span>
<span style="color: white;"><span style="background-color: black;"><span style="font-family: 'lucida grande', tahoma, verdana, arial, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">Kuvitteleppa mielikseni nyt pääsi sisältämä hälinä tavalliseksi ihmishälinäksi - tiedäthän, kuten juhlissa tai kouluruokailussa on? Astioiden kilinää, mutinaa ja porinaa on kaikk</span><span class="text_exposed_show" style="display: inline; font-family: 'lucida grande', tahoma, verdana, arial, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 18px;">ialla.<br /><br />Ajatukset on joskus vaikea hiljentää. Ja ne kuulemma pitäisi hiljentää. Lähinnä koska hälinässä on haastavaa keskittyä. Mutta minä väitän, että hälinässä on myös paljon rakkautta ja hauskuutta. Ja että hiljentämisen sijaan voi myös mennä hälinän sisään kokemaan sen hienous.<br /><br />Joten - Miten olisi, jos antaisit häliseville ajatuksillesi tarkoituksen, hetken leikin?<br /><br />Kuulet siis hälinää, tuttua hälinää. On ruoka-aika. Pääkoppasi on ruokapöytä, jonka ääressä erilaiset ajatukset kommunikoivat hyvin monenlaisilla mahdollisilla tavoilla. Kuvittele vapaasti erilaisia persoonia, joita pääsi sisäisessä ruokapöydässä istuu, konstailematta ja röyhkeästi mättämässä kapasiteettiasi nassuun. Mitä moukkia - ne vain syövät, sinun energiaasi!<br /><br />Katsellessasi tätä kulutusjuhlaa, joka energiaasi syö, muistat yhtäkkiä että olet itse tuonut heille leivän pöytään. Olet ajatuksistasi ja asenteistasi muodostuneessa perheessä, tässä hälisevässä joukossa kunnioitettu mutta harvoin huomioitu perheen pää - isä, äiti tai mummo, ei väliä. Sinäkin olet perheen päänä oma persoonasi. Mutta juuri nyt sinä vain katselet hiljaa perhettäsi.<br /><br />Onko ajatuksiesi joukkio intiimi ydinperhe, kemioitaan sovitteleva uusperhe, vallaton suurperhe, sukujuhla serkkuineen ja lankomiehineen? Älä mieti syntymäperhettäsi nyt liiaksi, vaan katsele sisäistä hälinääsi.<br /><br />Tunnustele tunnelmaa pöydässä.<br /><br />Kuinka soljuvaa on keskustelun tai vaihtoehtoisesti hiljaisuuden energia? Hallitseeko joku tilannetta? Mitä muut siitä tykkäävät ja kuinka he reagoivat? Millainen dynamiikka on havaittavissa ja mihin suuntaan se kehittyy? Onko vitsiniekkaa, tosikkoa, entä muita?<br /><br />Katsele ajatuksiasi saman pöydän ääressä jauhamassa ties mistä. Anna itsellesi lupa mieltyä toisiin ajatuksiin toisia enemmän. Voit antaa lapsellisten ja ärsyttävien ajatusten olla keskenkasvuisia kuten murrosikäisten annetaan olla kärkeviä. Voit katsoa pöydän nuorinta ja antaa hänen olla naiivi ja puhdas. Äkäinen papparainen niin ikään saa rauhassa mutista kirosanojaan, mummo päivitellä ryppyjään.<br /><br />Tunnustele tunnelmaa mielesi ruokapöydässä, ja huomaa, kuinka jollain tavalla inhoat ja rakastat perhettäsi yhtä aikaa. Naurahda vapaasti ajatukselle - sinä pidät heidät hengissä ruokkimalla heidät, ja he vain ovat omia itsejään eivätkä lainkaan sitä, mitä sinä haluaisit.<br /><br />Sitten katso itseäsi perheen päänä. Oletko hiljainen ja hyväksyvä, harvoin hermostuva tyyppi? Luja ja huumorintajuton? Retee ja rento, kenties jopa moraalisesti veltto? Opastatko ja johdatko muita aktiivisesti vai annatko vain vihjeitä oikeasta suunnasta?<br /><br />Olet varmasti yhdistelmä monia eri asioita. Tarkastele kuitenkin, mihin painotut. Oletko väsynyt rooliisi? Kerro ajatuksesi roolistasi ajatusperheellesi ja katso kuinka he reagoivat. Jonkinlainen "shit just got real" -hämmästysefekti on mahdollinen, niin ettei kukaan saa sanottua mitään - eihän tällaisista puhuta kovin usein.<br /><br />Anna tunnelman hiljalleen muuttua suuntaan, joka tuntuu hyvältä.<br />Huomaatko, kuinka ajatuksesi ja ennakkoasenteesi ovatkin hyvin... inhimillisiä? Eivätkö ne täytäkin taitavasti paikkansa pöydän äärellä?<br /><br />Seuraavaa ateriaa varten voit jo pohtia, tarjoatko salaattia (hehän lihovat silmissä!) vai kenties viiniä (koska täti Phyllis on niin hauska yhdenkin lasillisen jälkeen) .. Pitäisikö kerrankin kokeilla, miltä tuntuu siunata ruoka yhdessä (mummo pitäisi siitä)? Entä jos ruuan jälkeen pelattaisiinkin pitkä korttipeliturnaus (pappa on niin hirveän kilpailunhenkinen, että mitähän siitäkin tulisi)?<br /><br />Perheesi kokoontuu yhteen joka päivä. Usein joku ei pääse paikalle. Mutta perheesi on aina sinun omasi, ja se on juuri sellainen kuin se vain on.<br /><br />Kannattaa myös muistaa, että silloin kun hälinä käy sietämättömäksi ja tekisi mieli räjäyttää koko sakki taivaan tuuliin -<br />Voit aina lähteä ulos!</span></span></span></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-52509250817221814842013-01-11T09:49:00.005+02:002013-01-11T09:56:55.703+02:00Kuun kiertoradan tuolla puolen<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghl6er7aLpuqbT_6hAdamSDqP3u5zcw4BDkHRX3YihojpJCjhYlVHGXUGCfsYQn3Wtx7BmMKY2juWY8XPmZ1kHqpvn3A4ZdOvVWKgrEEaBZ7Re9mrFdXrHs4c_IQmnVKNx5VNtQ43PawfQ/s1600/tumblr_m6whxv0DtB1r0wqrdo1_500.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="316" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghl6er7aLpuqbT_6hAdamSDqP3u5zcw4BDkHRX3YihojpJCjhYlVHGXUGCfsYQn3Wtx7BmMKY2juWY8XPmZ1kHqpvn3A4ZdOvVWKgrEEaBZ7Re9mrFdXrHs4c_IQmnVKNx5VNtQ43PawfQ/s320/tumblr_m6whxv0DtB1r0wqrdo1_500.jpg" width="320" /></a><br />
Seuraa unipäivitys. Lähinnä siksi, koska haluan jakaa viime yönä näkemäni opettavaisen ja ihanan unen. Tämä uni tuli kuin tilauksesta, sillä olen kaipaamalla kaivannut henkeä kohottavia unia, joita ennen näin usein..<br />
<br />
Olenkin lähinnä nähnyt viime viikon aikana painajaisia, joista herään keskellä yötä huutaen. Niihin liittyy lähes poikkeuksetta tunne, johon ajatuksissani liitän jotain yliluonnollista joka ottaa minut valtaansa, ja sitten koko touhu lähtee käsistä.<br />
<br />
Yhtenä yönä (unessa siis) poikaystäväni leikillään loitsi/manasi minua ja minä suutuin hänelle huutaen "ÄLÄ!". Hän ei reagoinut vaan seisoi typerä virne naamallaan, ja ärsyynnyin lisää. Huusin vielä kaksi kertaa "ÄLÄ!" ja kolmannella kerralla minä aloin muuttua vihaolennoksi - raivon voimasta kasvoni muuttuivat vääristyneiksi ja nousin uhkaavaan lentoon häntä kohti. Kun olin lentänyt hänen yläpuolelleen ja ymmärsin, etten hallitse itseäni, heräsin huutaen.<br />
<br />
Viime yönä Antti poltti tupakkaa (olemme yhdessä juuri lopettaneet) ja minä hänen vieressään sanoin, että "en minä onneksi ole kussut vielä, kunhan en polta." Sanoessani viimeisen lauseen minä katsoin itseäni peiliin ja taas kasvoni vääristyivät sairaalloisen tiukkaan ilmeeseen. Menetin puhekykyni ja tasapainoni heitteli. Yritin huutaa ja puhua kaikin tavoin mutta sain ulos vain äänteitä kuten ÄBÄBÄBÄ ÄTÄTÄTÄ NNGÄNÄNÄNÄ , eikä poikaystäväni ymmärtänyt, etten vitsaillut. Heräsin taas huutaen.<br />
<br />
Mutta ENNEN KAIKKEA haluan jakaa kanssanne tämän sydäntä lämmittävän unen, jonka näin myöhemmällä puoliskolla viime yötä. On pitkä, pitkä aika siitä, kun viimeksi näin unta, jossa kohoan henkisesti tekemällä oikeita valintoja. Voitte vain kuvitella, miten voimauttavalta ja hyvältä minusta tuntuu!<br />
<br />
Elikä.<br />
<br />
Olin levykaupan tapaisessa, aika lähellä tiskiä yli kymmenpäisen ihmisryppään kanssa, ja me kaikki jonotimme. Tiskillä oli minigrip-pusseja, joissa oli random rahasummia sekä yhdessä niistä vissiin vuoronumerolappuja. Ulkomaalaistaustainen mies lapsensa kanssa piti kädessään vuoronumeroa 50, menossa oli numero 30. Hän huuteli kassalle, että anteeksi minulla on väärä vuoronumero, eikö nyt ole jo minun vuoro.. Kassaneito sanoi tympääntyneenä jotain että kyllä se on ihan oikea numero, ja hävisi takahuoneeseen. Mies kantoi lasta sylissään ja oli silmin nähden stressaantunut, levoton ja ärtynyt. Hän mutisi huonolla suomella jotain ja räpelsi rahapusseja tiskillä kuin etsien "oikeaa" vuoronumeroaan. Olin varma että pian kanssajonottavat suomalaiset alkavat väittämään, että hän yrittää varastaa.<br />
<br />
Pian vaaleatukkainen mies takaa kommentoi: "tekeekö mieli ottaa?" ja mies tietenkin suutahti vähän. Hän meni itse asiassa ihan säälittävään mielentilaan, ei saanut lausetta loppuun, ahdistui hirveästi ja vapisi katse kimpoillen paikasta toiseen. Hän oli niin tuskissaan. Minä hiljaa hänen edellään päätin suhtautua tilanteeseen rakkaudella ja tunsin sydänchakrani sykkivän lämpöä ja rauhaa. Tartuin miestä kädestä kiinni ja hän pysähtyi levottomuudessaan katsomaan minua silmiin. Miehen silmistä paistoi häpeä, stressi ja hätä. Katsoin häntä rehellisesti lainkaan piilottelematta rakkautta jonka sisälläni tunsin, ja hän murtui kyyneliin. Tunsin todella ymmärtäväni hänen häpeäänsä ja tuskaansa, ja me halasimme pitkään yhteisymmärryksessä ja veljeydessä.<br />
<br />
Sitten istahdimme vierekkäin ja puhuimme vähän niitä näitä. Mies oli tietenkin rentoutunut jonkin verran äskeisestä ja huomasin hänen olevan luonteeltaan levoton, jopa itseriittoinen tapaus - hän ei kuunnellut, kun lapsensa yritti puhua hänelle, vaan tuntui keskittyvän omaan viehättävyyteensä aika paljon. Itse tunsin itseni... ikään kuin nöyrällä ja iloisella tavalla vakaammaksi ja suuremmaksi kuin ennen, kuin lapsi joka onnistuu ensimmäistä kertaa tietyssä asiassa osoittamaan henkisen kypsyytensä vanhemmilleen. Tunsin, ettemme kykene keskustelemaan kovin hyvin, koska hän ei osannut kuunnella oman levottomuutensa keskeltä, ja nousin pois hänen viereltään.<br />
<br />
Siirryin selaamaan levyhyllyjä ja kyykistyessäni kuulin lyhyen voihkaisun ja kommentin pyllystäni. Oletin äänenväristä sen olevan tämä ulkomaalaistaustainen mies, ja vaikka naisena toki pidin siitä että pyllyni on jonkun mielestä hyvännäköinen, minua hieman häiritsi ajatus että äskeisen hetken puhtaus tahriintuu. Tämä tapahtuma tuntui laskevan minut semi-jumalallisesta mielentilastani takaisin maan pinnalle, seksuaalisen ihmisen maalliseen todellisuuteen. Enkä edes joutunut ponnistelemaan asian hyväksymiseksi - ajattelin: "Noh, sellainen on miehen ja ihmisen luonne. Olen osani tehnyt, eikä minun ole tarvis jatkaa tuttavuuttamme tämän pidemmälle. Hän pärjää kyllä." Huomasin myös oman seksuaalisen luonteeni tulevan ilmi tietoisessa itseni korostamisessa - en sattumalta ollut pukenut päälleni pitkää toppia joka korostaa pyllyni muotoja kyykistyessäni. Kerrankin unessa en piilotellut tätä osaa itsestäni häpeillen, vaan seisoin naisellisessa asennossa kyykyssä levyjä selaten, vaikka tiesin pyllyni olevan huomion kohteena. Jäin etsimään Chisun uusinta levyä, ja mies ja tapahtuma liukenivat mielestäni hiljalleen.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZGEnyKUfAs0QBByBXsFYBdrZMKYDtayUTxCK3aPykXmJHXP3qLiyDOL4jzqpvv5DPRJvT1peslpJsuTg1drc4UpewMVda1TaEY-PFRar8tAVA00waANELao9bYJtMIXw2ZTLi0FD_8QZP/s1600/ocean+dreams+crop.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZGEnyKUfAs0QBByBXsFYBdrZMKYDtayUTxCK3aPykXmJHXP3qLiyDOL4jzqpvv5DPRJvT1peslpJsuTg1drc4UpewMVda1TaEY-PFRar8tAVA00waANELao9bYJtMIXw2ZTLi0FD_8QZP/s1600/ocean+dreams+crop.jpg" /></a></div>
Unessa en tiedostanut tätä, mutta jälkeen päin ymmärsin tapahtuneen lempeän kohoamis-maadoittamis-prosessin - kun ensin tein oikein, koin pallean alueella kohottavan tunteen, tunsin itseni "suuremmaksi" kuin aiemmin. Tämä olotila ei tietenkään voi jatkua ikuisesti, koin mielihyvää enkä osannut maadoittaa tunnetta.. Unen miehen seksuaalinen huutelu oli palvelus, joka laski minut maan pinnalle. Tämä kuin verhosi aiemman, vahvasti henkisyydellä latautuneen tapahtuman lempeästi maallisuuteen, sallien minun maadoittaa tuo onnistumisesta johtuva energia omaan elämääni. Tämä ihana itsetunnon kohotus seurasi minua unesta toiseen, vaikken muistanut itse levykauppajuttua ennen heräämistä.<br />
<br />
Ai että. Onneksi aloin kirjoittamaan unta ylös heti kun heräsin, olisin muuten unohtanut sen loogisen lämpöisyyden. Suosittelen lämpimästi kirjoittamaan ylös unia herätessä, ei niiden merkitystä usen ymmärrä ennen sitä vaikka tunnelataus jäisikin päälle ilmankin.<br />
<br />
Päivänjatkoja,<br />
<br />
T. Räkäpää-Flunssa-Ellu<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/EroRtEUmZcU?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
<br />
<br />
<div>
<br /></div>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-21679464982272480722013-01-07T15:40:00.003+02:002013-01-11T21:58:38.284+02:00Lampaista, anarkiasta ja anteeksiannosta<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<i>(Huom. Tätä alunperin nälkäisenä kirjoitettua tekstiä täydennetty vatsantäyteisillä ajatuksilla 10.1.2013. Minun ei passaa aliarvioida vatsani vaikutusta tekstini laatuun..)</i><br />
<br />
Näin pari päivää sitten kuvan lampaasta alittamassa naruaitaa. Kuvan yhteydessä teksti väittää, että "vapaat" eivät tarvitse paimenia tahi aitoja. (Jos jollain on tämä kuva hallussaan, linkatkaa, pls!) Teksti meni tarkalleen ottaen näin:<br />
<br />
<i>"When ideas own people, those people become livestock and slaves. The FREE are not bound by ideas; They need no shepherd and they refuse to be fenced. FUCK YOUR ORDERS, FUCK YOUR BORDERS, WE DON'T NEED YOUR FUCKING ORDERS!" </i><br />
<br />
Voimakas viesti, eikö totta? Olen pistänyt merkille, että näistä 2010-luvulla eri muodikkaiksi nousseista lifestyle-kiertokuvista suuri osa kannustaa villiyteen, vapauteen ja riippumattomuuteen.<br />
<br />
Lukiossa minä opin, että jokainen teksti ja kuva pitää aina sisällään sen todellisuuden, jota tekstin kirjoittaja tai kuvan ottaja kantaa sisällään. Sitä, että opettelimme havaitsemaan kaikista lähteistä tällaiset taustavaikuttimet, kutsuttiin medialukutaidon lisäämiseksi.<br />
<br />
Oli kyse millaisesta opetuksesta tai elämänohjeesta tahansa, on mielestäni sen "timanttisuus" mitattavissa sillä, kuinka tunteista ja elämänvaiheista riippumaton sen osoittama totuus on.<br />
<br />
Esimerkiksi tämä lammaskuva ei ole tästä näkökulmasta kovin timanttinen. Se sopii kahlituille, jotka kaipaavat kannustusta murtautua ulos jonkin ulkopuolisen asettamasta vankilasta, ja se täyttää tarkoituksensa juuri siinä loistavasti. Siinä on nuoren ja äkäisen aktivistin henkeä, mikä tuntuu pallean alueella kohottavalta ja voimakkaalta. Mutta kuvan sanoma ei mielestäni ole totta, se on liian suhteellinen viehättääkseen minua todella.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg34HDty7XM9i16r9ZnaTG7qZYFuCdAUh-C6RxU-ErmFQ9GjUzgBH0dDMLCwrP7hizWaO6R1NAmc9uK3lskLWoMD4wYoeBCdBZpsif4acUIR-3wyRB5mjQO5Dct_0boIau2vE7RrlE6pA4x/s1600/perception.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg34HDty7XM9i16r9ZnaTG7qZYFuCdAUh-C6RxU-ErmFQ9GjUzgBH0dDMLCwrP7hizWaO6R1NAmc9uK3lskLWoMD4wYoeBCdBZpsif4acUIR-3wyRB5mjQO5Dct_0boIau2vE7RrlE6pA4x/s1600/perception.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
En uskalla edes arvailla, kuinka paljon on ihmisiä maailmassa jotka näkevät maailman potentiaalisen kahlitsevana paikkana ja kokevat tarpeelliseksi taistella kahlitsemista vastaan. Lukeudun niihin itsekin usein - siinä mielentilassa turvallisuuden tunne ja sen lähteet ovat harhoja, joiden avulla kahlitaan kansaa turhuuteen. Sieluttomaan turhuuteen jonka se pelkuruudellaan ansaitsee! Muutosta ei tapahdu, koska ihmiset ovat lampaita aitauksissaan. Turvaa tuovat ideologiat ja asenteet hidastavat muutosprosessia - todellinen valon soturi ei tarvitse mitään lohdukkeita! <br />
<br />
Juu. No toki. Mutta entä hän, joka ei kaikesta huolimatta koe olevansa vanki? Eikö hän vapaudu tarpeesta vapautua ja ole siten todella vapaa? Vapaus on sisäinen tila ennen kaikkea. Toki minun on helppo länsimaisena hyvinvointipeffanaväittää näin - onhan maailmassa on monenlaisia epäeettisiä infrastruktuureja ja jämähtäneitä rakenteita, jotka rajoittavat vapautta sen ilmiselvimmissä muodoissa kuten itseilmaisun tai liikkumisen vapaus. On totta, että tällaisten rakenteiden on yksinkertaisesti on muuttuttava jotta ne voisivat toimia tulevaisuudessa ihmisten hyväksi eikä heitä vastaan. Tässä maailmassa todellakin <b>on</b> perusteltua korostaa vapauden merkitystä ja nostattaa pienessä ihmisessä uskoa siihen, että hän voi vaikuttaa kieltäytymällä ja murtautumalla ulos kaavoista.<br />
<br />
Niin, en tarkoita väheksyä työtä, jota maailmalla vaikeissa paikoissa vapaudestaan taistelevat tekevät. Mutta.<br />
<br />
Olen lämpimässä asunnossani, vatsa sopivan verran täynnä, ja kirjoitan vapaana kansalaisena mielipiteitäni internettiin. Näen tuttavani jakaneen tällaisen aggressiivisen vapaudenkaipuisen lammaskuvan sosiaalisessa mediassa. Koen omituista nolostumista, koska tiedän että meidän, joilla perustarpeet ovat aina tyydytetyt, tarvitsee taistella lähinnä omia sisäisiä rajoitteitamme vastaan. En väitä, etteikö olisi tärkeää selvittää sisimpänsä ja kannustaa itseään uskaltamaan. Empaattisesta näkökulmasta kaikki on tärkeää. Silti vaihtaessani perspektiivini maailmanlaajuisemmaksi minua nolottaa meidän hyvinvoivien tapa olla ja ajatella kuten hemmotellut lapset. Alla havainnollistava ja masentava sarjakuva, silvu plee..<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjD6cDujmJT3ikj3eO5CTpLtNoSlufXvRSOACO8f9dOh31z-CRzklTz8f8xCv9V567Q4OSMUZVF5I2NHU290gdgGleQU7KWGgT_wb0pY8Oel5e65Nbdw_iibt2c6RUHOCPvJssMVcfh27nJ/s1600/things.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjD6cDujmJT3ikj3eO5CTpLtNoSlufXvRSOACO8f9dOh31z-CRzklTz8f8xCv9V567Q4OSMUZVF5I2NHU290gdgGleQU7KWGgT_wb0pY8Oel5e65Nbdw_iibt2c6RUHOCPvJssMVcfh27nJ/s320/things.jpg" width="273" /></a></div>
<br />
Niin.. Hyvinvoivallakin on omat ongelmansa. Omasta kuplasta ne vaikuttavat tärkeiltä! Vaikka monille lapsuudesta tuttu Afrikan lapsilla syyllistäminen ärsyttäisi vieläkin, perspektiivin vaihtaminen auttaa oikeasti näkemään selkeämmin omien ongelmien todellisen laadun. Onko meidän tarpeellista luoda keskenämme epäsopua esimerkiksi vasemmisto- ja oikeistohenkisten ihmisten välille? Onko tarpeellista vaalikaudesta toiseen ajatella vastapuolta vastapuolena, keskittää energiaa tähän länsimaille tyypilliseen, poliittiseen draamaan? <b><i>Eikö meillä oikeasti ole parempaa tekemistä?</i></b><br />
<br />
Mikä minua oikeasti lammaskuvan viestimässä, jopa anarkistisessa tunnelmassa rassaa, on oletus siitä, että kritisoitava vastapuoli (valtio, vallanpitäjät) olisi jotenkin dogmisesti paha. Se, että jokin tuntuu minusta pahalta, ei tarkoita, että tämä jokin on yksin sitä. Se kertoo ainoastaan siitä, että uskon rakkauteen, koska minuun ylipäätään sattuu nähdä rakkauden puutetta ja tuosta kylmyydestä johtuvaa pahoinvointia. En silti näe edistykselliseksi toiminnaksi käyttäytyä kuin vesikauhuinen lammas ja osoitella aitauksestani heitä, jotka edes yrittävät pyörittää tätä sirkusta.<br />
<br />
Todellinen yhteistyö rakentuu sitä kautta, kun olemme yhtäältä toisillemme kiitollisia sekä terveen kriittisiä. <b>Kritisoitavan osapuolen on paljon helpompi ottaa kritiikki vastaan ja sisäistää se, jos kritiikin antaja on reilu arvioidessaan kritisoitavan toimintaa.</b> Se vaatii kärsivällisyyttä, veljeyttä puoluerajojen yli, sekä monimuotoisuuden tärkeyden ymmärtämistä myös mielipiteissä. Tämä tuntuu joskus olevan anarkistis-henkisille punavihernuorille mahdotonta, mikä on sääli, koska heidän perustellut ja edistykselliset ajatuksensakin nähdään sen vuoksi perusteettomina kiihkoiluina.<br />
<br />
Silti on niinkin, ettei ole yhtä oikeaa tietä lähteä toimimaan sen puolesta, mikä sydämessä tuntuu oikealta. Ei ole hyödytöntä rukoilla rauhaa, sen enempää kuin ei ole epähenkistä taistella oikeuden puolesta. Kaikki keinot ovat sopivia siihen vaiheeseen, joka kullekin on luontaista. Vain hyväksymällä monimuotoiset keinot voi löytää omansa. Sotaisalla asenteella - syyttelemällä, hyökkäämällä, puolueellisella "tosiasioiden paljastamisella" ja anarkialla - voi todellakin saada potkua ja uskallusta ensi askeliin, kun ihminen haluaa taistella vääryyttä vastaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_rY8x85GxpgLZAX21aPec3qsapK-_R7BDHPbLdD6Gpxsp9acvPIjaafgufufy1djCyMpY_MQPWfztKQDDF89zkNTZmis3nWjQ5ge43Xy-rt2JfN3sDovig7Cc8T97j20jMVBDDCYQaIFb/s1600/f04da234c5db11cfd32832.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_rY8x85GxpgLZAX21aPec3qsapK-_R7BDHPbLdD6Gpxsp9acvPIjaafgufufy1djCyMpY_MQPWfztKQDDF89zkNTZmis3nWjQ5ge43Xy-rt2JfN3sDovig7Cc8T97j20jMVBDDCYQaIFb/s1600/f04da234c5db11cfd32832.jpg" width="291" /></a></div>
<br />
Mutta. Olen vakaasti sitä mieltä, että riippumatta hiippakunnastaan yksittäisen ihmisen on poikkeuksetta jossain vaiheessa päästettävä irti ajatuksesta, että asiassa jonka parissa hän taistelee tai pakertaa, tapahtuu hirvittävä vääryys. Maailma ei ole epäoikeudenmukainen, sillä ihmiset saavat sitä mitä he itse uskovat ansaitsevansa. Suu voi puhua toista, sisin kokea toisin. Ihminen, jota käytetään jatkuvasti hyväksi, ei arvosta itseään tarpeeksi puolustautuakseen. Maailma ei ole julma. Ihminen on julma itselleen! On totta, että toiset meistä syntyvät vaikeampiin oloihin, mikä tuntuu epäreilulta. Silti se kyynistävä tosiseikka, että maailmassa on tällaista epätasapainoa on vain tulosta ihmisen valinnoista menneisyydessä - moraalisesti kypsymättömän, kaikin puolin keskeneräisen ihmisen. Synkkää, kyllä, mutta ellei ole toivoa ja toimintaa paremman huomisen puolesta, mitä sitten? Kuolema kaikille? Luovuttaminen?<br />
<br />
Ennen pitkää on kuitenkin löydettävä ymmärrys vaikeimpienkin ja inhottavimpien asioiden takaa, oli kyse hallinnollisesta tai henkilökohtaisesta ilmiöstä. Totuuden lähteelle päästäkseen on tahdottava totuutta enemmän kuin sitä että on itse oikeassa - nöyrästi kartoitettava syyt sille, miksi jokin on rakentunut sellaiseksi kuin on, ja sitten... arvaatteko jo? Antaa anteeksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPSxNOKaii0RdSO8kZQQqRVPcrnaJAjM51kdePWMRpbuQP2neZDBk0y8acdybFoyGf3anBfMcQnLsildRDqy25qppYZRH-v31l8UvcQvHk9bzWiXLADj8-rA9rYmfkGN-DEBcME7R2IpXm/s1600/anarchist_throw_flowers.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPSxNOKaii0RdSO8kZQQqRVPcrnaJAjM51kdePWMRpbuQP2neZDBk0y8acdybFoyGf3anBfMcQnLsildRDqy25qppYZRH-v31l8UvcQvHk9bzWiXLADj8-rA9rYmfkGN-DEBcME7R2IpXm/s1600/anarchist_throw_flowers.gif" width="270" /></a></div>
<br />
Tämä siis mikäli itse haluaa päästä eteenpäin ja kenties joskus luoda tilaa rauhalle ja armolle. Toinen vaihtoehto on jäädä taistelemaan oman näkökantansa puolesta. En näe tässä mitään väärää, tietenkään, yleensähän nämä keinot vuorottelevat keskenään, ja onhan anteeksi antaminenkin on taistelemista sen vastailmiötä vastaan, näin filosofoiden.. On myös olennaista tiedostaa, että nuoruuden vimmassa adrenaliini- ja endorfiinipitoisuuksia nostattava taisteluhenki tuntuu usein luontaisemmalta tavalta vaikuttaa kuin rauhallisemmat keinot. Iän karttuessa rauhallista työskentelyä asioiden puolesta alkaa arvostaa, kun ajatusmaailman kärkevyys vähenee. Ylitse lyövä verkkaisuus on tällöin riskinä samoin, kuten nuorella aktivistilla käsistä lähtevä aggressiivisuus. Me voimme silti tasapainottaa tätä iästä johtuvaa painottuneisuutta oppimalla toisiltamme, nuoret ja kokeneet. Puolin ja toisin tapahtuva väheksyminen on vain pöljää.<br />
<br />
No. Kaiken muutoksen on aina parempi tapahtua sisäisessä vapaudessa, omaan tahtiin. Mellakoikoot tulisieluiset nuoret, suojelkoot järjestystä arvon poliisimiehet, kritisoikoot toimittajat ja kierrelkööt poliitikot. Siperia opettaa ennen pitkää meistä jokaista. Itse olen melko rauhallinen hyväksyjä ja pohdiskelija, enkä osaa aina toimia aktiivisesti oikeiksi näkemieni arvojen puolesta koska käytän niin paljon energiaa kaikkien osapuolien ymmärtämiseen. En silti tohdi lähteä aliarvioimaan käsitettä "tough love" - pään silittely kun ei yksinkertaisesti auta kaikissa tapauksissa, tai sitten ei osaa olla oikealla tavalla lempeä sillä hetkellä, kun on valittava miten toimii. On paljon ilmiöitä, jotka vain odottavat, että joku pistää ne ruotuun.. Kuin pieni lapsi, joka testaa, kuinka pitkälle hän voi mennä ilkikurisuudessaan ennen kuin kukaan puuttuu asiaan.<br />
<br />
On silti yksinkertaisesti <b>hyödytöntä</b> olla antamatta anteeksi sellaisia ilmiöitä kuten rajut tuloerot, luonnon raiskaaminen rahan vuoksi, johtajien korkeat palkat, lapsityövoima, turkistarhaus. Kaikkien ilmiöiden takana on kuitenkin inhimillisyys. Väitän, että jos vihaa ihmisen luomia asioita, vihaa itse asiassa ihmisen luonnetta, ja tämän vihan vuoksi joutuu pakenemaan itseään omalta tuomitsevuudeltaan.<br />
<br />
Anteeksianto sisäisenä tapahtumana on suorin tie puhtaaseen logiikkaan. Se riisuu aseista ja onnistuakseen vaatii ihmiseltä sisäistä rehellisyyttä. Yhtäältä se tuo vapauden kantajalleen, koska mitä kykeneväisempi ihminen on antamaan anteeksi, sitä vähemmän hän kokee tarvetta piilottaa omia virheitään. <br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirJf05RNlTQzV1_ngy8b3QbP31QJIanQ-5bZkPAl_FVB5_a6V45wsn_IbQwzMzYCDgmoQh5Ep02nu3wA3SlhVITSNo9z7O9dX2rARMV48q7oUz2HrioL_KpAwz365e8PqNQr-D-TOUtpiE/s1600/images.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirJf05RNlTQzV1_ngy8b3QbP31QJIanQ-5bZkPAl_FVB5_a6V45wsn_IbQwzMzYCDgmoQh5Ep02nu3wA3SlhVITSNo9z7O9dX2rARMV48q7oUz2HrioL_KpAwz365e8PqNQr-D-TOUtpiE/s1600/images.jpg" /></a>Tuomitsevuus on aina kyvyttömyyttä antaa anteeksi. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää, vaikka sen mukaan toimiminen voi olla hyvinkin myrkyllistä. Tuomitsevuus tuo kantajalleen vähemmän aitoa onnea kuin armollisuus - ja huomionarvoista on, että armollinen voi olla, vaikkei pystyisi antamaan anteeksi. <b>Hyväksyminen ja anteeksi antaminen ei missään nimessä tarkoita sitä, että pitäisi antaa asioiden vain olla, eikä puuttua mihinkään.</b> Päin vastoin - hyväksyessään ihminen ei tuhlaa omaa kapasiteettiaan jonkin inhoamiseen, ja tätä kautta hän pystyy kokonaisvaltaisemmin työskentelemään oikeaksi näkemänsä asian puolesta.<br />
<br />
Usein me ihmiset kuvittelemme, että nämä negaatiot ovat meille tarpeellisia motivaattoreita - ikään kuin tarvitsemme "vihollisen" jota vastaan taistella. Aivan kuin anteeksi antaminen pitäisi osata lopettaa johonkin pisteeseen, jotta kaikesta ei tulisi hahmotonta mössöä. Ymmärrän kyllä tämän tunteen, mutta silmissäni se on juuri tunteisiin pohjaava tottumus enemmän kuin objektiivisesti järkevä toimintamalli.<br />
<br />
Anteeksi antaminen ei siis mielestäni millään muotoa tarkoita oikean ja väärän tajusta luopumista. Se on negaatiosta irti päästämistä ja toivon valuttamista sinne, missä sitä ei ole. Jokainen itsensä haastaja tietää, että anteeksi antaminen, riippumatta ajasta joka tähän haastavaan prosessiin menee, palkitsee aina enemmän kuin periaatteesta jatkuva tuomitsevuus. Jos on vaikea olla tuomitsematta - edelleen muistutan - se kertoo vain siitä, että tunteet ylittävät puhtaan järjen. Tuomitsevimmatkin ihmiset ovat sisimmässään vain niin empaattisia, ettei heidän ajatuksensa säily kirkkaina kaiken kivun vuoksi. On siis turhaa tuomita tuomitsijoitakaan.<br />
<br />
Ihminen on luontaisesti taipuvainen ajattelemaan polaarisesti etenkin vaikeissa tilanteissa, jotka koskettavat hänen tunteitaan ja arvojaan. On normaalia kokea antipatiaa, halua työntää jokin pois, joka tuntuu vastenmieliseltä. Rohkeaa on sekä hyväksyä tämä luontainen taipumus, että lempeästi työstää omaa katsantokantaansa ymmärtäväisemmäksi. Avainsana on mielestäni armollisuus - armollisuus itseä kohtaan, koska ei pysty eikä jaksa ymmärtää kaikkea, ja armollisuus niitä asioita ja ihmisiä kohtaan, joiden vastenmielisyydestä ei pääse yli.<br />
<br />
Ja tästä pääsemme takaisin lammaskuvaan, joka koko ajatusketjun laukaisi. Ihmettelin omaa suhtautumistani, koin kärkevää antipatiaa ja voimakasta huvittuneisuutta kuvan viestiä kohtaan. Vapaatko muka eivät tarvitse aitoja! Hah! Vapaus käsitteenä ON aita siinä missä mikä tahansa ihanne, joka sokaisee ihanuudellaan.<br />
<br />
Ja sitä paitsi, ihan kuin huolehtivat sekä kontrolloivat tahot tekisivät tätä rajojen rakentamista vain ihmistä kiusatakseen. Kansa kuitenkin yleisesti ottaen käyttäytyy valtaapitäjiä kohtaan kuin määkivä lammaslauma, joka yhtä lailla haluaa huolenpitoa ja rajoituksia, kuin vapauksia ja verokevennyksiä. On HÖPSÖÄ kuvitella, että jokin iso paha mörkö olisi luonut mitkä tahansa valtio-, liittouma-, tai kuntatasolla olemassaolevat rajoitteet. Kuitenkin jokaisen meistä sisällä asuu se tutiseva pelkuri, joka salaa toivoo, että pelottavat asiat vain lakkaisivat olemasta - että joku sankarillinen hahmo pistäisi kuriin sen, minkä kurittomuus minua häiritsee.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_X0KhFz9VmTzLWBciiUE6yBQ625WYQQ-oyn7G2ydw_fCdxAUa2F2eTKnwbUPCAFsWsGlb7VbGua0nGpTFY-JRwN9iMoN3gywL-lLFTAEtdA7Dhc7HvLECDQy2e8mU8dsozKkmaL46bg0s/s1600/tumblr_ltnu11bBRc1qd14izo1_500.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_X0KhFz9VmTzLWBciiUE6yBQ625WYQQ-oyn7G2ydw_fCdxAUa2F2eTKnwbUPCAFsWsGlb7VbGua0nGpTFY-JRwN9iMoN3gywL-lLFTAEtdA7Dhc7HvLECDQy2e8mU8dsozKkmaL46bg0s/s1600/tumblr_ltnu11bBRc1qd14izo1_500.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Fuck your orders, fuck your borders, we don't need your fucking orders!<br />
<br />
Sanoi murrosikäinen, joka tahtoi luoda omat rajansa. Pian koitti jo vapaus, ja vapauden myötä uudet haasteet..<br />
<br />
Rakkautta matkalle,<br />
polusta riippumati,<br />
<br />
Elina </div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-18505474805607007892012-12-09T00:51:00.003+02:002012-12-09T00:52:04.407+02:00Päiväkirjamerkintä vuoden takaa<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjg6zrLFHBvx_eFdWUgMh0uhqg8bc_UKrkVNAsDJjhbea2JMKq7EIBmixwXllZMWEf0m5YomxqHScFUNSm-p1X4wBmfeobV4rwbkN1pnLSRSl8impmxjkN3PcpOGktAMSISvuPlUp3o_iOr/s1600/rakajusmala2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjg6zrLFHBvx_eFdWUgMh0uhqg8bc_UKrkVNAsDJjhbea2JMKq7EIBmixwXllZMWEf0m5YomxqHScFUNSm-p1X4wBmfeobV4rwbkN1pnLSRSl8impmxjkN3PcpOGktAMSISvuPlUp3o_iOr/s640/rakajusmala2.jpg" width="462" /></a></div>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-70043003295621887562012-10-14T12:19:00.004+03:002012-10-14T12:49:58.729+03:00Kusipäät, uhrit ja pyrkyrit<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
Kansallisen epäonnistumisen päivänä minä olen löytänyt totuuden.<br />
Ihmiset kokevat paljon ja tekevät paljon. Ihmiset ovat kauniita kokonaisuuksia ja sieluja ja mitä vielä. Mutta emme voi paeta näitä kolmea ominaisuutta:<br />
<br />
<br />
1. Kusipää<br />
2. Epäonnistuja/Uhri<br />
3. Pyrkyri/Mielistelijä<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitnWMa_3Lh9XHSLy9MHFwzRMlHXbptC8wDwKqi-8g7we4GmBqhibBPcHu7krSWV8XUL9AEX3zm_cgVsPBkmRFv-EYzAQ7xdTVPtxUnJ4TwF_28c1a1Rh_ytilyd4TOvChldoQMxSohCQQv/s1600/581947_486674924694074_1603773611_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitnWMa_3Lh9XHSLy9MHFwzRMlHXbptC8wDwKqi-8g7we4GmBqhibBPcHu7krSWV8XUL9AEX3zm_cgVsPBkmRFv-EYzAQ7xdTVPtxUnJ4TwF_28c1a1Rh_ytilyd4TOvChldoQMxSohCQQv/s320/581947_486674924694074_1603773611_n.jpg" width="211" /></a>Mietin ensin hahmolistaa - millaisia ihmiset voisivat pokemon-hahmoina mielestäni olla. Tarkoitus oli värittää kaikki kyynisyydellä. Kolmen ensimmäisen jälkeen en keksinyt enää niiden kanssa tasavertaisiksi nousevia ominaisuuksia. Loput olivat kuin alatyyppejä edellisistä. Riemastuin, kun tajusin, että nämä kolme ovat kuin arkkityyppejä, ihmisen typeryyden kulminoitumia, jotka tänä upeana, nihilistisen elämänasenteen hyväksyvänä päivänä esittelen.<br />
<br />
Erittäin olennaista (niin olennaista etten haluaisi edes kirjoittaa siitä erikseen!) on se, että kaikki ihmiset kantavat jokaista näistä tyypeistä sisällään. Voin olla kusipää kaveripiirissäni, epäonnistuja rakkaussuhteissa, pyrkyri anoppini keittiössä. Jos et löydä yhtään ominaisuutta itsestäsi miltään elämän osa-alueelta, minä väitän, että sinä olet itsepetoksessa elävä hupakko tai et muuten vain pidä tavastani kirjoittaa. ;) Tämän on tarkoitus olla nimenomaan hupaisa mutta hyödyllinen kartta ihmisille ominaisista asenteista.<br />
<br />
<br />
<h2 style="text-align: left;">
<b>1. Kusipää</b></h2>
<br />
Kusipää on onnistumisistaan hurmioitunut ihminen, jonka ei ylivertaisuutensa vuoksi tarvitse sosiaalisessa elämässä noudattaa samoja koodistoja kuin muiden. Hänen ei tarvitse miettiä väistämistä, kun hänen edestään väistytään. Hän on mitä on, eikä hänen siksi tarvitse pokkuroida tai pyydellä turhaan anteeksi olemassaoloaan. Kusipään läsnäolo tuo tilaisuuteen kuin tilaisuuteen kaivattua intensiteettiä, sillä hänen riippumaton asenteensa stimuloi ja herättää erinäisiä reaktioita ja mielipiteitä kanssaihmisissä. Reaktiot vaihtelevat ääripäästä toiseen, mutta yleisin niistä on kateus. Kusipäisyyttä esiintyy eri tasoisena paitsi volyymiltään ja laadultaan, myös sen suhteen, kuinka hyvin kusipää tiedostaa ja tiedostamisen jälkeen hyväksyy olevansa kusipää. Keinoja tämän ominaisuuden peittelemiseen on yhtä paljon, kuin on keinoja puuttuvan kusipäisyyden teeskentelyyn. Mutta pyrkyreistä puhun lisää myöhemmin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZp44FDXiuB7tNaQYjtPeL8EnuQHdtpoYzOfvGCIoKnxh7T7SzLi5trBt4JViYLuDUtSo3_xwOSH-dkn7YQNYB5dsOhyphenhyphenZ_oJ-awBVyBjjP0_g_NTlTalP6GKmVHE4W4IavE_nl2WWpG2f0/s1600/DSC00273.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZp44FDXiuB7tNaQYjtPeL8EnuQHdtpoYzOfvGCIoKnxh7T7SzLi5trBt4JViYLuDUtSo3_xwOSH-dkn7YQNYB5dsOhyphenhyphenZ_oJ-awBVyBjjP0_g_NTlTalP6GKmVHE4W4IavE_nl2WWpG2f0/s320/DSC00273.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Kusipää ei suinkaan ole väärässä uskoessaan olevansa ylivertainen. Hän ottaa anteeksi pyytelemättä sen mikä hänelle kuuluu, ja muut katsovat häntä reagoiden kukin tavallaan. Olennaista on, että hän on huomionarvoinen toimintansa näennäisen poikkeuksellisuuden vuoksi. Se, onko kusipään toiminta eettisesti hyväksyttävää, riippuu aina tilanteesta. Kusipää on henkilö, joka on tehnyt töitä asemansa eteen. Hän on osoittanut olevansa poikkeuksellisen kyvykäs, ja siksi hänen liikkeitään seurataan. Hän osaa ehkä kantaa vastuuta, ymmärtää prosesseja ja kaavoja, tai saa ihmiset rentoutumaan flirtillä, vitseillä, tai yllättävällä käytöksellä joka rikkoo epäonnistujien luomaa ja pyrkyrien noudattamaa sosiaalista koodistoa.<br />
<br />
Riippumatta tekojensa laadusta tai määrästä kusipää itse joutuu lopulta kantamaan vastuun teoistaan. Moni onnistuja on päätynyt "yhessä russauksessa" epäonnistujaksi, koska on kokenut inhimillisen kohtalon; rakastunut itseensä niin auttamattomasti, että onnistumiset ovat päättyneet. Onnistumiset päättyvät vain silloin kun ja vain siksi että, kusipää muuttuu ihan perinteiseksi, ihka aidoksi KusiPääksi, joka oman erinomaisuutensa vuoksi on sokaistunut ja kuuroutunut elämän tosiasioilta. Tällöin hän ei enää havainnoi selkeästi kohtaamiaan tilanteita ja haasteita, ja siksi hän ei toimi yhtä älykkäästi kuin ennen.<br />
<br />
Kunnia on katoavaista, koska se on ansaittava aina uudelleen ja uudelleen uusista haasteista selviämällä. Ihmiset etsivät joukostaan johtajatyyppejä, jotka tekevät rohkeita valintoja ja toimivat näin esimerkkeinä muille. Mutta kusipää, joka ei millään tavalla ole hyödyksi, putoaa arvopalliltaan hyvin pian. Kerran kusipään kruunua ansiokkaasti kantanut kuitenkin usein muistetaan, ja häneltä odotetaan lisää. Ihmiset eivät halua myöntää katsovansa ketään ylös päin, joten kusipään on turha odottaa suoria ihailun osoituksia varsinkaan kusipäisyyden alkuvaiheissa. Sen sijaan arvonimen kusipää hän saa heti, kun joku on tarpeeksi kateellinen hänelle tai surullinen siitä, ettei kusipää halua häntä elämäänsä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2_UHosRuhWYlFiJC2leM-WTNuTYcuILQF7JPrZWgxuU6qAC3woYoCVpBpkbpRcWJm5P5BPIh27Ou-160O5WRbSjYaEVwuztMU4rNTDuQvZKqbcdF97ADFbr2NrvnD5x0xoVadLRAKmlCg/s1600/asshole-posters.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="221" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2_UHosRuhWYlFiJC2leM-WTNuTYcuILQF7JPrZWgxuU6qAC3woYoCVpBpkbpRcWJm5P5BPIh27Ou-160O5WRbSjYaEVwuztMU4rNTDuQvZKqbcdF97ADFbr2NrvnD5x0xoVadLRAKmlCg/s320/asshole-posters.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
Kaikki ihmiset haluaisivat olla voittajia ja onnistujia. Alakulttuurityyppi sanoo ketjut kilisten halveksuen että "no en vitus haluu olla mikää Cheek-pelle!" mutta yrittää silti omalla alallaan olla uskottava ja jotenkin erikoinen. Ainoastaan reviirin koko vaihtelee. Harva myöntää haluaan, koska heidän tuntemansa esimerkit näennäisen voittamattomista onnistujista ovat enimmäkseen "ärsyttäviä kusipäitä".<br />
<br />
Onnistuessaan elämässä ihminen tulee aina kohtaamaan jonkun, joka pitää tai saattaa pitää häntä kusipäänä. Ihmisiä sekä heidän huonoja päiviään on niin monenlaisia. On lopulta helpointa hyväksyä oma kusipäisyytensä sen volyymista riippumatta, jolloin ei enää tarvitse miettiä, kuka ajattelee ja mitä.<br />
<br />
Kun kusipää hullaantuu itsestään tai asemastaan niin, että alkaa kiinnittää huomiota ulkoisiin seikkoihinsa liiaksi, falskius alkaa jäytää hänen uskottavuuttaan. Hän ehkä kantaa itseään ylpeästi, mutta hikoilee ja ahdistuu, jos yksityiskohtia olemuksessaan on pielessä. Hänen toimintansa keskittyy sen säilyttämiseen, mitä hän on saavuttanut, ja näin hän muuttuu kusipäästä eräänlaiseksi itseispyrkyriksi. Tällainen muka-kusipää kerää ympärilleen paljon pikkupyrkyreitä, koska hänen toimintansa keskittyy sen todisteluun, että hän ei ole menettänyt kruunuaan, toimintansa ydintä, joka kerran teki hänestä oikeutetun kusipään.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyWOdxdeYCufRnnmMLd-O3fxyfGfSkAfW0i7KOic_lSOVc8Kvl1NQQD0W-S8ehv2gmKFdZ_YiUjWwVfGg41p2zPyJq1MD0B1w-CFm9QEZQ59RoRLrGUiM5nBcSsOExoBdWqvskFr7gkUGC/s1600/caught-the-moment-24.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyWOdxdeYCufRnnmMLd-O3fxyfGfSkAfW0i7KOic_lSOVc8Kvl1NQQD0W-S8ehv2gmKFdZ_YiUjWwVfGg41p2zPyJq1MD0B1w-CFm9QEZQ59RoRLrGUiM5nBcSsOExoBdWqvskFr7gkUGC/s320/caught-the-moment-24.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Kusipään kannattaa siis osata ajatuksissaan luopua asemastaan. On hyödyllistä osata epäonnistua oikein. Kestävä kusipäisyys on sellaista josta paistaa inhimillinen erehtyväisyys vapaasti lävitse, sillä silloin kanssaihmiset kokevat kusipään rehellisesti rakastettavana ihmisenä, ja päästävät irti kateudestaan helpommin. Kusipäitä kohtaan koettu epäluuloisuus on tarkoituksenmukaista juuri siksi, että falskeja kusipäitä on niin paljon. Inhimillisyydellään kusipää ansaitsee paikkansa myös ystävänä, eikä vain etäisenä asemansa hallitsijana.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<h2 style="text-align: left;">
2. Epäonnistuja, uhri</h2>
<br />
Epäonnistuja luulee olevansa huono kaikessa ja epäonnistuvansa aina yrittäessään, mutta totuus on, että hän harvoin yrittää tosissaan, koska ei halua epäonnistua. Hän on välttämättömän välttelyn kuristavaan kierteeseen joutunut ihminen, joka haluaisi olla enemmän kuin viitsii.<br />
<br />
Epäonnistuja kirjoittelee verkkolehtien uutisiin kommentteja siitä, kuinka kaikki päättäjät ovat kusipäitä ja kiusaa keskustelupalstoilla häntä itseään muka ajattelemattomampia keskustelijoita. Hän haluaa olla paras, ihailtu ja uskottava, mutta ei suostu olemaan kuten "se kusipää", joka joskus muovasi hänen käsityksensä menestyneestä ihmisestä. Usein kyseessä on kouluajoilta joku jonka ystävä olisi halunnut olla hetken, ennen kuin torjumisesta johtunut häpeä ajoi muka perusteltuun inhoon. Tätä inhoa sitten epäonnistuja perustelee niin kauan, että hän ymmärtää kusipäänkin olevan vain ihminen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEDmIFugtYXIQqpEaTIhZgifgM5OvdZMS2DL6odIGathSKdX4qK5g-Ug9BFsSiIWu_9MsrZFtedDZVg9yA16hh6eP4yHzuMa5rVjwBnhLEDHCNZG4bMH1RWSa8nr2fMof1EzGUte2uh38z/s1600/bitterness.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="209" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEDmIFugtYXIQqpEaTIhZgifgM5OvdZMS2DL6odIGathSKdX4qK5g-Ug9BFsSiIWu_9MsrZFtedDZVg9yA16hh6eP4yHzuMa5rVjwBnhLEDHCNZG4bMH1RWSa8nr2fMof1EzGUte2uh38z/s320/bitterness.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Epäonnistuja ei välttämättä ole lainkaan hyökkäävä tai aggressiivinen. Ominaisuuden toisessa ääripäässä ovat katkeroituneet marttyyrit. Heidän tyylinsä kiusata kanssaihmisiä on suoran nälvimisen ja pätemisen sijaan heidän koskematon, jopa pyhä onnettomuutensa sekä epäsuorasti syyttelevä vihjailu siitä, miksi he eivät ole onnellisia. Joku oli joskus ilkeä, lapsuus oli vaikea, puoliso ei täytä odotuksia, kalja oli kallista.<br />
<br />
Tällainen passiivis-aggressiivinen epäonnistuja ei varsinaisesti syytä ketään, vaan hiljaa levittää kateuttaan muihin ihmisiin korostamalla elämän kurjia puolia suostumatta ottamaan vastaan tarjottua lämpöä ja piristysyrityksiä. He katselevat apaattisina maahan tai haikeana ulos ikkunasta ja vakuuttavat yrittävänsä suhtautua asioihin "kaikesta huolimatta" positiivisesti, jättäen kanssaihmiset hämmentyneiksi. He ajattelevat: Miksi tuo ihminen ei vain tee asioille jotain! Tai, mikä pahempaa, ajautuvat hänen ajatusmaailmaansa pohtien: "Miksi maailma ei kohtele häntä paremmin!"<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHiaJ_SbVWBcBPEG5APc8aNoVRhTzznLLqeMWeQn9TB2aoOQa9NA6pQBkMLq4BfS2sMrm5tg2TWK19YyXIiAN9Na1pn3RcPlbj9GmobNZASE5GC-FQhAJu8IQzYwb4ul51ltYSlnU8lWmg/s1600/article-1313052750045-03B6F8450000044D-229580_466x310.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHiaJ_SbVWBcBPEG5APc8aNoVRhTzznLLqeMWeQn9TB2aoOQa9NA6pQBkMLq4BfS2sMrm5tg2TWK19YyXIiAN9Na1pn3RcPlbj9GmobNZASE5GC-FQhAJu8IQzYwb4ul51ltYSlnU8lWmg/s320/article-1313052750045-03B6F8450000044D-229580_466x310.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Epäonnistujan elinvoimaa perustavanlaatuisesti jäytävä ongelma on Uhri-mielentila. Häntä kohtaan on kenties joskus todellakin tehty väärin, ja hän ei ole saanut hyvitystä. Kyseessä on siis tavallinen, inhimillinen ilmiö - kyvyttömyys antaa anteeksi ja päästää irti haluamastaan hyvityksestä. Tällaisen tapahtuman ei tarvitse olla mitään dramaattista - se voi yhtä hyvin olla läpi ala-asteen jatkunut, vastakkaisen sukupuolen mielenkiinnon puute henkilön epäilemättä mielenkiintoista sielua kohtaan. Uskon puute ja katkeruus on alkanut tehdä työtään ennen kuin tilanne on ehtinyt muuttua, ja täten tie on vienyt kierteeseen, jossa epäonnistuja ei uskalla enää yrittää koko sielullaan. Tästä uskalluksen puutteesta hän sitten syyttää heitä, joiden reaktioita hän pelkää.<br />
<br />
Uhrius on sisälle lukittua vihaa, nimeämätön ja kohteeton kostonhalu, josta ei päästetä irti. Se on katkeruutta ja epäonnistumisia ruokkiva oletus siitä, että ihmiset haluavat uhrille pahaa. Tuskaisten kokemusten tuomat tulkinnat ovat luoneet ajatuksen, että minulla ei ole tarpeeksi voimaa selvitä tässä pahassa maailmassa. Tällaista asennetta kantaessaan on turha ihmetellä, miksi elämä on synkkää. Vanha viisaus pätee tässä - niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Sitä mukaa kuin uhri alkaa päästää irti ja antaa anteeksi, hänen silmistään alkaa paistaa pettyneisyyttä autuaampi hyväksyntä ja ilo, jota säteillessään hän luonnollisesti alkaa myös saamaan osakseen.<br />
<br />
Ei ole häpeä, että angstista irti päästäminen voi olla pitkällinen prosessi. Jokainen edistysaskel tuo kuitenkin mukanaan mielihyvää ja voimaa jatkaa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggNA1SOz5RvdRdWtU8L-bpfU-UEXqrzs5eA_AwTxewNtDA7NQJlXyjlohJCEedeZnVG-c-4f_TBJeFKABo-ySr1VDA9YLXZTJbjZVgSJsibrauOiXfx9-Mys4ExLAUoIpxQp4rgiRgzBrl/s1600/forgiveness.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggNA1SOz5RvdRdWtU8L-bpfU-UEXqrzs5eA_AwTxewNtDA7NQJlXyjlohJCEedeZnVG-c-4f_TBJeFKABo-ySr1VDA9YLXZTJbjZVgSJsibrauOiXfx9-Mys4ExLAUoIpxQp4rgiRgzBrl/s320/forgiveness.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Epäonnistujan vaiheita joutuu jokainen käymään läpi monta, monta kertaa elämässään. On äärimmäisen tärkeää osata epäonnistua ilman liian rankkoja jälkitauteja. Ihminen, joka epäonnistumisensa seurauksena alkaa oireilla vakavasti ja erkaantuu muista ihmisistä, kantaa yleensä salaista ja typerää haavetta olla kaikista paras, riippumaton, koskematon. Katkeruus johtuu usein liian korkeista odotuksista itseä kohtaan. On tietenkin järkevämpää hyväksyä oma vajavaisuutensa ja se, että on hyvä tehdä yhteistyötä muiden vajavaisten kanssa. Kusipäät, jotka vaikuttavat riippumattomilta, harvoin ovat sitä todellisessa elämässään.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<h2 style="text-align: left;">
3. Pyrkyri, mielistelijä</h2>
<br />
Jos kusipää ja epäonnistuja ovat tässä kaksi vastavoimaa, jotka täydentävät, provosoivat ja stimuloivat toisiaan, on pyrkyri näiden kahden välissä neutraalina usein lähinnä aikaansa tuhlaava pelle eli tarkemmin kuvailtuna hupaisa pelleilijä, hauskaa pitävä hupsuttelija, liehittelijä, flirtti. Hän ei ole neutraali siinä mielessä, miten neutroni on neutraali atomissa. Sen sijaan hän on niin häilyvä, että vaikuttaa siksi neutraalilta. Pyrkyri on usein epäonnistuja, joka hyväksyy kyvyttömyytensä ja ihailee ehkä salaa, ehkä hyvinkin avoimesti valitsemansa koulukunnan kusipäätä ottaen tästä mallia.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNS6OApULNrnqLe8moEewYJDQL_VDnnUBjfLE4ymV7y4sVENA4PxnXRuYSxPDhd7kskbdgFtL20MS7RhkDzut9lFobleakNeYz8TDi8A1gQmxZOBThCiuLrGThLn_RAO4fIM6vTQ7e0hab/s1600/hipster.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNS6OApULNrnqLe8moEewYJDQL_VDnnUBjfLE4ymV7y4sVENA4PxnXRuYSxPDhd7kskbdgFtL20MS7RhkDzut9lFobleakNeYz8TDi8A1gQmxZOBThCiuLrGThLn_RAO4fIM6vTQ7e0hab/s320/hipster.jpg" width="320" /></a>Pyrkyri on oikeasti ihan ok tyyppi. Hänellä ei vain ole vielä selvyyttä omasta intohimon kohteestaan, kohtalostaan tai vastaavasta, jonka tavoittelu ruokkisi hänen älykkyyttään suosiollisella tavalla. Hän etsii vastausta menestyjistä ympärillään, ja yrittää rakentaa itseään löytämisen sijaan. <b>*</b> Hän on menestymisen kemisti, joka vertailee ja mittaa kusipäisyyden eri laatuja, yrittää yhdistellä niistä jonkin "oman jutun", mutta hänen yrityksensä jäävät aina pinnallisiksi ja niiden tuoma suosio ei kanna pitkälle. Hän ei todennäköisesti myönnä hännystelyään edes itselleen, mutta voi saada itsensä ajoittain kiinni tilanteista, joissa on menettänyt henkisen tasapainonsa jonkun tiedostamattaan ihailemansa ihmisen läsnäolon vuoksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Pyrkyri siis haluaisi olla kusipää, mutta ei tiedä miten. Ongelma on juuri siinä, että hän yrittää tietää - eli oikoa tiensä menestykseen. Hän luulee, että kusipäät ovat ikään kuin keksineet jonkun kaavan tai löytäneet aarrekartan voiman luo. Ahneutensa tuoman kiireen ja uteliaisuuden vuoksi hän ei huomaa lukea omaa aarrekarttaansa. Hän periaatteessa tietää miten menestyä, mutta ei voi sille mitään, että innostuu aina saamastaan kunniasta niin paljon että ikään kuin laskee innosta alleen ennen kuin ehtii saada kusipään arvonimeä. Hän ehkä tiedostaa pyrkyriytensä ja peittelee sitä, koettaen vakuuttaa itselleen olevansa originelli. Hän halveksuu ihmisiä, jotka yrittävät "olla jotain"; nauraa avoimesti tyylittömille ja typerille, jotka eivät ole hänen mielestään aitoja. Hän on sokea omalle pyrkyriydelleen, ja kompensoi tuskaansa osoittelemalla eri viitekehyksissä pyrkyröiviä.<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj91XcdQSYykzcBYaeCPhnhfvKhs6SfmqpqXFtAZjEgsqMWkV_Umpq9QGX8rrGjePuW4XzkfiDthyphenhyphenIlU4bMLz2bjsP_7vmrGuc_G5rfka5ARhWQR5kqRVqYoCixE8O7XIq4lqBP8AGJQ4H/s1600/embarrassing_series-280x182.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj91XcdQSYykzcBYaeCPhnhfvKhs6SfmqpqXFtAZjEgsqMWkV_Umpq9QGX8rrGjePuW4XzkfiDthyphenhyphenIlU4bMLz2bjsP_7vmrGuc_G5rfka5ARhWQR5kqRVqYoCixE8O7XIq4lqBP8AGJQ4H/s1600/embarrassing_series-280x182.jpg" /></a>Mielistelevä pyrkyri on sosiaalisempi versio edellä kuvatusta, itsekseen näpertelevästä pyrkyristä. Mielistelijä ei koetakaan piilottaa pyrkyriyttään ihaillessaan kusipäitä - ei, hän tietää, että yrittänyttä ei laiteta, ja hänhän yrittää. Hän tuppaa illanvietoissa "tuntemiensa" kusipäiden seuraan puhumaan niitä näitä, morottelee ja taputtelee olkapäälle. Usein mielistelijä saa myös lyhyen kohtaamisen aikana livautettua keskusteluun sulavasti hänen valttikorttejaan, joiden toivoo herättävän mielenkiinnon juuri hänestä. Niitä voivat olla hänen tuntemansa ihmiset tai kokemansa asiat tai tekemänsä saavutukset. Hän tahtoo esitellä itsensä mielenkiintoisena ja käyttökelpoisena heille, jotka ovat jo saavuttaneet jotain.<br />
<br />
<br />
Hän on taitava varomaan - hän varoo kusipään kuplan puhkaisemista ja tämän vuoksi kusipää saattaa pitää hänestä. Mielistelijä vaikuttaa optimistilta jolla on aina hyvää sanottavaa juuri sinusta - hän ui ihmisten liiveihin miellyttävyydellään, koska ei halua ottaa riskiä olla ärsyttävä oma itsensä. Jos mielistelijä pääsee kusipäiden piireihin mielistelemällä, hän voi kehittyä kusipääksi, ja tämä onkin mielistelijän ensisijainen tavoite. Mielistelijä on mukautumisen ja valeasujen mestari, sillä hänen päämääränsä päästä toivomiinsa piireihin välkkyy hänen silmissään, eikä hän koe tuskaa esittäessään itsensä aina tilanteeseen sopivassa valossa.<br />
<br />
Pyrkyrin ja falskin kusipään ero on hiuksenhieno. Heidän eronsa on lähinnä asemassa, mutta molempien sisäinen kompastuskivi on kärsimättömyys. Ei ole aikaa kuunnella, avautua ja tunnustella sopivinta tietään, on vain loputtomia tilaisuuksia korostaa itseään ja osaamistaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOXv7QnagXKucg22XAm5KngxMfX0Sr49vAv5UA_b6U5rs20gvvrIWznGi8Z2XMMsLSWHjVbOGEKSij1JuV9VrerESe5VAPGjgS9XRn5tGs6fn5TEhGcFl-Y4PNqHtDBJjM1sgcGSim91qD/s1600/are-you-trying-too-hard-5-ways-to-keep-from-overdressing-for-your-date-large.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="128" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOXv7QnagXKucg22XAm5KngxMfX0Sr49vAv5UA_b6U5rs20gvvrIWznGi8Z2XMMsLSWHjVbOGEKSij1JuV9VrerESe5VAPGjgS9XRn5tGs6fn5TEhGcFl-Y4PNqHtDBJjM1sgcGSim91qD/s320/are-you-trying-too-hard-5-ways-to-keep-from-overdressing-for-your-date-large.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFRQdNv7l9sF9mochYFo64XudH1LAcgYc2jNAfyyGVxw1RxkX09rhKR1b1H7XNma7mzkzYPaFQlq_RtK0MICPIn2chtG6PtyJeVIKlvK5LVVkOIinsut4P6UbOisOkACIVGx_E7pX8VFbW/s1600/over-analyze.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="161" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFRQdNv7l9sF9mochYFo64XudH1LAcgYc2jNAfyyGVxw1RxkX09rhKR1b1H7XNma7mzkzYPaFQlq_RtK0MICPIn2chtG6PtyJeVIKlvK5LVVkOIinsut4P6UbOisOkACIVGx_E7pX8VFbW/s320/over-analyze.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Pyrkyriys on loppujen lopuksi, kuten muutkin kaksi, terve ja eteen päin vievä ominaisuus. Se johtaa epäonnistumisiin silloin, kun oman toiminnan ydin unohtuu joko muita kopioidessa tai itseään ylitsevuotavasti korostaessa - silloin syvempi, henkilökohtainen merkitys hämärtyy ja toiminnalta katoaa yhtenäisyys. Pyrkyri voi kyllä päästä pitkällekin epämääräisten toimiensa avulla, mutta usein nuo tiet vievät vain harhoihin, joita ylläpitävät falskit kusipäät ja itsepetoksessa elävät pyrkyrit. Terve pyrkyriys on sen myöntämistä, että minua kokeneempia ja taitavampia ihmisiä on olemassa ja minun on osattava sekä kuunnella että osoittaa osaamiseni.<br />
<br />
<br />
<b>* Lisähuomautus</b> kohdasta, jossa pyrkyri rakentaa itseään löytämisen sijaan. Oli vaikea tunkea tätä tekstin väliin rikkomatta rakennetta - oikeastihan rakentaminen ja löytäminen ovat vastavuoroisesti yhteistyössä toimivia keinoja, eikä voi suoraan väittää, että jompi kumpi olisi väärin tai vähemmän tehokasta. Löytäminen on feminiininen tie, "matka sisään", kun taas rakentaminen maskuliininen, toiminnan kautta luotu todellisuus. Joten, hups heijaa, jälleen kerran molempi parempi!<br />
<br />
<br />
<br />
Eilen, kun pasteilin tästä pätkiä joillekin, sain kovin erilaisia kommentteja. Ihmisiä ei kuulemma voi jakaa kolmeen ryhmään. No, entä sitten viiteen, kahdeksaan, kahteentoista? Älkää ottako tätä liian vakavasti, hyvät tyypit.. itse hekottelin kovasti ihmisen säälittävyydelle tätä kirjoittaessani. Kiemurtelitko lainkaan tuolissasi tätä lukiessasi? ;)<br />
<br />
<br />
Kaikkea hyvää, ja armollista huumoria siihen itsereflektioon<br />
<br />
<3 br="br" elina="elina">
<br />
<br />
<br />
<br />
<!--3--><!--3--><!--3--><!--3--><!--3--><!--3--><!--3--></3></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-39683483908714112102012-09-25T15:13:00.000+03:002012-09-25T20:37:04.328+03:00Välittämisestä, vastuusta ja ilosta<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<i>Varoitus: seuraa liikaa sisällä aikaa viettäneen, ajatuksia pyöritelleen ihmisen kehämäisiä ajatuksia.</i><br />
<br />
Miksi on joskus niin vaikeaa keskittää toimintansa siihen, mikä tuo iloa itselle? Ja nimenomaan silloin, kun on kyse muiden silmien edessä tapahtuvasta toiminnasta, yhteistyöstä tai rakkaudesta? Parisuhteet, vanhemmuussuhteet, ystävyyssuhteet.. kaikissa henkilökohtaisissa suhteissa ilmenee joskus ajoittain, joskus jatkuvana tällainen "välittämisen" korostaminen ja uhrautuminen toisen puolesta.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlo5cNQgKptRPyeKFS2NPoDtQhR50Pd65s0o6PSUTVb2DBvSj0Gs7H2v0ryzYFgt0usOQIr1R1QO7vexvgRhWd_1L0Vz2rVrmzlXMcHxI-fcqYgJTNdfIQLg_5-rBKWB5wIOwSMSBwCmcY/s1600/perseidpiirr+061900.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlo5cNQgKptRPyeKFS2NPoDtQhR50Pd65s0o6PSUTVb2DBvSj0Gs7H2v0ryzYFgt0usOQIr1R1QO7vexvgRhWd_1L0Vz2rVrmzlXMcHxI-fcqYgJTNdfIQLg_5-rBKWB5wIOwSMSBwCmcY/s400/perseidpiirr+061900.jpg" width="252" /></a>Saatan sanoa valehtelematta "minä välitän sinusta" , vaikka sisimpäni kaipaa toiseen huoneeseen. Saatan todellakin välittää sinusta, olla kiinnostunut elämäsi vaiheista ja kaikesta, mikä sinua painaa ja mikä sinut muovaa sellaiseksi kuin olet. Saatan toivoa sinulle hyvää, tehdä työtä onnesi eteen, uhrata puolestasi, mutta jos et sytytä jotain mysteeriä sisälläni, ja minä jään vierellesi vain välittämiseni vuoksi, sieluni jää yksin katkeroitumaan.<br />
<br />
Ja silloin sinä näet onnettomuuden paistavan silmistäni ja tulet epävarmaksi tarkoitusperistäni, eikä uhrautumiseni arvo onnessasi ole enää penninkään vertainen. Odotat ansaitsemaasi katsetta, sellaista, joka hehkuu siksi että sen kantajan sisin rakastaa olla kanssasi - joka kertoo, että "sinä olet juuri niin ihana, että teet minut näin onnelliseksi".<br />
<br />
Ja kaikki tietävät, että mikään määrä niin kutsuttua välittämistä ei voita sitä katsetta!<br />
<br />
Ellei sellaista katsetta ole, eikä sen takana sykkivää tunnetta, on paraskin yhteistyökyvykkyys ja sopimusten kunnioittaminen vain sievästi käyttäytymistä. Missä sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta se ei ole rakkauden koko potentiaali.<br />
<br />
On jeesustelua väittää, että toimiakseen kuten henkisiä arvoja kunnioittava ihminen, ihmissuhteista ei saisi hakea itselleen tyydytystä. Tällaista esiintyy paljon opeissa, joissa tähdätään täydelliseen riippumattomuuteen ja vapauteen inhimillisistä, "alhaisista" tavoista. Nyrpistän nenääni sellaisille avoimesti.<br />
<br />
Tyydytys on rumalta kalskahtava sana, jonka tilalta voisi käyttää vaikka sanaa onni. On toki toisaalta opportunistista kylmäsydämisyyttä väittää, että ihmissuhteiden tarkoitus on vain tyydyttää tarpeet. Silti, jos minun pitäisi valita jompikumpi ajatus tutkimukseni pohjaksi, valitsisin jälkimmäisen, sillä se on raadollisuudessaan maanläheisempi lähestymistapa, ja muuntautumiskykyisempi kuin ohje kieltää inhimillisyytensä.<br />
<br />
Kokemuksesta jokainen voi todeta, että sosiaalisen stressitilanteen aikana on kuitenkin hyödyllistä osata nousta tilanteen yläpuolelle ja todellakin olla välittämättä jopa rakkaimpien ihmisten haluista, toiveista ja sanoista. Sillä ihmiset ovat tyhmiä pelätessään, ja he sanovat asioita kontrolloidakseen maailmaansa - myös rakkaimpiaan. On hoopoa olettaa, että oma äiti tai rakas olisi tässä asiassa jotenkin yli-inhimillinen. Kovia tunnetason kipuja, jotka sumentavat arvostelukyvyn, voi olla luotetuimmallakin ihmisellä. Se ei vähennä heidän, eikä heidän rakkautensa arvoa, tai tee tyhjiksi heidän rakkaudellisia tekojaan. Mutta miellyttäminen ja ulkoa opittu oikein tekeminen on eri asia, kuin sydämestä toimiminen.<br />
<br />
Oppitunti ihmisen hyvyyden häilyvyydestä oli minulle tarina, jossa koin ensin raastavaa yksinäisyyttä ja tarvetta parantaa kaikki vääryys ja kipu ympärilläni. Kunnes sitten lopulta hyväksyin inhimillisyyden kauniina asiana ja tunsin olevani suuremmassa yhteydessä rakkaimpiini kuin koskaan ennen.<br />
<br />
Mutta kuinka löytää tasapaino kahden välillä - nimittäin opportunistisen ilon tavoittelun ja vastuullisen, kipuilevalla toiminnallaan luotaantyöntävien ihmisten tukena olemisen? En halua enkä voi valita vain jompaa kumpaa, sillä tiedän, että tässä maailmassa odottamatta ojentunut käsi ja tyhjästä tullut halaus ovat voimakkaita asioita.<br />
<br />
Vai onko ratkaisu lopulta siinä, että muovaa omaa katsomistapaansa, ja lopulta lakkaa näkemästä ihmisiä sen enempää vastenmielisinä kuin hyödyllisinä?<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg77Ng0djSKUOuTeUoPONrTizX4sPGrzEI35mVOws6F6YaQGZfwzD-Dnc2m0aOFgRgIk31HzeDsF8yLkkcboDxVW0tTj3mr4R9kP6qHJo3i7x3PPw_1uaBTo9DW6YWDf4InCgE-TTk4-ost/s1600/393645_338150719614017_1407737416_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg77Ng0djSKUOuTeUoPONrTizX4sPGrzEI35mVOws6F6YaQGZfwzD-Dnc2m0aOFgRgIk31HzeDsF8yLkkcboDxVW0tTj3mr4R9kP6qHJo3i7x3PPw_1uaBTo9DW6YWDf4InCgE-TTk4-ost/s320/393645_338150719614017_1407737416_n.jpg" width="320" /></a>Eikö silloinkin, jos tekisin niin, olisi luontaista minulle nauttia ihmisten seurasta, jotka tuntuvat matkani vaiheisiin sopivilta? Matka kun ei lopu koskaan (?), ja opittavaa on aina.<br />
<br />
Hämmennyksissäni mutta jotenkin vähän tasapainottuneena päätän tämän epämääräisen pohdiskelman lopputulokseen:<br />
<br />
Minun ei tarvitse ymmärtää tätä nyt -<br />
tämä olkoon osa elämän taikaa.</div>
Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-48348367720031251432012-09-24T14:09:00.000+03:002012-09-24T18:25:57.614+03:00Lahjoista ja leikeistä - kaikkien syntymäoikeuksista<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<i>Sattaa vettä, </i><br />
<i>niin kovaa että, </i><br />
<i>on märkä koko mettä.</i><br />
<i><br /></i>
Sataa myrskyää toista päivää jo. Oulussa on kuulemma aurinkoinen sää - miten just kun lähdin sieltä, sateet siirtyivät tänne? Ehkä olenkin tietämättäni rainmaker.<br />
<br />
Sain postissa mielenkiintoisen kirjan, Jaakko Heinimäen Seitsemän syntiä. Tilasin sen kolmella eurolla huuto.netistä. Olen ollut jo pitkään kiinnostunut teologisesta näkökulmasta ihmisen psykologiaan ja maailmanhistoriaan, niin naurettavalta kuin se joistakin voi kuulostaakin. Kristinuskon myytit ovat mielestäni mielenkiintoisia siinä missä muutkin, ja lisäksi ne ovat helposti ymmärrettävissä, sillä olen kasvanut lähempänä niiden maailmaa kuin vaikka monimutkaisten, hindulaisten myyttien.<br />
<br />
Olen jungilaisittain vakuuttunut siitä, että ihmiskunnan synty, historia ja ominaisuudet ovat ymmärrettävissä parhaiten symboliikan avulla. Jungin mukaan ihmiskunnan kollektiivinen piilotajunta on jatkuvasti olemassaoleva "varasto", jossa kaikki ihmiskunnan kokemukset makaavat. Niihin on kautta aikojen päässyt käsiksi erilaiset mystikot, meediot ja muut avoimet ja visioihin taipuvaiset ihmiset, mm. Jung itse oli läpi elämänsä altis saamaan valtaansaottavia näkyjä, jotka olivat täynnä monimutkaista sekä yksinkertaista symboliikkaa. Olen kertakaikkiaan rakastunut tuon miehen järkeen - maailma tuntee lukuisia tarinoita ihmisparoista, joilla tuollainen ominaisuus on nostanut kusen päähän ja sitä kautta lopulta tuhonnut heiltä paitsi näyn lahjan, myös usein elämän. "With a great gift comes a great responsibility" on lause, joka on toistettu varmaan tuhansissa eri kirjoissa ja elokuvissa, ja se on tosi kuin vesi.<br />
<br />
Olen joskus miettinyt, millaista olisi saada tällainen lahja. Minulla on hieman taipumusta arvata asioita oikein ja intuitioni on vahva. Olen salaa haaveillut vanhana mummuna olevani rauhallinen, luonnonhenkien kanssa tolskaava matami mimmi jossain luonnon keskellä. Mutta se on kaukainen haave - muutun aivan henkiseksi raakileeksi, kun ajattelenkaan, mitä tapahtuisi jos joku henkiolento ottaisi minuun yhteyttä! Varmaan saisin sydänkohtauksen tai vähintäänkin häpeäisin itseäni ja inhimillisiä vikojani tajun menettämiseen asti.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixqmlo5FLfmXpaqRT0dzeljve4DT3VgyZ_3bQNMU-KGP3e65y4XRZSeDzbLYu00MhcXB_vKiIjOLT2SNZSnROX3k-pgix5igU9Bzj0lxC4H-KGv-3bQ8vOfU3qxP5nOzGuEQ4OyCaczN3i/s320/jung.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixqmlo5FLfmXpaqRT0dzeljve4DT3VgyZ_3bQNMU-KGP3e65y4XRZSeDzbLYu00MhcXB_vKiIjOLT2SNZSnROX3k-pgix5igU9Bzj0lxC4H-KGv-3bQ8vOfU3qxP5nOzGuEQ4OyCaczN3i/s320/jung.jpg" /></a>Mutta tosiaan, Jungilla oli kollektiiviseen piilotajuntaan syvälle näkemisen lahja. Hän teki elämäntyönsä paitsi psykologiassa, myös empiirisessä mystiikassa. Hän loi saamastaan sekavasta piilotajuntamateriaalista lopulta pohjan länsimaiselle unitulkinnalle. Jung teki pitkään tiivistä yhteistyötä Freudin kanssa, ja piti tätä oppi-isänään tiettyyn pisteeseen asti. Elämänkerrassaan hän kertoo ratkaisevan teiden eroamisen tapahtuneen silloin, kun Freud aikoi tehdä eräästä opinkappaleestaan dogmin. Tämä soti Jungin sisäistä johdatusta vastaan.<br />
<br />
Jung toimii siis minulle nykyään esikuvana, koska hän käytti lahjansa viisaasti. Paitsi tutkien sisintään (ja tuntien siitä syvää yksinäisyyttä koska sellainen ei ollut hyväksyttyä katolisesa yhteisössä, jossa hän kasvoi) myös tehden samaan aikaan tuon ajan maailmaan sopivaa psykologista työtä laitoksissa ja vastaanotoilla. Hän ei pudonnut yhteiskunnan kelkasta henkisyytensä varjolla, eikä palanut loppuun vaikeinakaan aikoina koska hän kuunteli vaistoaan joka ohjasi häntä tekemään töitä kivien kanssa.<br />
Tämä harrastus piti hänet voimissaan vuosikaudet. Ja mitä siitä seurasi?<br />
<br />
Ta-dah.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.synchrosecrets.com/resources/jung$27s+castle.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.synchrosecrets.com/resources/jung$27s+castle.jpg" /></a></div>
<br />
<br />
Hän rakensi pienen linnan. Hän rakensi sitä pitkään, vähitellen. Läheisten kuolemat tuottivat aina uuden tornin tai osion linnaan. Hän kirjoittaa elämänkerrassaan olleensa tietoinen, että tämä oli hänen "tervehdyttävä leikkinsä". Ja tästä vasta pääsemme ITSE AIHEESEEN....<br />
<br />
Tästä, kuten monesta muusta esimerkistä voi mielestäni päätellä, miten hyödyllistä jokaisen aikuisen ihmisen olisi keskittyä opettelemaan uudelleen leikkimisen taito. Ihmiset jännittävät nimenomaan <i>tietoista</i> leikkimistä liikaa. "En minä osaa enää olla sellainen vapautunut", he sanovat, ja jatkavat sen sijaan aikuisten leikkejä! Elävät ehkä tiedostamatta, että leikkivät edelleen mutta vain aikuisuusleikkejä. Aikuisten leikit eivät näytä leikeiltä, koska suurin osa ihmisistä on aikuisia ja leikki tuntuu sitä todellisemmalta, mitä kovemmin siihen uskoo. Ja kun tarpeeksi moni uskoo, on helppo uskoa itsekin.<br />
<br />
Mutta mikä tahansa leikki muuttuu ahdistavaksi, jos alkaa uskomaan, ettei leikkiä voi lopettaa. Sosiaaliset suhteet ovat leikkejä ja pelisääntöjä täynnä. Seurustelu. Kauneus. Työelämä. Kaikkialla aikuisten maailmassa on erilaisia pelejä ja leikkejä joissa on enemmän tai vähemmän selkeitä sääntöjä. En sano, etteikö näitä asioita pitäisi koskaan ottaa vakavasti. Mutta ne on mahdollista nähdä myös sellaisina kuin ne ovat, peleinä - ja pelithän toimivat, kun osallistujat pelaavat samoilla säännöillä. Se on kunnioituksen arvoinen asia, ja aina yhteinen sopimus!<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTW3tPv2Pnh0cedq2VEl4Qe1BltntahH8qD1wWNpi5mhRVAsB6zxg-KWeg6fcsWxwgvjEawXPo4rVdEoFLT7pO7Q1vx43ZF_0igAxTxu8Hod6ZUaOqR8mSHUjy38sZvnA5pCTHwuyq15P4/s1600/studiooo_120410_1061.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTW3tPv2Pnh0cedq2VEl4Qe1BltntahH8qD1wWNpi5mhRVAsB6zxg-KWeg6fcsWxwgvjEawXPo4rVdEoFLT7pO7Q1vx43ZF_0igAxTxu8Hod6ZUaOqR8mSHUjy38sZvnA5pCTHwuyq15P4/s320/studiooo_120410_1061.jpg" width="220" /></a>Nykyään länsimainen kulttuuri on alkanut oikein kukkia aikuisten leikkimielisyyden uudesta aallosta - sosiaalisen median nousu ja yhtä aikaa tapahtunut kuvausteknologian halventuminen on luonut sukupolvellemme mahdollisuuden jatkaa leikkimistä uudenlaisella "hiekkalaatikolla" - kuvaamme videoita, kuvia ja kuvasarjoja itsestämme leikkimässä ja esittämässä erilaisia rooleja. Huvin vuoksi muokataan profiilikuvia vaikka avatar-hahmoiksi, tehdään sarjakuvablogeja, taiteilijaprofiileja, levitellään typeriä sekä oivaltavia vitsejä ja kaskuja kavereille..<br />
<br />
Myöskään hiekkalaatikkokulttuuriin kuuluva lapioista taistelua on havaittavissa - aikuiset ihmiset käyttäytyvät foorumeilla ja uutissivustojen kommenttiosioissa toisiaan kohtaan häpeilemättömän lapsellisesti - leikkisien nimimerkkien takana.<br />
<br />
Ja kaikesta tästä huolimatta aikuiset ihmiset silloin tällöin ottavat itsensä ja leikkinsä niin vakavasti, että masentuvat ja stressaantuvat äärimmäisyyksiin asti.<br />
<br />
<br />
Pöljät! Ettekö muista, kuinka leikki alkoi lapsena usein jostain mieltä vaivanneesta asiasta? Riitaa vanhemman/sisaruksen kanssa --> menenpä metsään/huoneeseeni mököttämään. Pian käynnissä oli jo jokin leikintapainen, jossa riidasta johtuneet tunnekuonat saivat asianmukaista käsittelyä. Ehkä sotilaat sotivat tai ponit lähtivät seikkailuun. Vai olenko tosiaan kokenut tämän yksin? En usko.<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvHU01Ji6OfbXnriEuFUaMGha39BXvogB4QQPy4jSzV0imWu-tEXQzrE1U29jg-9s3KpWgimUsu7qOli_vZGDywzeIbGFGhZ2_R5j6MEVLEE5f5PWfARKmHVt7gPLQ2lObV0nRaWXBf9Ha/s1600/someone_please_call_an_exorcist.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvHU01Ji6OfbXnriEuFUaMGha39BXvogB4QQPy4jSzV0imWu-tEXQzrE1U29jg-9s3KpWgimUsu7qOli_vZGDywzeIbGFGhZ2_R5j6MEVLEE5f5PWfARKmHVt7gPLQ2lObV0nRaWXBf9Ha/s320/someone_please_call_an_exorcist.jpg" width="240" /></a><br />
Toinen syy, miksi aikuiset eivät halua yrittää leikkiä, on mielestäni eräänlainen laiskuus, pelko kohdata itsensä siinä, mitä luo. Rehellisyys itselleen on pelottavimpia asioita maailmassa, mutta se lienee ainoa tie pysyvään onneen.<br />
<br />
Oletetaan herkästi, että leikkimisen pitäisi olla samanlaista kuin miltä se aikuisen silmään näyttää - toisaalta ihanaa, "lapsimaisen viatonta", ja toisaalta estottoman vilkasta, hurjaa ja äänekästä. Eivät lapset itse asiassa ole tarkoitusperissään viattomampia tai käyttäytymisessään räävittömämpiä kuin aikuisetkaan. Lasten leikeissä on murhaa ja petosta täynnä olevia tarinoita ja henkilöitä, eivätkä he tee sitä vain puhdistuakseen niistä asioista, vaan myös päästäkseen kokemaan kielletyn hurman.<br />
<br />
<br />
<br />
Aikuisten käsitys lasten viattomuudesta vääristyy sitä mukaa, kun he alkavat kieltää oman viattomuutensa. Oikeaa viattomuuta on myös matalavärähteisten, raskaiden ja eläimellisten energioidensa hyväksyminen. Lapset tekevät tämän luontaisesti. He antavat nopeasti anteeksi, kokeilevat rohkeasti eri rooleja ja heillä on <i>huumoria itsensä suhteen</i>. Aikuiset istuvat rivissä leikkipuiston penkillä ja ihmettelevät, mistä ne saavat kaiken energiansa. Uskotaan, että aikuistuessa koettu kouliutuminen kovan maailman tapohin on luonnollinen prosessi. Lapsuutta pidetään traagis-romanttisesti elämän katoavaisena kulta-aikana, ja siksi lapsien viattomuutta suojellaan kuin harvinaisintakin aarretta. Tästä johtuu myös se, että lapsille valehdellaan, kun halutaan suojella heitä todellisuudelta. Lapset harvoin arvostavat tällaista aliarviointia, sillä he ovat viisaita ja avoimia.<br />
<br />
Joten. Taas kerran on sanottava: Pöljät!<br />
<br />
Jos aikuiset vain hyväksyisivät, että he itse ovat luovuttaneet leikkisyytensä, antaneet olosuhteiden painostuksesta tämän luontaisen kyvyn ja lahjan olla tietoisesti kokonaisia olentoja kaikkine eläimellisyyksineen, olisi paljon helpompi paitsi löytää leikki, myös oma sisäinen lapsi uudelleen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimCVHi07xgR_M-BVgCYgFngOPmXjFEcYxwPXP8Jx41V7A1SnVPJLbGF3_EQRLM27gGUxU4quQZ5dk3qJbdrXdAmR8Dbq-cEPW2pSDxRudQaq5gdf-EEH5l3PRljfZJhLNmn7WpZvcaEfWy/s1600/obamas.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimCVHi07xgR_M-BVgCYgFngOPmXjFEcYxwPXP8Jx41V7A1SnVPJLbGF3_EQRLM27gGUxU4quQZ5dk3qJbdrXdAmR8Dbq-cEPW2pSDxRudQaq5gdf-EEH5l3PRljfZJhLNmn7WpZvcaEfWy/s320/obamas.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Armollisesti ja itselleen nauraen voi todeta, että olenpas minä ollut henkisesti veltto ja oikea marttyyri luopuessani lapsenmielisyydestäni. Tämä tosin vaatii sitä, että pystyy antamaan anteeksi ihmisille ja tapahtumille, joiden aikana tämä luopuminen on tapahtunut. Se onkin taas ihan toinen juttu, eikä aina helppo prosessi. Kostohengellä ei kuitenkaan elämässä pitkälle pötkitä, ja sitähän marttyyrimainen onnestaan luopuminen pohjimmiltaan on. "Katsokaa nyt, kuinka kärsin, tämä on teidän syytänne. Kärsikää te nyt syyllisyydestä, kurjat!" Yleensä tällainen tunnekuona on hyvin tiedostamatonta. Mutta asenteiden taustalla se jäytää toimintaa, jos sitä ei korjaa. Se on voinut alkaa kaukaa lapsuudesta, jos kotona on kielletty tekemästä nautittavia asioita ilman asianmukaista selitystä, tai on painostettu olemaan tietynlainen sisäisen totuuden vastaisesti. Sellainen syö ihmisen kykyä rakastaa, ja luo näitä marttyyrimaisia piilorakenteita psyykeen.<br />
<br />
Kaiken tämän voi kuitenkin muuttaa ja parantaa. Se on uskomattoman helppoa, kun vihkiytyy rakastamaan itseään ja luottamaan opastukseen, jota kollektiivinen tajunta alkaa heti antaa. Ihmiskunta haluaa selvitä hengissä, joten on vain loogista, että myös kollektiivisen tajunnan pääintressi on saada sen osat voimaan aina vain paremmin ja paremmin. Parantumaan kykenemättömät usein sairastuvat lopulta, sillä rakkaudettomuus syö elämää. Johdatus, merkit, symbolit, signaalit, kaikki tämä on tarjolla kenelle tahansa, joka haluaa tehdä itsensä <i>oikeasti</i> onnellisemmaksi. Se on vain evoluutiota!<br />
<br />
Loppuun kerron esimerkin. Olet ehkä miettinyt oikeaa ja väärää monta vuotta niin intensiivisesti, että elämästäsi on kadonnut hauskuus. Otat itsesi liian vakavasti ja mietit jokaisen tekosi seurauksia. Leikkiminen ei ehkä innosta, koska se on "hyödytöntä" tai "vaikeaa".<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiySOurlkTHrSKjkkK808DJa8b_QH-R5Fkw4HNh4jqosiZV7Et5JBs-53PblfBm0-RRg1lTbd7zz4ely1gfIXZ2n3p2aoXAI34CrwUtblXJTip0UpaFb7yCY0x-CFRpm9vbMnXompI_oiK3/s1600/126911189696.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiySOurlkTHrSKjkkK808DJa8b_QH-R5Fkw4HNh4jqosiZV7Et5JBs-53PblfBm0-RRg1lTbd7zz4ely1gfIXZ2n3p2aoXAI34CrwUtblXJTip0UpaFb7yCY0x-CFRpm9vbMnXompI_oiK3/s320/126911189696.jpg" width="213" /></a>Ensinnäkin, ei leikkimistä tarvitse aloittaa tyhjästä. Täytyy virittäytyä, jos tarve vaatii. Voi vaikka ajatella asiaa jonkin aikaa, ja koettaa herätellä leikkisää ajattelua. Seuraavalle saa nauraa vapaasti - ajatelkaa lapsuutenne satuja. Keijuja, menninkäisiä, tonttuja. Ajatelkaa sitä kepeyttä ja muistelkaa hupia, jota saitte leikeistä ja tarinoista, joihin ehkä uskoitte, ehkä ette.<br />
<br />
Sitten kun olette virittäytyneet tarpeeksi, tulee hetki, jolloin tulette hieman hulluksi. Se voi ilmetä levottomuutena käsissä, pakaroissa, tai outoina ajatuksina. Outous on avainsana. Tunne sisäisestä outoudesta on kutsu ja suora tie sisäiseen leikkiin, se on mysteeri! Tutkikaa sitä! Taputelkaa rytmejä jotka kuulostavat siltä. Piirtäkää vaikka tikku-ukkoja jotka tekevät sitä. Se outous on jotain teille luontaista, joka yrittää tulla läpi teistä, mutta jota ette muista tai tunnista jostain syystä. Leikkiäkseen tietoisesti on lakattava suhtautumasta asioihin aina <i>kuten aikuisen kuuluu. </i>Unohtakaa ammatti-orientoitunut ajatus siitä, että täytyisi olla luonnollinen ja tehokas siinä mitä tekee.<i> </i>Puhukaa hassulla äänellä itseksenne mitä mieleen juolahtaa, ottakaa vaikka joku rooli, älkääkä välittäkö, vaikkette ole mielestänne niin hauska kuin ne tyypit Putouksessa.<br />
<br />
Vaikka sitä on vaikea myöntää, ihminen lakkaa usein yrittämästä koska hän on yhtäältä kateellinen heille, jotka vaikuttavat lahjakkaammilta, ja samalla liian ylpeä yrittääkseen, koska ei halua olla keskinkertainen. Pois siis turhan vakavastiotettavuuden kaipailu kun on kyse leikistä!<br />
<br />
Jos hulluus tai vapautumisen tarve on äärimmäisen suuri, voi tehdä jotain aivan kertakaikkiaan pöljää. Mutta ei tarvitse mennä niin pitkälle kuin joku muu. Jokainen löytää kokeilemalla sen, millainen leikkiminen itsestä tuntuu hyvältä. Ei tarvitse nolata itseään muiden nähden tai saada mitään aikaan, jos ei tunnu siltä. Pelkkä itsekseen puhuminen voi olla elvyttävä leikkihetki jollekin, joka ei ole tottunut niin tekemään.<br />
<br />
Ihan lopuksi - on tervehdyttävää kokeilla, miltä tuntuu tehdä Väärin. On hirveän voimauttavaa ja hyödyllistä sillä tavalla hyvässä hengessä kapinoida omia, usein pikkumaisia mutta suurelta tuntuvia moraalisia ehdottomuuksia vastaan. Ne rajoittavat usein enemmän kuin antavat. Älkää käsittäkö väärin - moraali ja etiikka ovat tarkoituksenmukaisia ja kauniita asioita. Mutta oikeasti kouliutunut moraali on sellainen, joka ei kiellä kokemasta sydäntä lämmittäviä asioita.<br />
<br />
<br />
Haastankin nyt jokaisen tämän tekstin lukeneen kokeilemaan aikuisuuden päivittämistä uuteen, kevyempään versioon, johon kuuluu luontaisesti myös integroitu, ikuinen lapsuus!<br />
<br />
<br />
P.S.<br />
<br />
<br />
18:3 ja (Jeesus) sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan."<br />
<br />
<br />
<br />
Armoa kaikille tasapuolisesti! Syökää pullaa!<br />
<br />
Elina<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-76649982709743054312012-09-13T10:06:00.003+03:002012-09-13T10:19:24.362+03:00Syksy!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
En minä saa aikaiseksi päivittää tätä säännöllisesti, vaikka kuinka yritän! Ja tiedän, mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että ajattelen aina että pitäisi kirjoittaa niin pitkästi ja fiksusti.<br />
<br />
Tästä lähtien minä teen välillä jopa postauksia, joissa ei ole muuta kuin KUVIA.<br />
<br />
Pistän hösseliksi ja aloitan heti kuvalla. Niin kauniita on syksyn lehdet, voi, kun tuolla kulkee niin on kuin aarrearkussa kävelisi. Varsinkin tänä syksynä niistä voi olla jopa oikeaa hyötyä, kun hankin skannerinkin. En minä silloin kyllä lehtiä ajatellut.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgKfuHv6mDS39UoXxw2OhD_DPuYpQLdGOvxXCG32U2kpwqNNWlpxRlHUtBH27jWe63wyQ4nIpD_59wBeSpZ-unBvr755sarQn_rssqXBJOc4dzAYwr9Nu_E3rOsxNhO8TIc4sDAc60-6aW/s1600/syys.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgKfuHv6mDS39UoXxw2OhD_DPuYpQLdGOvxXCG32U2kpwqNNWlpxRlHUtBH27jWe63wyQ4nIpD_59wBeSpZ-unBvr755sarQn_rssqXBJOc4dzAYwr9Nu_E3rOsxNhO8TIc4sDAc60-6aW/s320/syys.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Tiedän, että jotkut tuttuni lukevat tätä blogia, jotka eivät ole facebookissa. Haluan siksi silloin tällöin liittää tänne jotain, mitä naamakirjassa on tullut sanottua. Eilisestä tarinastani antoisasta lenkkireissustani tuli paljon hyvää palautetta, miksipä en jakaisi sitä täälläkin.<br />
<br />
So here goes. Tämä siis tapahtui tiistaina.<br />
<br />
<br />
<br />
Lähdinpä lenkille pää täynnä paskaa. Kuuntelin raivokkaita lenkkeilybiisejä ja juoksin niin, että alko oksettaa. Oli vaikea keskittyä tai hengittää tai olla ylipäätään. Tarvin hellyyttä. Ensin kiven päällä maattuani (Jungilta opittua) otin ja halasin leppäpuuta. Sitten toista.. kolmanneksi haapaa.. neljänneksi kuusta ja lopuksi koivua. Kaikki tuntu vähä eriltä, mutta leppä ja haapa oli tehokkaimmat tänään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNVo5IX3GpH1CQ-zFOHyQqZCEqHvpwMu38MawYjZ687J1Q3HE34wOtiZpytLnU6UWFIf0ucTUgq19WB-U-xlqAhuFU5eviX-THRh1K-bs1580FxYQIOd_oa_Pxk5WX0jdzzP3oURTp5PzQ/s1600/480814_488197311208502_279436760_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="237" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNVo5IX3GpH1CQ-zFOHyQqZCEqHvpwMu38MawYjZ687J1Q3HE34wOtiZpytLnU6UWFIf0ucTUgq19WB-U-xlqAhuFU5eviX-THRh1K-bs1580FxYQIOd_oa_Pxk5WX0jdzzP3oURTp5PzQ/s320/480814_488197311208502_279436760_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Uskoo ken tahtoo - tunsin miten mun energiakeskukset alkoi rupluttaen ja sykkien puhdistuun. Oikeen tursus ahistus ja vihantunteet pois. Purskahin nauruun siellä keskellä metsää ja tunsin miten sydän sykki ja olin rauhallinen.. Suosittelen puita lämpimästi kaikille, ne on eläviä ja auttavaisia olentoja. ;)<br />
<br />
No, hyvässä olossa muhiessani kävelin vähän eteen päin ja näin tiellä edessäpäin vanhemman naishenkilön laahustavan aivan masentuneen näköisenä. Mulla oli olo että mua oli just autettu niin paljon, että mietin, miten minä voisin jakaa tätä hyvää oloa tai yrittää edes. Ei tullut mieleen lausetta joka ei olisi tungetteleva tai korni. Kävelin ohi tervehtien. Jäin kovin tyytymättömäksi. Jäin poimimaan syksyn lehtiä muina naisina ja odotin, että mumma olisi tullut ohitseni taas. No mokoma vaihtoi suuntaa.<br />
<br />
Oon ennenkin todennut saavani hirveästi voimaa muka vähän noloista kohtaamisista tuntemattomien kanssa. Jostain sosiaalisen koodin tai rajan rikkomisesta kenties. Päätin olla miettimättä täydellistä lausetta ja ottaa itseni nolaamisen riskin. Siitähän minä pidän. Kuin kalanmaksaöljy - ei se hyvää ole, mutta tuntuu hyvältä.<br />
<br />
<i>"Anteeksi jos oon tungetteleva mutta, en voinu olla huomaamatta, vaikutatte alakuloiselta. Onko kaikki hyvin?"</i><br />
<br />
Mumma kertoi hurjan ujona katsetta väistäen (mutta vähän hymyä yrittäen) että hän vain kun jostain voimaa pitää saada niin sinne metsään sitten tuli kävelylle. Kerroin hetkestäni puiden kanssa ja mumma naurahti vähän. Hetki turistiin. Toivotin kaikkea hyvää.<br />
<br />
Alle kilsan päästä löysin koiravanhuksen harhailemasta. Ensimmäinen talo josta kävin kysymässä, oli se josta se oli mennyt hukkaan. Tuskin olisi välittömässä vaarassa ollut niin hitaasti liikkuva hurtta, mutta varalta lähdin viemään. Herra kiitteli ja turisi mukavia. Teki gutaa jutella iloisen eläkeläisen kanssa.<br />
<br />
Lähdin kotia kohti hieman nolona. Se koira oli varmaan ihan turvassa vaikka harhailikin. Naureskelin itsekseni omaa innokkuuttani olla avuksi. Nolo muija. Söin vadelmia kotimatkalla ja pistin levyksi mättäälle. Eräs mummeli huusi että onko jotain sattunut. Minä että ei kuhan leppään.<br />
<br />
Kaikki tämä parin tunnin sisään. What?<br />
<br />
Ei kai mulla muuta pointtia ollu ku halusin jakkaa ku oli niin kivaa. Että on nuo, nuo tuntemattomat ihmiset ja vanhempi väki aika siistiä porukkaa. Ja puut tietty.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF65VA4DfPr1b_qF4GkuUuvPCR0_ZhAkAaJLq-rcXXHqlQ251gQLqXYTj-fFzKD8yIMYY1gR5PzM-oEKi194S78pJf3YZVRccsPprASeqslsBKVTCIUAMKu4TNiDZLChh7u2Zcfzxzt025/s1600/205371_419917978044573_945129525_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="270" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhF65VA4DfPr1b_qF4GkuUuvPCR0_ZhAkAaJLq-rcXXHqlQ251gQLqXYTj-fFzKD8yIMYY1gR5PzM-oEKi194S78pJf3YZVRccsPprASeqslsBKVTCIUAMKu4TNiDZLChh7u2Zcfzxzt025/s400/205371_419917978044573_945129525_n.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<object width="320" height="266" class="BLOGGER-youtube-video" classid="clsid:D27CDB6E-AE6D-11cf-96B8-444553540000" codebase="http://download.macromedia.com/pub/shockwave/cabs/flash/swflash.cab#version=6,0,40,0" data-thumbnail-src="http://2.gvt0.com/vi/ppQe_b_PABI/0.jpg"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/ppQe_b_PABI&fs=1&source=uds" /><param name="bgcolor" value="#FFFFFF" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><embed width="320" height="266" src="http://www.youtube.com/v/ppQe_b_PABI&fs=1&source=uds" type="application/x-shockwave-flash" allowfullscreen="true"></embed></object></div>
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-47332093667069398822012-07-07T00:13:00.001+03:002012-07-07T00:13:22.644+03:00Something Special<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizUkhi9AdMrRVZkrvUcIMHs0bNO1dSpCPXzrE19SJGGaowNMdITR3jMNW3REqeGHPja841Jge61HvVD6OfyB6PC8adftMdaDV5EHoBMT8CcPlJ-zkcJR3acQcyn57YmhkIwhcwE68fnrzK/s1600/funny-slow-motion-bubble-popping.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="243" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizUkhi9AdMrRVZkrvUcIMHs0bNO1dSpCPXzrE19SJGGaowNMdITR3jMNW3REqeGHPja841Jge61HvVD6OfyB6PC8adftMdaDV5EHoBMT8CcPlJ-zkcJR3acQcyn57YmhkIwhcwE68fnrzK/s320/funny-slow-motion-bubble-popping.jpg" width="320" /></a>Haluan jakaa teidän kanssa jotain kivaa. :)<br /><br />Minulla on tekniikka erittäin vaikeisiin hetkiin, kun aivot käyvät
ylikierroksilla ja/tai tunteet hyrräävät liiaksi. Umpikujiin, if you will.<br />
<br />
Sisäiset ristiriitani helpottuvat, kun annan niille persoonallisia piirteitä ja
puhuttelen noiden hahmojen vuoropuhelun kautta itseäni. Edellisessä tekstissä mainitsin, että yksilön voi nähdä ryhmänä. Sillä vaikka olen yksilö, en ole psyykkinen itsestäänselvyys - minussa on monia asioita jotka tahtovat sopia yhteen, mutta eivät oikein tiedä miten.<br />
<br />
Se, mikä jakautuneen persoonan häiriössä on hallitsematonta ja
tiedostamatonta, voi minusta toimia erittäin hyvänä itsehoitovälineenä. Voi tietoisesti luoda eri rooleja joiden sisällä kokea asioita, joita ei elämässään, minäkuvansa rajojen sisällä koe tai uskalla/halua kokea. Voi väitellä. Voi haukkua ja antaa anteeksi. Voi
olla kertakaikkiaan törkeä. Flirttaileva. Säädytön. Lempeä. Lässyttävä. Tekopyhä. You name it.<br />
<br />
Otan vain muutaman erivärisen
kynän (2 riittää, joskus tarvitsen useamman..) ja alan kirjoittaa. En
mieti hahmojen identiteettejä valmiiksi, vaan annan heidän vain olla siinä hetkessä sitä, mitä ulos tulee. Kuvittelen mielessäni heidän äänensävyjään ja muita itseilmaisutapoja kuten kirjaa lukiessa ja usein huvitun heidän inhimillisistä ongelmistaan, vaikka ne alun perin vaivasivat minua! Tämä lienee kokemus ongelman yläpuolelle nousemisesta. Ei se välttämättä ongelmaa poista, mutta tekee sen käsittelemisestä huomattavasti siedettävämpää ja hauskempaa.<br />
<br />
Olennaista tekniikassa on, että hahmot rakastavat toisiaan. Ja he rakastavat toisiaan
niin paljon, ettei mikään voi järkyttää heidän ystävyyttään. Siksi he
voivat käsitellä mitä tahansa asioita, koska he antavat aina toistensa oikkuilut anteeksi.<br />
<br />
Esimerkki.<br />
<br />
1: "Saatanan huorat!"<br />
2: "Huorat?"<br />
1: "Huoria vittu koko maailma täynnä, perseennuolijoita ja idiootteja!" <br />
2: "Mistä sinä olet oikein tulossa kun olet noin pahalla tuulella?"<br />
1: "Ei kuulu sulle saatana!"<br />
2: "No kyllä vain kuuluu kun HUUDAT niin HELVETISTI."<br />
1: "Totta. Anteeksi. Olen vain niin kyllästynyt."<br />
2: "Maailma kieltämättä on aika, hmm, nousukasvoittoinen nykyään. Kaikki haluavat menestyä."<br />
1: "Ei menestyksessä mitään vikaa, mutta se teeskentely.."<br />
2: "Rakas. Ihmiset teeskentelevät vain, kun pelkäävät näyttäytyä omana itsenään."<br />
1: "Paskapuhetta!"<br />
2: "?!"<br />
1: "Monet käyttävät sitä tahallaan välineenä päästäkseen korkeammalle muiden yläpuolelle."<br />
2: "Building the ivory tower, honey.."<br />
1: "Exactly."<br />
2: "Tiedätkö mitä?"<br />
1: "No."<br />
2:
"Ei ole väärin haluta päästä huipulle. Sinulla on sisäinen ristiriita
asian suhteen, kun reagoit noin vahvasti. Olet niin läpinäkyvä että
palkinnoksi teen sinulle pirtelön."<br />
1: "Enhän minä--- tai no minä --- tavallaan minä---"<br />
2: "Ananasta vai mansikkaa?"<br />
1: "Molempia?"<br />
<br />
<3<br />
<br />
Olen
todennut tämän dialogimenetelmän loistavaksi keinoksi
piristää itseäni, nousta ongelmieni yläpuolelle ja löytää takaisin ratkaisuun johtavalle polulle hyvin tehokkaasti. Avain on antaa mennä. Kenenkään ei tarvitse ikinä
tietää. Jos kahden hahmon välinen kiista menee pahaksi ja umpikuja häämöttää edessä, voin aina luoda
kolmannen hahmon joka tulee rauhoittamaan tilannetta. Parhaimmillaan
minulla on ollut viiden, kuuden hahmon sekasotkuja..<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB9q4uXXuGP8ht86kPbpaCJl6svgNx-YDuApA91M06FOJdgkk3DM_Y28SXzHJifBHMXzWWhyphenhyphenn05bbCaNpoMzgcgIgsvfQvPfm4OjmW-MA-V9Css0-i1_-CWmNKUcMporQcLNhthuueyLpJ/s1600/266.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="297" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB9q4uXXuGP8ht86kPbpaCJl6svgNx-YDuApA91M06FOJdgkk3DM_Y28SXzHJifBHMXzWWhyphenhyphenn05bbCaNpoMzgcgIgsvfQvPfm4OjmW-MA-V9Css0-i1_-CWmNKUcMporQcLNhthuueyLpJ/s400/266.jpg" width="400" /> </a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Tärkeää on, että he ovat luonnollisia toistensa seurassa. Kirjoittaja on luonnollinen itsensä eikä pelkää sosiaalisten koodistojen rikkomista, tuomitsemista, omaa mieltään - se on tekniikan tavoite. Lopettaminen on joskus haastavaa - kuinka päästä tyydyttävään lopputulokseen, joka ei ole liian lässy ja epärealistinen? Esimerkit löytyvät omista toiveista ja kokemuksista. Ystävien kesken syvällinenkin keskustelu voi päättyä hetkessä ilman sen suurempia selittelyn tarpeita. <br /><br />Usein päästyäni ongelmani yläpuolelle en enää tiedä mitä muuta kirjoittaa kuin <3. Se tarkoittaa hahmojen välistä yhteisymmärrystä - olen varma että on hirveän terveellistä ilmaista jollain tavalla tuon yhteisymmärryksen syntyminen.<br />
<br />
Mielikuvitus
kehittyy, kun kuvittelee dialogiin vaikuttavia hetkiä -
vaivaantuneisuuksia, havahtumisia, reaktioita, punastumisia, naurun
pidättelemisiä. Samalla tämä harrastus muistuttaa elämän monipuolisuudesta ja samalla kehittää
ihan vahingossa sosiaalisia taitoja. HOW HANDY!<br />
<br /></div>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-47996818602889285762012-07-06T11:46:00.000+03:002012-07-22T10:58:27.031+03:00Onnellisuudesta, jännityksestä, parhaudesta<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
No siinäpäs vierähti pari viikkoa päivittämättä. Viime tekstin jälkeen on ollut kaikenlaista - Antti sai kyydin tänne ja vietti kanssani nelisen päivää, se oli ihanaa. Sitten lähdimme juhannukseksi Ouluun, tai tarkemmin sanoen Kellon Kiviniemeen, Eetun kotipaikkaan kaveriporukan perinteisiin juhannuskarkeloihin. Olihan se ehkä vähän typerää rahan käyttöä, lähteä taas Oulussa käymään.. Mutta olkoon - sillä arvatkaa oliko romanttista viettää vuosipäivää samassa ympäristössä, josta kaikki alkoi edellisenä juhannuksena? Pyydän anteeksi ystäviltä, jos ällö söpöilymme iljetti. Epäilemättä. Olen kasvanut lukio-livejournal-ajoista enkä enää mielelläni jauha loputtomiin parisuhteistani.. mutta tämän verran vielä sanon: palakittee olla rakastunu.<br />
<br />
Välillä mietin, kuten minulla on tapana, että onko onnellisuuden tunteeni oikeasti lähtöisin siitä, mistä luulen sen olevan. Olen ehkä rakastunut, mutta olen myös onnellisempi. Olen ilmeisesti tehnyt oikean valinnan, kun suhteen uudelleenkipinöimisestä huolimatta päätin muuttaa pois kaupungista. On ehkä todella epäromanttista analysoida tunteitaan näin.. mutta en minä olisi näin rakastunut, jos olisin jäänyt Ouluun. En usko. Olisin pettänyt itseni. Siksi, vaikka tämä on raaaaaastavaa niin olen jotenkin tyytyväinen. Että elämä oikeasti kulkee eteenpäin, ja minä. <br />
<br />
Onnellisuuden ohella olen samalla päivittäin jossain vaiheessa alakuloinen ja arka. Uskon, että sellainen voi jäädä tavaksi ilman syytä ja olen aika varma, että minulle on käynyt niin. Mutta olen silti kuulostellut noita tunteita, että mistä ne tulevat. Täällä kun on oikeasti todella ihania ihmisiä ja paljon ihanaa tekemistä. Kuitenkin minä jännitän sosiaalista elämää yhtä paljon kuin olen siellä kuin kala vedessä. Jännitän, että olen riippakivi koska olen herkkä. Sillä minä en usein ole kovin avoin, hymyily tuntuu usein suojamekanismilta. Poskilihakset krampaten lasken hymyni ja mietin, miksen osaa olla luonnollisesti. <br />
<br />
Jollain tasolla haluaisin elämässä keskittyä olennaiseen. Antaa itseni olla kiinnostunut surusta, psykologiasta, hengentieteistä ja antropologiasta. Harjoitella käsillä parantamista ja meditoida, oppia uutta luonnosta, kasvistosta, luonnonhengistä. Kaikesta, mikä on aina kutsuessaan minua tehnyt minut niin onnelliseksi ja tasapainoiseksi.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGCz7Tay5FRYPFYvep4FwRCSI5HRbohJvgcG4m_HG-Mu-R4N2hZW4vMTARMG68A_Kck1k1JzXMKrm53A81aNIUwYEJF7rhM5fgTumH8ARf0mgCCL2E46e5amURoLL_3DqCFvSPG6I2jyb_/s1600/530781_3637351204784_349148749_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGCz7Tay5FRYPFYvep4FwRCSI5HRbohJvgcG4m_HG-Mu-R4N2hZW4vMTARMG68A_Kck1k1JzXMKrm53A81aNIUwYEJF7rhM5fgTumH8ARf0mgCCL2E46e5amURoLL_3DqCFvSPG6I2jyb_/s320/530781_3637351204784_349148749_n.jpg" width="212" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">4.7.2012 oli lämmin ja kiva päivä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Niin, tämä siis aina, kunnes kyllästyn. <br />
<br />
Minä kyllästyn aina olemaan onnellinen. Se alkaa syömään minua sisältäpäin, tekemään minua kyllästyneeksi, kyyniseksi ja ajatuksissanikin tyhmäksi. Jostain syystä tunnen sielunelämäni olevan kirkkaimmillaan kriisitilanteissa. Tunsin pitkään syyllisyyttä dramaattisuudestani, koska en hallinnut sitä millään tavalla. Nyt en pode syyllisyyttä muusta kuin laiskuudesta omaksua kestävä positiivinen asenne. En osaa aina antaa arvoa kestävyydelle. Kaipaan vaihtelua ja haasteita. Siksipä minun on negatiivisuuteen sukellettuani vain löydettävä aina uudestaan oma, niin häilyvä positiivisuuteni, joka on todellista eikä ulkoa opittua. <br />
Minä TIEDÄN että tässä on jokin kompastuskivi johon tupsahdan aina. Kestävyys on kaunista, miksen tavoittele sitä enemmän!<br />
<br />
Jostain syystä tekee mieli pyytää anteeksi sitä, etten ole elämässäni ollut tämän rohkeampi.<br />
<br />
Minunhan oli lapsesta asti tarkoitus pelastaa maailma, tulla kuuluisaksi, taitavaksi, parhaaksi jossain, psykologisesti järkkymättömäksi ja täysin päihteettömäksi. Minun piti päästä ehdottomuuteni, sinnikkyyteni ja taitojeni avulla eroon iljettävistä psykologisista valtapeleistä joiden kahlitsemia aikuiset mielestäni olivat. Teatterin ja kaiken muun mahtavuuden avulla minun tuli menestyä, ja todistettuani itselleni että minä pystyn olemaan paras, olisin vapautunut kateudesta, surusta, arkuudesta ja ujoudesta. En olisi enää tarvinnut kenenkään hyväksyntää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQC2RiDw2sRZA-bh3K253VE_K9GO0aX8QJGh8XZ78NlngohhH7GYT5Lm0OabfnBpbOI_3auqcYhEJyqF8dAoQUDt3POTUEBQYJvz6CqGqgr6PNKa3KVWUxf2vtkP9ifjFd2GX1J2OePwk/s1600/empower+power.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="262" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQC2RiDw2sRZA-bh3K253VE_K9GO0aX8QJGh8XZ78NlngohhH7GYT5Lm0OabfnBpbOI_3auqcYhEJyqF8dAoQUDt3POTUEBQYJvz6CqGqgr6PNKa3KVWUxf2vtkP9ifjFd2GX1J2OePwk/s400/empower+power.jpg" width="400" /> </a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Tämä muka-romuttunut haavekuva on absurdi. Silti se välkkyy mielessäni jonain, jonka "tiedän" olleen mahdollinen, minun polkuni, minun suunnitelmani ja itsestäänselvä kohtaloni. En ole koskaan tätä ennen kirjoittanut sitä ylös, se on vain häilynyt emootioideni takana, tehden minua katkeraksi.<br />
<br />
Nyt kun kirjoitin tuon valtavan kimpaleen ylös, se ei tunnu niin valtavalta enää. True story - minusta oikeastaan alkoi tuntua siltä, että juuri sinnehän minä olen edelleen matkalla. En ehkä enää usko sellaiseen parhauteen kuten teininä - kaikki kunnia on katoavaista. Mutta mikä tekee surulliseksi joskus, on juuri se. En enää usko samanlaiseen voittamattomuuteen kuin ennen, joten en varmaan voi saavuttaa kokemusta siitä. Tai sitten - tämä on paljon järkevämpi teoria - on olemassa minulle sopivampia voittamattomuuden tunteita, joita en osaa älylläni ennakoida, ja saan ehkä kokea niitä yllättäen. Jos minulla on sisäinen toive jollekin, se tulee minua kohti sitä mukaa kuin uskon itse olevani sen arvoinen. Olettaen tietty, että se sopii kuvioon - enhän ole yksin täällä, enkä aina tiedä mitä oikeasti tarvitsen. Mutta kokonaisuus tietää, eikä epäröi ohjata minua siihen suuntaan. Siitä jos jostain minä olen löytänyt elämääni rauhaa ja rakkautta.. en ole yksin. Tämä on kuuden ja puolen miljardin ihmisen koreografia, jonka sisällä on pienempiä kokonaisuuksia, joiden sisällä pienempiä.. Muksahdellaan ja könytään, mutta yhdessä silti. Yksi ihminenkin on enemmän kuin vain oma itsensä, ja siksi ihmisenkin voi nähdä ryhmänä. Kuulostaako oudolta? Ehkä se onkin.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="http://adriandayton.com/wp-content/uploads/2010/10/puzzle_empower.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="150" src="http://adriandayton.com/wp-content/uploads/2010/10/puzzle_empower.jpg" width="200" /></a>Toiveista huvittavimmasta päästä on parhaus. Jokainen tietää sen olevan väliaikaista - sosiaalinen sopimus, aivokemiallinen ryöppy. Parhaana oleminen vaikuttaa motivoivalta harhalta, johon tietoisesti uskoo saadakseen energiaa puskea läpi haasteista. Se on hieno mekanismi enkä väheksy sitä ollenkaan! Mutta on se silti huvittavaa kun ajattelee, miten tosissaan me ihmiset usein sisäisesti toivomme olevamme edes kerran elämässämme parhaita jossain. Ja jos emme, ihailemme heitä, jotka vaikuttavat olevan.<br />
<br />
Tiedossa on myös, että parhaus on henkisesti/psykologisesti ihmiselle erittäin haastava tila. Tieto ja taito ovat valtaa, ja vallan huumassa on moni kasvanut ihmisenä kieroon. Väitän, että sydämelliseksi, lojaaliksi, kiltiksi tai vastaavaksi itseään väittävä näyttää todelliset karvansa vasta ollessaan omasta mielestään jos ei paras, niin tojella hyvä jossain. Vaikutusvallan saamisen voi nähdä poikkeuksetta henkisenä testinä, vaikka kyse olisi näennäisen pienestä asiasta tai lyhyestä hetkestä. <br />
<br />
Siksipä minä haluaisinkin tiukkaan mankelointiin jossa kohtaisin kaikki nämä teeskentelyn kerrokset, joita minussa on. Mutta se on vain korkeahenkisimpiä tavoitteita - toki toivon valtaa ja onnekkaita asioita elämääni pinnallisemmistakin syistä, kuten raha ja kauneus. Mutta koska olen fiksu tyttö, keskityn ajatuksissani motivoimaan itseäni sivistyneemmillä tulevaisuudenkuvilla. Olen turhamainen, kuten kuka tahansa nainen, mutta jotten olisi niin ilmiselvä, minä käytän turhamaisuuteni mieleni jalostamiseen. Kaikkihan tietävät, että sisin ratkaisee - ja minä aion olla fiksu ja hurmatakseni kaikki maailman sielut, muovata sisimmästäni niin kauniin, niin kauniin!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/nmFQonlsS3k?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
<br /></div>Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-1672815227221856682012-06-18T12:15:00.002+03:002012-06-19T09:14:10.077+03:00Kyssar och så vidare<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Sehän meni ihan hyvin se vanteenpyörittelykeikka! Saatiin hyvät aplodit ja ihmiset tykkäs kovasti. Tai ainakin muille tytöille oli kuulemma moni ihminen käyny sanomassa että olitte ihania, itse onnistuin välttymään moiselta kohtaamiselta kenenkään mielipiteen omaavan ihmisen kanssa. Olin ehkä pikkuisen ujona omassa pienessä maailmassani alkuillan, jännitin ekaa settiä aivan hirveästi!! Vedimme eka kerralla 50 minuuttia tauotta, mikä oli ehkä vähän pöhlöä.. Lindalla kädet tärisi vettä juodessa ja mulla alkoi huipata.. No, näistähän oppii. Toinen setti oli lyhyempi, mikä oli sääli sinänsä, kun keho oli lämmin ja alkujännitys vähän hiipunut ;) Hirveästi oli valokuvaajia siellä, mutta olen vasta nähnyt kuvat yhden porukkamme tytön kamerasta. Tässä koko poppoo:<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWYDP6KsspHlT8vvKXW21aXxpzSTzyamiiv6UQX0c3UCOE66-z5hzlWyCC6s24Z5aCzzEE0urjUZ5nmzS1DKl-mydw3JvXMsZ__sougqboVgYGnocOLkt4K1p5tfWl0UPRSsW3O1sEZgzx/s1600/575799_433192326713645_678272577_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWYDP6KsspHlT8vvKXW21aXxpzSTzyamiiv6UQX0c3UCOE66-z5hzlWyCC6s24Z5aCzzEE0urjUZ5nmzS1DKl-mydw3JvXMsZ__sougqboVgYGnocOLkt4K1p5tfWl0UPRSsW3O1sEZgzx/s400/575799_433192326713645_678272577_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kirsi, Jonna, Linda, minä, Hanna - ultraviolet hoopy sweetness!</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Hidria Spacefolkin keikka oli mieletöntä tulitusta. Käsittämätön meininki, ihmiset tanssivat kuin hullut, aivan mahtava energialataus oli keikan loppuun asti. Kaikki se pyllyn pyöritys, eikä mun alaselkä edes ole ollut kipeä. Ehkä oon oppinu käyttämään enemmän vatsalihaksia tanssiessa, jee! Oon kyllä harjoitellut sitä, että tietoisesti käytän vatsalihaksia enemmän ponnistaessani missä hyvänsä tilanteessa. <br />
<br />
Yksi käännekohta elämässäni oli, kun Ansku kertoi, että sillä ei tule hartiat kipeäksi luutuamisesta. Minä aivan että häh, miten on mahdollista? Anskua nauratti, että pitäisikö muka tulla? Siinä käytännön luutuamistestejä tehdessämme tajusimme, että Ansku ponnistaa vatsalihaksista, minä yläselästä. Oli hurjaa ymmärtää, että vatsalihaksia voi käyttää jopa käsillä suoritettaviin tehtäviin. MIND WAS BLOWN, so to speak. <br />
<br />
<br />
<a href="http://www.heatoncooper.co.uk/shopimages/products/normal/finished%20products%20normal/inks/coloured%20inks%20for%20calligraphy/wndrawinginks.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="http://www.heatoncooper.co.uk/shopimages/products/normal/finished%20products%20normal/inks/coloured%20inks%20for%20calligraphy/wndrawinginks.jpg" width="200" /></a>Antti tuli eilen illalla, ja se on torstaihin asti täällä mun luona. On
ollut aika ihanaa. Nyt haasteena vain on se, etten laiminlyö töitäni.
Taidenäyttely aukeaa alle kolmen viikon päästä ja minä haluan sinne
uutta materiaalia! Olen maalannut tällä viikolla aika paljon jo, mutta
mikään ei riitä! Ei mikään! Tänään käyn ostamassa vielä vähän uusia
sävyjä mustetta. Olen kovin innostunut piirtomusteista. Olen sitä mieltä, että kun kyse on taiteentekemisvälineistä, mikään määrä rahan kuluttamista ei ole liikaa.. Kohtuullisuus ei ole tähdellistä, kun kaikki välineet yleensä tulee kuitenkin käytettyä loppuun jossain vaiheessa. <br />
<br />
<br />
Mutta juupa juu, kello lähentelee puoltapäivää ja ois tarkoitus lähteä käymään kaupungilla Anan kanssa. Tapaamme yhteisiä tuttavia ja minä käyn musteostoksilla. Minun olisi hyvä alkaa harrastaa säännöllisiä, yöllisiä pyöräilyreissuja dyykkausmielessä. Mutta sitä varten tarvitsen tilavuudeltaan fenomenaalisen selkärepun.. Ehkä Linda ompelee minulle sellaisen, jos pyydän kauniisti. Mitäpä me höpönassut emme toistemme edestä tekisi. Plim! Plom!<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr6LrqCjKCK8BlmZ_176wfO76Ch3aIuDuPXy1pxd1rldfx0d-bSbzdTxeSObQuLrATp59wK_koIpbAfbHynXd0jwZsiFVjMseFLoRrz3PO_XPHOXxGJu3yo-8qnc5Tc3sQY5Sd6CmbJY56/s1600/SKANNAuS.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsta9E_6SjdlzAWI9_4rzzXlJ3njY_pw5_dEebFeVEi9hZkoJZ3ECx_6akNiqpHpT4jOL5ITOhRAvgXtLtuuhEwfY1EnzOHH2mnzhpLuhd5xptriWhww1GmpFSp6kC5NgyJMTlIjTy-yyq/s1600/SKANNAuS.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="193" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsta9E_6SjdlzAWI9_4rzzXlJ3njY_pw5_dEebFeVEi9hZkoJZ3ECx_6akNiqpHpT4jOL5ITOhRAvgXtLtuuhEwfY1EnzOHH2mnzhpLuhd5xptriWhww1GmpFSp6kC5NgyJMTlIjTy-yyq/s200/SKANNAuS.jpg" width="200" /></a></div>
AI NIIN, duracell-ystäväni Daniel ottaa tänään pohkeeseensa tatuoinnin, jonka tilaustyönä hänelle piirsin. Olen otettu ja mielissäni! Ohessa kyseinen kuva. Aika suloinen, vai mitä? Voisin itsekin ottaa tuollaisen. Tekisi mieleni suunnitella itselleni joku uusi tatuointi.. Simba parka on niin kovin yksinäinen tuolla lapaluun päällä..<br />
<br />
Olen kuunnellut paljon musiikkia viime aikoina. Hyvää musiikkia vieläpä! Esimerkiksi tähän biisiin olen aivan Rakastunut. Nuo jouset, lyriikat, ääni. Lurve!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<object class="BLOGGER-youtube-video" classid="clsid:D27CDB6E-AE6D-11cf-96B8-444553540000" codebase="http://download.macromedia.com/pub/shockwave/cabs/flash/swflash.cab#version=6,0,40,0" data-thumbnail-src="http://0.gvt0.com/vi/43dsR77b_gQ/0.jpg" height="266" width="320"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/43dsR77b_gQ&fs=1&source=uds" />
<param name="bgcolor" value="#FFFFFF" />
<param name="allowFullScreen" value="true" />
<embed width="320" height="266" src="http://www.youtube.com/v/43dsR77b_gQ&fs=1&source=uds" type="application/x-shockwave-flash" allowfullscreen="true"></embed></object></div>
<br />
<br />
<br /></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-65737108162688467322012-06-16T11:04:00.001+03:002012-06-16T13:35:17.416+03:00Humpdy dumpdy whoo-pe-doo<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right; margin-left: 1em; text-align: right;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvwpAvli9YPJ3xFA6XWP-X5mja5jh8bG9VjifWfGChGwj4Kh-ld9kKNAU0Z8hNFDMcpBMT6ZDno1SZS3Bh_nBNiBmyxjCxoWewfFA9KWeDBCgg76qeutNDIhOtFWYHwPSH8mTkWpVbZarp/s1600/224857_4019991176660_29859520_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvwpAvli9YPJ3xFA6XWP-X5mja5jh8bG9VjifWfGChGwj4Kh-ld9kKNAU0Z8hNFDMcpBMT6ZDno1SZS3Bh_nBNiBmyxjCxoWewfFA9KWeDBCgg76qeutNDIhOtFWYHwPSH8mTkWpVbZarp/s320/224857_4019991176660_29859520_n.jpg" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Puistojameissa 13.6.12 (c) Mikko Huotari</td></tr>
</tbody></table>
Tänään on Hidria Spacefolkin keikka (<a href="http://www.futuristics.fi/futuristics-presents-hidria-spacefolk-klubi-tampere-16-6" target="_blank">hoplaa</a>), ja minä olen menossa hulavanteen kanssa uv-hohtavaksi esitanssijaksi viiden muun tytön kanssa. Joo, kyllä jännittää. Hyvällä tavalla kylläkin, niistä tulee varmasti huiput kemut. Meidän on tarkoitus täyttää tanssilattiaa siihen asti, kunnes keikka alkaa ja lattia täyttyy ihmismassasta. Huh että onkin jännää! <br />
<br />
Valmistautuminen vaatii todellista luonteenlujuutta siinä, etten ala katsomaan itseäni peilistä liian kriittisin silmin tai arvostelemaan <a href="http://urbaanisanakirja.com/word/huuppaus/">huuppaus</a>taitojani pikaisen yrittämisen perusteella. Olenhan hemmetin taitava suhtautumaan itseeni toivottoman nolona tapauksena riippumatta siitä, kuinka hyvin muiden mielestä onnistun milloin missäkin. En haluaisi pistää silmään "humpdy-dumpdy" -tyyppisenä, aww-reaktioita herättävänä söpönä aloittelijana! Graaaah!! Tahdon olla valloittava ja sulava! Pahinta tosin olisi pistää silmään tyyppinä, joka naama mutrussa vain vaikeilee. Joten pidän asenteeni, vaikkakin sitten humpdy-dumpdynä.<br />
<br />
(Jos on vaikea ymmärtää, mitä tarkoitan humpdy-dumpdyllä, auttaa sananparren lausuminen mielessään rytmikkäänä toistona.. <i>hampdidampdi hampdidampdi..</i> you get the drift.)<br />
<br />
Mutta ei se itsensä nolaamisen pelko ihan tuulesta temmattua ole! Teatterissa esiintyessä sellaisilla asioilla kuin sulavuus ja viehkeys ei ole niin suurta painoarvoa kuin tanssipuolella, ja vaikka teatteripuolella esiintyminen tuntui tulevan hyvin automaattisesti minulta, on tanssissa jotain aivan eriä. On noustava jonkin maallisen inhimillisyyden yläpuolelle, suhtauduttava itseensä eri tavalla. Ei ole tarkoitus naurattaa yleisöä tai saada heitä tuntemaan järkytystä. On tarkoitus tuottaa nautintoa sulavalla, iloisella ja/tai muulla tavalla positiivisella fyysisellä ulosannilla. Ihmisellä jolla on vahva taipumus negailuun ja siitä sikiävään mustaan huumoriin, tämä ei ole minulle aina piece of cake.<br />
<br />
Oikeasti odotan iltaa innolla. Joten ei siitä sen enempää.<br />
<br />
Lähikaupassani myydään todella paljon luomutuotteita, ai kuinka kiva! Omenat ja banaanit, kahvit ja jugurtit. Luomua saa. Aina ei tietenkään ole varaa valita luomua, mutta esimerkiksi tänään sain sijoitettua onnekseni luomukahviin, joka on niin hyvää, niin hyvää. Kananmunat ovat toinen tuoteryhmä, joissa oikeasti huomaa eron maussa riippuen siitä, kuinka onnellisesta elukasta se tuote on tullut. Ostin aiemmin vapaan kanan munia, mutta olen tottunut hyvälle, nämä eivät nimittäin ole läheskään yhtä maukkaita :/<br />
<br />
<br />
<a href="https://www.k-ruokakauppa.fi/Image/products/6410405058270.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://www.k-ruokakauppa.fi/Image/products/6410405058270.jpg" width="105" /></a><br />
Sitä paitsi, suhteutan yleensä aina nämä päätökset siihen, että paljonko minä maksan yhdestä siiderituopista terassilla. Viisi euroa. Se on sama hinta, jonka maksoin luomukahvistani tänään. Sitä minä juon koko kuukauden. Niin että cmon.<br />
<br />
Löysin tänään myös uimarannan ihan tästä vierestä! Kahlasin vähän, mutta en uinut, kun oli niin aikaista ja vähän vilpoisaa. Mutta pian, pian... Ei ole nimittäin mitään ihanampaa, kuin juosta ensin kesähelteellä naamansa tuskasta punaiseksi, sitten pulahtaa luonnonveteen! Kylmyys ei silloin tunnu yhtään miltään.<br />
<br />
<br />
<br />
Seli seli! Tänäänkin jouduin maanittelemaan itseäni jonkin aikaa ennen kuin pääsin ulos asti. Lenkillä ollessaan muistaa, miksi lenkillä käy. Sisällä muhiessa se unohtuu helposti. Ja minä RAKASTAN muhimista! Facebookkaamista ja kahvia, tunnista toiseen! Elämälläni on merkitys, mutta toimillani ei! Mwahahaha!<br />
<br />
Nyt korkkaan luomukahvipaketin ja alan täristen testailemaan uusia musteita, jotka ostamalla tein eilen saamaani valokuvauspalkkaan hyvän loven. Tätä kai mun elämä sitten on, työtä josta saa rahaa jonka voi käyttää siihen että voi tehdä lisää työtä josta saa rahaa jonka voi käyttää.. Woohoo-pe-doo!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/vmOArLdg9d4?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-23739907249300479232012-06-14T21:05:00.002+03:002012-06-14T21:15:04.324+03:00Se pyörii sittenkin!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Kävin juuri lenkillä ensimmäistä kertaa uudessa lähiympäristössäni. Sitä edelsi koko aamupäivän kestänyt, omituinen jännite ja ahistamis-öhinä, joka myös aamulla tänne päivittämästäni tekstistä huokuu. No, päätinpä sitten reippaana tyttönä jättää päivän aikataulustani pois ainoan asian, joka päivästäni teki aikataulutetun. Olin vapaa käyttämään loppupäivän, kuten haaveilin, itseni "kastelemiseen" ! <br />
<br />
Sain siis juomaa kuvataidehetkeä janoavalle sielulleni. Työstin yhtä minua riivannutta taulua eteen päin. Maalasin sitä monta tuntia! Sotkin kuin hullu pää innosta täristen, kunnes aurinko alkoi paistaa ikkunasta tehden värien näkemisen hankalaksi ja selkäni kovin hikoilevaksi. Pesin pensselit ja tajusin, että jatkuvan onnentunteen saavuttamiseksi minun on lähdettävä ulos. Ähisten ja puhisten vedin lenkkarit rakkoisiin jalkoihini ja sitten..<br />
<br />
VOI LUOJA MITEN KAUNIISEEN YMPÄRISTÖÖN OLENKAAN MUUTTANUT!<br />
<br />
<a href="http://arki.uiah.fi/icing/icing-web/villikanitilanne/Data/Rusakko.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://arki.uiah.fi/icing/icing-web/villikanitilanne/Data/Rusakko.jpg" /></a>Jänissaari ja sen ympäristö on nyt hyvin läpikoluttua aluetta minulle ja lenkkareilleni. Tämä paikka on täynnä toinen toistaan kauniimpia metsäpolkuja, hiekoitettuja teitä ja erilaisia pieniä rantoja. Oli uskomattoman helppoa tuntea olevansa luonnon keskellä vaikka polut ovat aivan tämän lähiön tuntumassa. Näin kaksi kertaa rusakon, lähempää kuin ikinä ennen elämässäni. Se oli kaaaaunis. Ylväs vallan.<br />
Olen aina pitänyt jäniseläimiä hieman säälittävinä olentoina, mutta rusakossa kiteytyy jotain upeaa. Se pysäytti valppaalla mutta läsnäolevalla olemuksellaan, eikä se ei näyttänyt yhtä piiruakaan tutisevalta ressukalta, toisin kuin muut jänöt..<br />
<br />
<br />
Näin myös oravan kaksi kertaa "metsän siimeksessä" samoillessani. Molemmilla kerroilla orava ei lähtenyt juoksemaan minua karkuun, oli toki liikkumatta ja varuillaan, mutta niin lähellä sekin! Mikä näitä elukoita täällä vaivaa? Paras on nimittäin vielä kertomatta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghFismlYuWIP9Hy3u1zwBsyLQSCUmMJaxVKD4bNSz4qCKVWjchThSlpA128mSSgHB3dgCVvyQ1hinA8BtmfLQqjUXSywGfgzeTGrXBi7v5rg4sxquBSfwIRh8FWd-KCIPEp-MIYKmv/s400/IMG_0769.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghFismlYuWIP9Hy3u1zwBsyLQSCUmMJaxVKD4bNSz4qCKVWjchThSlpA128mSSgHB3dgCVvyQ1hinA8BtmfLQqjUXSywGfgzeTGrXBi7v5rg4sxquBSfwIRh8FWd-KCIPEp-MIYKmv/s200/IMG_0769.JPG" width="195" /></a>Oksalla raakkui varis, ja minä juoksin sen alta ajatellen: <i>"Jestas mikä ääni, elukka parka kun on moisella siunattu. Vaikkakin, eihän sitä tiedä, vaikka olisi lajinsa kultakurkku. Heh heh."</i> Eipä kestänyt kauaa naureskeluni, tuo pahanilmanlintu nimittäin yllätti minut lentämällä aivan läheltä pääni yläpuolelta samalla rääkäisten peloittavasti. Se teki sen vielä toisen kerran, ja silloin viimeistään olin aivan varma, että se teki sen tahallaan. Ei linnut huvikseen lennä niin läheltä ihmistä!<br />
<br />
<br />
<a href="http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/26421/501145.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="151" src="http://mediaserver-2.vuodatus.net/g/26421/501145.jpg" width="200" /></a>No, kolmannella kerralla käännyin juuri katsomaan taakseni nähdäkseni sen lentävän takanani minua kohti, liitävän ääneti. Se sitten jarrutti ja pysähtyi läheiselle oksalle sukimaan itseään, muka aivan muina miehinä. Kyllä minä tiedän, mitä se meinasi, mokoma! <br />
<br />
Tietty on mahdollista, että se oli vanhempi, jonka poikaset olivat lähteneet juuri pesästä ja olivat jossain maan tasolla harjoittelemassa lentämistä. Varikset kuitenkin pesivät puiden latvoihin joten on epätodennäköistä, että olisin ollut liian lähellä pesää.<br />
<br />
Monet tarinat mummolassani asustelleesta, kesystä Roope-variksesta ovat pohjustaneet uskoani varislintujen älykkyyteen, mutta tämä tapaus sinetöi jutun. Mikä epatto elukka! Olen rakastunut. Eläimet ovat käsittämättömän valloittavia.. <i>asioita</i>.<br />
<i><br /></i><br />
<br />
<i>"Tänään Kuu roikkuu tyhjän päällä lähes koko päivän, ja näin ollen
asioiden aloittaminen ja loppuun saattaminen voivat tuntua tavanomaista
vaikeammalta. Erityisesti jos harteillasi on paine joidenkin tehtävien
hoitamisesta, tämä päivä saattaa kiristää hermojasi ja aiheuttaa
stressiä. Iltaa myöten tilanne kuitenkin paranee, ja Kuun siirtyessä
levolliseen Härkään alkavat asiatkin näyttää valoisemmilta." </i>(astro.fi, astrosää päivälle 14.6.2012 torstai) <br />
<br />
Seriously?!<br />
<br />
Pari vuotta planeettoja seuranneena en rehellisesti sanoen voi enää olla täysillä uskomatta, että noitten palluroiden vetovoimalla on jotakin merkitystä pienen ihmisen olotilaan. Liian monta kertaa olen katsonut em. palvelusta päivän päätteeksi mitä sille päivälle on luvattu, ja nappiin mänöö.. Tai sitten oon vain neiti herkkäpersys ja kaiken mualiman ulkoisten vaikutteiden vapaasti heiteltävissä.. <br />
<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
Oikeasti olisi ihan hirveästi muutakin kerrottavaa. Mutta nyt siirryn tekemään ruokaa, jota olisi paljon kivempi tehdä, jos Antti olisi täällä.. valtuutettuna makutuomarina ja kokeneena nautiskeluseurana. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Lopuksi piristän tätä synkkää blogia parilla oikke hyvällä biisillä!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<object class="BLOGGER-youtube-video" classid="clsid:D27CDB6E-AE6D-11cf-96B8-444553540000" codebase="http://download.macromedia.com/pub/shockwave/cabs/flash/swflash.cab#version=6,0,40,0" data-thumbnail-src="http://0.gvt0.com/vi/YnrBLyZ_RFw/0.jpg" height="266" width="320"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/YnrBLyZ_RFw&fs=1&source=uds" />
<param name="bgcolor" value="#FFFFFF" />
<param name="allowFullScreen" value="true" />
<embed width="320" height="266" src="http://www.youtube.com/v/YnrBLyZ_RFw&fs=1&source=uds" type="application/x-shockwave-flash" allowfullscreen="true"></embed></object> </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<object class="BLOGGER-youtube-video" classid="clsid:D27CDB6E-AE6D-11cf-96B8-444553540000" codebase="http://download.macromedia.com/pub/shockwave/cabs/flash/swflash.cab#version=6,0,40,0" data-thumbnail-src="http://2.gvt0.com/vi/w-b_I8fcSlY/0.jpg" height="266" width="320"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/w-b_I8fcSlY&fs=1&source=uds" />
<param name="bgcolor" value="#FFFFFF" />
<param name="allowFullScreen" value="true" />
<embed width="320" height="266" src="http://www.youtube.com/v/w-b_I8fcSlY&fs=1&source=uds" type="application/x-shockwave-flash" allowfullscreen="true"></embed></object></div>
<br />
<br />
<br />
<br /></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-12007047348501533492012-06-14T12:28:00.001+03:002012-06-14T12:28:06.262+03:00Semi-depressant<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Huomenta! Olen pari tuntia sitten herännyt vaivalloisesti kolmanteen aamuun uudessa kodissani Tampereella. Vaivalloiseksi heräämiseni täällä tekee mm. se, että ikkunat osoittavat eri suuntaan kuin edellisessä kodissani. Olen tottunut puolitajuisesti tulkitsemaan kellonaikaa siitä, milloin aurinko alkaa paistaa ikkunastani sisään. Kaukovainiolla tiesin olevan liian aikaista nousta ylös, jos aurinko paistoi ulkona mutta ei viistänyt sisään. Nyt olen nukkunut joka aamu pidempään kuin olen tarkoittanut, hämmentyneenä herännyt, ja myöhemmin illalla kotiin tullessani yllättynyt iloisesti, kun kotini on kauniisti ilta-auringon valaisema.<br />
<br />
Viime yön unet liittyivät selvästi seksuaalisuuteen, viehättävyyteen, uskottavuuteen, kyvykkyyteen. Muistan enää pätkiä sieltä täältä, mutta teema toistui selkeänä. En ollut kovin onnellinen minkään unen aikana, ja turhat asiat veivät jatkuvasti huomioni - miltä jonkun mekko näytti, mitä jonkun naurahdus merkitsi, miten minua ei kaivattu jonnekin, ym. Heräsin stressaantuneena ja masentuneena, ja ratkaisuna makasin puoli tuntia sängyssä vain rentoutuen ja ajatellen.<br />
<br />
Harvoin käy niin, että nukutun yön aikana onnistuu ahdistumaan niin, että aamulla pitää ajatella pää selkeäksi! <br />
<br />
Katson käsiäni näppäimistöllä, ne ovat kuin vanhan ihmisen kädet höystettynä vihreällä kynsilakalla. Käsieni ja mieleni välinen yhteistyö ilmaisee itseään myös siinä, kuinka tulkitsen käsiäni. En ole tehnyt käsilläni hetkeen mitään. Ei ole yllättävää, että ne näyttävät minusta elähtäneiltä. Jos nyt tarttuisin toimeen ja maalaisin koko päivän, ne epäilemättä näyttäisivät toimeliailta ja punoittaisivat iloisesti tärpätistä ja muista myrkyistä. Suoneni pullottaisivat pirteästi, aivan kuin vesi kohisee viherkasvieni suonissa tällä hetkellä.<br />
<br />
Kastelin viherkasvini äskettäin ensimmäistä kertaa viikkoon. Reissuni Ouluun venähti muutamalla päivällä. Onneksi minulla ei ole kissaa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCD3l6QWS91ScekNQYmEePJzrQVESNlD022DLQ55nG5MM-tp3zAfQtEVQ0T9NUqc69hzLWQaIPF-zt4-8ZSEU54ZZaTCNSqxewH4CH2uP2RkSErXkMwluSk5E3FejRCEbzmug-egG8U7bE/s1600/piir+001700.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCD3l6QWS91ScekNQYmEePJzrQVESNlD022DLQ55nG5MM-tp3zAfQtEVQ0T9NUqc69hzLWQaIPF-zt4-8ZSEU54ZZaTCNSqxewH4CH2uP2RkSErXkMwluSk5E3FejRCEbzmug-egG8U7bE/s1600/piir+001700.jpg" /></a></div>
<br /></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-65993638453022822222012-06-11T08:21:00.002+03:002012-06-11T08:21:08.891+03:00Unia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Näin unta, jossa etsin uutta asuntoa.<br />
<br />
Sain esittelyn asuntoon, joka oli valtavan suuressa kerrostalossa todella korkealla, ehkä korkeimmassa kerroksessa. Asuntoa meille esitteli rähjäinen huumoriäijä, joka oli kessu huulessa ja siniset työkamppeet päällä. Kerrostalo sijaitsi Kempeleessä zimmarin vieressä, mutta se oli yhtä aikaa höyhtyää ja Tamperetta.. paikka oli muka minulle uusi, mutta tunnistin kauppoja.<br /><br />Asunto oli sisältä jätetty eletyn näköiseksi - karkkipapereita, suomi-saksa-sanakirja, tyhjä viinapullo, kortteja, lippusia lappusia oli siellä täällä kuin teinin huoneessa. Asunto oli kalustettu valmiiksi, ja jännintä siinä oli, että se oli täynnä mun vanhoja tavaroita, vaikken ollut koskaan asunut siellä. Siellä oli vaikka mitä esineitä, joita olen itse ostanut tai saanut ja antanut myöhemmin Anskulle, jotain Anskunkin ostamia tavaroita oli, ja lisäksi huoneessa oli kaikkia minulle lapsena hankittuja koriste-esineitä ja lamppuja, jotka muistutti minua äidistäni. Niiden vuoksi halusin jäädä asuntoon ja irtisanoa aiemmin hyväksymäni asunnon, mutta näköala kämpässä oli aivan hirveä. Ikkunat olivat suuret, mutta niistä näki vain vastakkaisen kerrostalon ja alla vaanivan asfaltin. Näky huimasi, ja minä mietin miten voisin asetella verhot ettei näky haittaisi..<br />
<br />
Linda ja joku toinen puhuivat, että meidänhän piti laittaa sitä ruokaa. Linda siivosi jo asuntoa ja oli touhukkaana, vaikken ollut pystynyt tekemään päätöstä vielä. Päätöstä miettiessäni ja muiden säheltäessä minä uuvuin sängylle makaamaan ja tunsin mahdotonta väsymystä. Mutisin jotain perunoista ja tunsin oloni sairaaksi. Mietin tätä päätöstä hartaasti, ja katselin ympärilleni huoneessa, joka huomaamattani oli muuttunut aika paljon, äitini kädenjälkeä lukuun ottamatta. Tajusin olevani hereillä pikkusiskoni huoneessa, jossa siis nukuin viime yön. En muista, milloin viimeksi uni ja valve olisi sekoittunut noin! Huvittavaa. <br /><br />Tuon huvituksen mentyä ohi olo oli masentunut, väsynyt ja kyllästynyt. Uuden päivän kohtaaminen on harvoin ollut tällaista, enkä oikein tiedä mistä se johtuu. <br /><br /><br />Näin myös taas unta, jossa hissi tippui. Yleensä olen selvinnyt noista unista, mutta tässä unessa olin yksin hississä ja olin varma että kuolen. En muista muuta, kuin sen hetken.<br /><br /><br />Eilen näin unta, jossa olin kai Thaimaassa tai jossain kaukomailla kuitenkin. Olin huoneessa, jossa oli seinässä reikä laavakammioon. Tuota laavakammiota käytettiin ihmisten sulattamiseen - paikallinen hirmuhallitsija heitti sinne ihmiset, joiden ruumiista halusi päästä vaivattomasti eroon. Minä istuin huoneessa, jossa oli kiviseinät ja puisia vempeleitä - ei mitenkään moderni huone. Katselin reikää seinässä, sen takana vellovaa laavaa ja mietin, että tämä täytyy tuoda julki. Pian laavan päällä makasikin mahallaan n.12-vuotias mustatukkainen poika, liikkumatta raajat levällään, naama laavaan päin. Otin kamerallani kuvia, ja poika huomasi minut. Säikähdin vähän, mutta jatkoin kuvien ottamista. Poika nosti kasvonsa, jotka olivat sulaneet pois - kasvot olivat ihoa, eivätkä veriset. Hän ei muuten ollut fyysisesti vahingoittunut. Kuin joka kameran räpsäisystä voimaa saaneena hän lähti kapuamaan minua kohti, mikä oli minusta kammottavaa ja kiehtovaa yhtä aikaa. Huoneeseen kavuttuaan hänellä yhtäkkiä olikin kasvot, ja hänellä ei tuntunut olevan mitään hätää. Hän puhui silmät kiiluen ja pahanenteinen hymy kasvoillaan, että haluaa ulos. Minä jotenkin kammoksuin häntä ja mieleeni tuli kaikkea sellaista, kuin että "entä jos hän kantaa vaarallista virusta, entä jos hänen sulattamisellaan on ihan oikeat perusteet ja minä tuhoan koko ihmiskunnan päästämällä hänet vapaaksi".. Sanoin, että minun täytyy kysyä tästä joltain toiselta, ja lukitsin hänet huoneeseen odottamaan. Ja siihen uni loppui.<br /><br /><br />Mitä helvettiä nämä unet oikein yrittävät minulle viestiä? Molemmat olen nähnyt juuri ennen heräämistä vieläpä.</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-65611981233658826362012-01-17T08:28:00.003+02:002012-01-17T08:31:31.524+02:00Suolaa ja suunnitelmia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">No niin. Viimeinen päivä aikaa järjestellä asioita Suomen päässä ja valmistautua Thaimaan lämpöön. Toinen kuppi kahvia starttaa kohta ja minä en tiedä mistä aloittaisin. Paitsi että tiedänpäs! Neljällä tunnilla koulua. <3<br />
<br />
Nykyään, kun meillä on koulua yhä harvemmin itsenäisen opiskelun (oppari) lisääntyessä, on tosi kiva käydä välillä istumassa tunnilla, perinteisesti piirtäen ja haukotellen. Ulosannistani ei varmaan esimerkiksi opettajan silmiin paista se, että olen oikeasti innoissani saadessani istua kuivakalla luennolla kolme tuntia heti aamusta. Mutta mikä olisi parempi tapa herätä hiljalleen tähän päivään, kuin istua paikallaan, ehkä batteryä juoden, puheensorinaa kuunnellen ja siihen osallistuen.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeGgQAEuEebZ9VRDOuo67Sqc-QSDZBCdKAVnuSClZ8tfgAHlhWMewtkPKGm-_MqyL0lKsT4wE7ajLXPd454Bw-hMbIC2XKsg3VJvzc5_GF3W5Uq8lNV6fPdWvTyd5hJOOJjyj_475oxE8T/s1600/piir+114802901.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeGgQAEuEebZ9VRDOuo67Sqc-QSDZBCdKAVnuSClZ8tfgAHlhWMewtkPKGm-_MqyL0lKsT4wE7ajLXPd454Bw-hMbIC2XKsg3VJvzc5_GF3W5Uq8lNV6fPdWvTyd5hJOOJjyj_475oxE8T/s640/piir+114802901.jpg" width="442" /></a></div><br />
<br />
Parasta on, että kuullakseni, tai ennemminkin rekisteröidäkseni kaiken kuulemani, minun täytyy piirtää. Ilmiö nimeltä levottomat kädet riivaa minua - jos en kuunnellessani värkkäile jotain, alkaa ajatukseni harhailla muille maille. Se on kyllä kätevä riivaaja sinänsä. Nykyään suurin osa opettajista tuntuu ymmärtävän, että toisilla samanaikainen piirtäminen ei välttämättä (huom ;D) häiritse oppimista. Tai sitten oon jo niin vanha ja aikuinen, ettei niitä yksinkertaisesti kiinnosta!<br />
<br />
No niin, diipadaapa.<br />
<br />
Mummo tosiaan soitti tuossa pari viikkoa sitten, että <i>"Miten se sun koulunkäynti? Liikeniskö sulta paria viikkoa Thaimaan reissuun, äkkilähön jos ottas ku, elä sano kellekkään, mutta hirviä matkakuume.." </i>Mää siihen että<i> "Kai multa sen verran liikenee.."</i> x) Eli aurinkoa kohti kuljen, jälleen mumen kanssa. Kuuelta aamulla huomenna lähtö! Enkä mitenkään osaa pakata - vaikea keskellä talvea ajatella, että mitä tarvitsen +30 asteessa. Kuulemma umpinaisia kenkiä ei kykene käyttämään.<br />
<br />
Kerran tätä ennen olen käynyt Thaimaassa, olin silloin jotain viisi. Ratsastin norsulla, kävin äidin ja mummon peesissä temppeleissä, nauratin hotellin työntekijöitä. Siinäpä kaikki mitä muistan.<br />
<br />
Olen pari päivää piirtänyt ja maalaillut melko paljon. Miellyttäviä tuloksia on tullut suolan ja akvarellien yhteiskäytöstä. Jotenkin, vaikka tykkään jäljestä jota akvarelleilla saa aikaan, minua vaivaa aina vain se, että kaikki näyttää siltä, kuin se olisi tehty sata kertaa ennemminkin. Öljymaalauksissa sentään pystyy huijaamaan itseään ja tuntemaan itsensä originelliksi. Akvarellien tekstuurit ja värit ovat tunnistettavia.. En osaa vielä sekoittaa kovin hyvin akvarellivärejä vaan käytän paljon paletilta suoraan puhtaita sävyjä tai murran niitä vähän. Ja kun jotain menee pieleen..ARGH!<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsaIFG4rN9OJKRsii3xTlINu4ZTl40U4P4Tw36PSursY2AezxdxsWA-hVwC4BOt2BXVBxQ_hX-HBn_lzJrzqgRlSVd1wD4OC85_1PsboXSfbVvlSO9_-foEQWSERfpmEtu8ns1cr2oQ6RT/s1600/piir+114802900.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsaIFG4rN9OJKRsii3xTlINu4ZTl40U4P4Tw36PSursY2AezxdxsWA-hVwC4BOt2BXVBxQ_hX-HBn_lzJrzqgRlSVd1wD4OC85_1PsboXSfbVvlSO9_-foEQWSERfpmEtu8ns1cr2oQ6RT/s640/piir+114802900.jpg" width="448" /> </a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div><br />
Jännittää. En oikeen pysy kasassa. Kahvilla ei vaikutusta asiaan.<br />
<br />
Antti on ihana, paitsi että se nukkuu paljon ja kuorsaa välillä melkein yhtä paljon kuin nukkuu. Onneksi nukun sikeästi ja kuorsaan kuulemma itsekin. All is in balance in the kingdom..<br />
<br />
Minä en oikeen osaa päättää haluanko vielä jatkaa yksineloa tämän muutaman kuukauden "väliaikais-"asumisjärjestelyn jälkeen. Ensinnäkin, meillä on ihanaa ja kivaa.Toisaalta oma tila on niin tärkeää mulle. Ainaki joskus oli?! <br />
<br />
Muistan joskus tunteneeni suurta mielihyvää niistä hetkistä kotona, kun tavallaan ahdistaa jäädä omaan rauhaansa. Jää hiljaisuuteen ja joutuu päättämään itse miten aikansa käyttää.. Ja jos ei halua istua hiljaisuudessa niin itse joutuu päättämään senkin, mitä musiikkia kuuntelee ja näin myös sen, millaiseen tunteiden viitekehykseen asettuu. Kukaan ei ole poimimassa sieltä pois. Oma pää seurana vain. Ajatus karmii hieman enemmän kuin houkuttaa. Olen tottunut hyvälle..<br />
<br />
Erakkohaaveet ovat ns. jääneet taakse. Taas vaihtelun vuoksi ;)</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-73611915985669927252011-12-30T10:54:00.009+02:002012-01-08T10:16:47.484+02:00Aamurunoiluja<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><div class="separator" style="clear: both; color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">Heräsin eilen</span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">ja kunnes nukahdin</span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">en tuntenut mitään.</span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;"><br />
</span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">Unessani lensin </span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">heidän luokseen, jotka</span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">hyviä tapoja, rajoja vailla</span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">rakastivat </span></i><br />
<i><br />
</i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;"> ja saapuessani he </span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">häpeilemättä nauroivat</span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">minulle ja typeryyksilleni</span></i><br />
<i><br />
</i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">Järkyttivät mieltäni kiusoitellen! </span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">Elvyttivät sieluni virvoitellen.</span></i><br />
<i><span style="font-size: small;"> </span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;"> </span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">Olin nimittäin unohtanut </span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">ettei rakkaus katso ilmaisutapohin,</span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">tai välitä muodosta</span></i><br />
<i><span style="font-size: small;"> </span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">Se ampaisee lähettäjästään</span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">nuolen lailla</span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">joka ainoa kerta </span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;"><br />
</span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">ja minä voin </span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">vain toivoa älyni riittävän..</span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">huomaamaan kaikki nuo nuolet</span></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><span style="font-size: small;">joita minuun singotaan</span></i><br />
<i><br />
</i><br />
<i><br />
</i><br />
<i><span style="font-size: small;"> </span></i></div><div class="separator" style="clear: both; color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"><i><a href="http://1.bp.blogspot.com/-MakZg91HLj4/Tv18BuPV_eI/AAAAAAAAAXM/cNjQ39cE_i8/s1600/amazing-trees-05.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://1.bp.blogspot.com/-MakZg91HLj4/Tv18BuPV_eI/AAAAAAAAAXM/cNjQ39cE_i8/s1600/amazing-trees-05.jpg" /></a></i></div><div style="color: #666666; font-family: "Courier New",Courier,monospace; text-align: center;"></div></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-49476945506566699252011-12-03T03:13:00.002+02:002011-12-30T10:24:23.803+02:00Sitomisleikkejä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">On ollut todella hyviä päiviä tällä viikolla. Hyvillä en tarkoita pelkästään euforisia - nämä päivät kun ovat olleet osittain ahdistuksen ja kireyden, osittain sen purkautumisen hallitsemia. Minä aina niin nautin näistä elämän muka niin dramaattisista kaarteista - "oih, ahdistaa!" -- "ahhh, helpottaa.." - mikäs sen parempaa kuin juosta saunasta kylmään avantoon ja takaisin.. ja tehdä se uudestaan!<br />
<br />
Täytyy nyt kuitenkin myöntää, että yleisesti ottaen hommat menee aika putkeen. On stressikapuloitakin, toki, jos lähestyn noita aiheita siitä näkökulmasta (oppari, yksiö kahden ihmisen asuttavana, tuleva työharjoittelupaikka..) että en onnistu kuitenkaan. Olen ottanut hyvin laid-back -asenteen kuitenkin reippaan asenteen säilyttäen, ja siitä johtuen kaikki tuntuu vain loksahtelevan paikoilleen. Asiaan vaikuttanee hyvin, hyvin olennainen muutos ajattelutavassa - minulla ei ole kiire. <br />
<br />
Ei ole kiire muuttaa Tampereelle, ei ole kiire laihtua. Ei kiirettä oppia paremmaksi musisoijaksi.<br />
<br />
On kylläkin kärsimättömyyttä tulla paremmaksi valokuvaajaksi, piirtäjäksi ja suunnittelijaksi. On toiveita suhteen uudelleenlöytymisestä meditointiin ja joogaan, henkisyyteen muutenkin, kuin kahtena päivänä kuukaudessa. Muistan, kuinka paljon hiljaista ja purskahtelevaa iloa hurhur-harrastukseni (ihana uusi termi, eikö, kuulin pari viikkoa sitten) aiheutti silloin taannoin joskus tuossa pari vuotta sitten. Olen ehkä päässyt vihdoin yli siitä vaiheesta, jolloin neuroottiseksi ja ahneeksi yltynyt tarpeeni kehittyä ihmisenä vei minulta täysin mahdollisuuden nauttia henkisyyden harjoittamisesta. <br />
<br />
On edelleen läsnäolevaa problematiikkaa tämän asian suhteen (millaista kieltä minä suollankaan tänään! jestas, anteeksi :D) . Nykyään koen neuroottisen joko-tai -suhtautumisen sijaan pikemminkin olevani laiska harjoittamaan mitään näitä entisiä tapoja olla itselleni hyödyksi, ihan liikunnasta lähtien. Se tuntuu hyvältä, jotenkin helpommin ylitsepäästävältä kuin riittämättömyyden tunteesta kumpuava ahdistus ja pakottavuus. Sohvalla istuminen maittaa aina kaamosaikaan.. Ja suklaa maistuu! Nam nam!<br />
<br />
No mutta. <br />
<br />
Eilen sain pitkästä aikaa aikaiseksi huoltaa itseäni ajan kanssa, omassa rauhassani. Ei sillä, ettäkö Antti olisi minua koskaan estänyt, tai tarjonnut minulle mahdollisuutta useastikin, en vain ole viitsinyt. No, eilen joogasin, kera lämpimän kyyneltulvan ja ihanan vapauden tunteen. Tuo vapauden tunne kumpusi vain siitä tunteesta, että rakastan elää. Suruineen kaikkineen elämä on niin järkyttävän kaunis, pyhä mahdollisuus minulle tietoisuutena, etten tuolla tavalla pysähtyessäni voi joskus muuta, kuin antaa kyynelten virrata. Se ei ole surua eikä iloa yksinään, enemmänkin.. <i>The simplicity owerwhelms me.</i> <br />
<br />
Huomasin itkeväni myös vapauttani, sen rajattomuuden hirvittävää voimaa. Samalla minulla on armollinen lupa sitoutua, tukeutua, juurtua. Pitkään koin tuollaiset asiat enemmänkin sielun paljastumista rajoittavina tarpeina, kuin tasapainoon, totuuteen tai rakkauteen johtavina polkuina. Kuin halu juurtua olisi vain persoonan kaipuuta turvaan ja tuttuuteen, sielun työntäessä aina pois turvallisesta. En peru tätä näkemystä, mutta se on pehmennyt, koska en enää tuomitse kaipuutani arkisuuteen ja tasaiseen, konservatiiviseen elämään. Olen kuitenkin onnistunut näinä nuoruusvuosinani kiitettävästi laajentamaan elämänkatsomustani, vaikka minulla on ollut kunnianhimoa, läheisriippuvaisuutta, turvanhakuisuutta ja muita piirteitä, joiden olen kuullut sitovan inhimillisiin kahleisiin,. Ehkä meitä kaikkia ei ole tarkoitettu reppureissaamaan vuositolkulla vain siksi, että se on mahdollista ja niin kovin "must-do".<br />
<br />
En enää halua irtautua siinä määrin kuin ennen, koen jotenkin olevani sidottuna itseeni, persoonani vajavaisuuteen ja elämääni, lupauksiini, ihmisiin, ympäristööni, sekä kaiken historiaan. Mutta se ei ahdista minua niin kuin ennen. En koe olevani riippuvainen, vaikka sitä varmasti olen, ymmärrän sen olevan joka suhteessa minun oma valintani. Kaikki sitoutumiseni ja irtautumiseni ovat minun valintojani, joista tunnen nyt aikuisen ihmisen tavoin kantavani niin vastuun, mutta myös ne hedelmät, joita oman valintani kunnioittaminen väistämättä tuottaa.<br />
<br />
Tämä tällainen olisi vielä viime keväänä saanut minut suunniltaan, kun kaikki mitä halusin, oli vapautua ja irrota kahleista, suorastaan huo'uin raivokasta riippumattomuusenergiaa, joka säälimättömästi vyöryi kaikkien asioiden yli elämässäni. Ihania muistoja, ihania. Opin olemaan yksin, seisomaan ylpeästi hulluuden partaalla siitä vastuun ottaen. Se oli hienoa, enkä ole tuon vapautumisen jälkeen tuntenut niin suurta tarvetta vapautua esimerkiksi alkoholin avulla, kuin ennen. Epäilemättä kaikella on merkityksensä.</div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-35951763531817963702011-11-18T20:27:00.007+02:002012-01-08T10:17:13.204+02:00Got to Flow<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3o4pyl-THxmy3Yig8ckfSXBGWF3Vmd3szateO28baMFhBNsq2KGnP10Zu_PJNz_wwvQ5ZD5neRMRM458V11ALzs3RO4U_1wa7mbEFd4W6FXQ69gzVELRblQQXmi6682kFXJ7Qieyd7uRl/s1600/kotihommia+044j.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3o4pyl-THxmy3Yig8ckfSXBGWF3Vmd3szateO28baMFhBNsq2KGnP10Zu_PJNz_wwvQ5ZD5neRMRM458V11ALzs3RO4U_1wa7mbEFd4W6FXQ69gzVELRblQQXmi6682kFXJ7Qieyd7uRl/s320/kotihommia+044j.jpg" width="210" /></a>Olen maalannut tänään pitkästä aikaa useamman tunnin verran. Maalaamiseen, niin analogiseen kuin digitaaliseen (voiko niin edes sanoa? No, tiedätte mitä tarkoitan..) kertakaikkiaan täytyy voida käyttää vähintään kolme tuntia kerrallaan. Viisi tai kuusi - vielä parempi, mutta parhaisiin tuloksiin pääsee aina ajattomuudessa. Toisin sanoen, alan maalata kun saan inspiraation, enkä lopeta ennen kuin minua ei enää huvita maalata. Se on ainoa keino jonkin <i>uuden</i> tulla esiin.</span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;">Kyllä minä voin mekaanista suorittamista tehdä ilman inspiraatiotakin, toteuttaa jo varmaksi tulluita osaamisalueitani.. Sekin on mukava, kotoisa olotila - kuin kaoottinen työpöytä, huojuva järjestelmä, joka pysyy kasassa monen väristen post-it -lappujen avulla. Olen viettänyt tässä olotilassa hyvin paljon aikaa tänä syksynä, ja luojan kiitos, olen oppinut todella pitämään siitä taas. </span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;">Tuota mekaanisempaa työskentelyfiilistä huomattavasti vaikeampi lähestyttävä on kuitenkin ihana inspiraatio. Se on se syvin, rakkain, puoleensavetävin ja karmaisevin portti, jonka lävitse virtaa - vuorovesien tavoin joskus vuolaammin, joskus kitsaammin - flow.</span><br />
<br />
<br />
</div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;">"</span><span style="font-size: small;"> <i>Flow on amerikkalaisen psykologian professori Mihaly Csikszentmihalyi (s.1934, --) </i></span><i><span style="font-size: small;"> luoma käsite, joka kuvaa yksilön syventymistä tehtävään. Flow-tilassa syventyminen on niin täydellistä, että tietoisuus tehtävän ulkopuolisista asioista katoaa ja tehtävän suoritus etenee omalla painollaan kuin virta.</span></i></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><i><span style="font-size: small;">Csikszentmihalyi kuvaa kahdeksan osatekijää, joita flow-kokemukseen voi liittyä: </span></i></div><ol style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif; text-align: left;"><li><i><span style="font-size: small;">Tehtävällä on selvät päämäärät. </span></i></li>
<li><i><span style="font-size: small;">Yksilön keskittyminen on täydellistä. </span></i></li>
<li><i><span style="font-size: small;">Oman minän arviointi vähenee. </span></i></li>
<li><i><span style="font-size: small;">Ajantaju katoaa.</span></i></li>
<li><i><span style="font-size: small;"> Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta. </span></i></li>
<li><i><span style="font-size: small;">Yksilön kyvyt ja</span><span style="font-size: small;"> tehtävän vaativuus ovat tasapainossa (--). </span></i></li>
<li><i><span style="font-size: small;">Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta.</span></i></li>
<li><i><span style="font-size: small;">Tehtävä on itsessään palkitseva. </span><span style="font-size: small;"> </span><span style="font-size: small;"><div align="left"> </div></span></i></li>
</ol><div align="left" style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><i><span style="font-size: small;"><a href="http://newtalk.org/mt/mt-static/support/uploads/Csikszentmihalyi.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://newtalk.org/mt/mt-static/support/uploads/Csikszentmihalyi.png" /></a> </span></i><br />
<span style="font-size: small;"><i> Csikszentmihalyi on tullut tunnetuksi mm. luovuuden, subjektiivisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden tutkimuksistaan, mutta parhaiten hänet tunnetaan kuitenkin juur flow -käsitteestään. Hän on tutkinut kyseistä aihepiiriä yli 40 vuotta.</i>"</span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><span style="background-color: black;"><a href="http://arcturus-archery.com/htm/flow.htm">Lähde</a></span> </span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;">Okei, flow siis liittyy paljon muuhunkin kuin maalaamisinspiraatioon - se voi liittyä oikeastaan mihin tahansa suoritettavaan asiaan, jossa suorittaminen muuttuu tekemisestä nauttimiseksi. Lukiossa psykologian tunnilla esimerkkinä käytettiin huippu-urheilijoita.</span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;">Annan liian vähän aikaa omalle flow'lleni joskus. Kuten jo mainitsin, minun flow-porttini on vaikeasti lähestyttävä, kuin metsän ylimaallinen neito, joka tavallisen metsurin täytyisi maallisilla keinoilla saada viekoiteltua petiin. Olen niin kovin huono keskittymään järkevästi. Silloin, kun pääsen keskittymisen ihanaan tilaan, en haluaisi minkään häiritsevän minua. Kuolematon tunne, joka muistuttaa ulospäin myös kusipäisyyttä :D Eli ystäville vinkki: jos satut soittamaan minulle tuona harvinaisena herkkuhetkenä (tai silloin, kun koetan vietellä tuota porttia aukeavaksi), voin olla hirveän tyly ja lyhytsanainen. Ei henkilökohtaisuuksia siis!</span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;">Olen surullisen tietoinen siitä todellisuudesta, mikä väistämättä aikuiseksi kasvavaa, hitaasti mutta varmasti rutinoituvaa nuorta ihmistä odottaa. Jos jatkan puolityydyttävien työtehtävien suorittamista kaikella energiallani, jos annan periksi maailman kitsautta kuvaileville mielipiteille ("ei sitä passaa ranttu olla töitten suhteen/töitä ei ole koskaan liikaa/hyvä kun on edes jotain"), minun flowni lakkaa satavarmasti virtaamasta. Tai vähintäänkin se muuttuu koskesta pikkupuroksi.</span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;">Jos taas rupean kieltäytymään töistä sillä perusteella, että jotain parempaa on nurkan takana, tai jos ei siellä niin omassa jylhässä yksinäisyydessäni.. silloin minä löydän itseni pian siitä pisteestä missä olin viime keväänä - kitara soi, runovihko täyttyy ja puolivalmiita maalauksia kertyy nurkkiin, mutta mitään todistettavaa työtä ei ole tapahtunut. Olen hieman ongelmissa Kelan kanssa tämän yksilönvapaus-vaiheen vuoksi, mutta oli se sen arvoista, sanon vaan! Nyt vain sen koettuani en oikeastaan haluaisi enää eristäytyä.. Tai no siis, heh, noh, ainahan minä haluan eristäytyä. Se on ikuinen haaveeni josta olen maininnut täälläkin monesti - jos vain jonain päivänä seuran ja lämmönkaipuinen persoonani antaisi myöten, ja päästäisi minut vuodeksi asumaan jonnekin, minne kukaan ei pääsisi, eikä puhelimet kuuluisi. </span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="separator" style="clear: both; color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivZFd9LjDoQjHeI2tRf26IWhUVYEypk7VyxpzXo_CXqxgVg7kDJicuQha1a9GEd4K_Wx676_kdeg5FaBkkvD2RcZdKZgwY_6XhjPz2Ult4W1sWw5U0qU6t-n4_jOXs-CdHQ-KXXkSn-jFy/s1600/zeppelin+047.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivZFd9LjDoQjHeI2tRf26IWhUVYEypk7VyxpzXo_CXqxgVg7kDJicuQha1a9GEd4K_Wx676_kdeg5FaBkkvD2RcZdKZgwY_6XhjPz2Ult4W1sWw5U0qU6t-n4_jOXs-CdHQ-KXXkSn-jFy/s400/zeppelin+047.jpg" width="400" /> </a></span></div><div class="separator" style="clear: both; color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif; text-align: center;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="separator" style="clear: both; color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif; text-align: left;"><span style="font-size: small;">Toisaalta, minä rakastan tällaista väkkäräelämää. Miksipä pakottaisin itseäni mihinkään, edes omaan unelmaani - enhän minä <i>vielä </i>halua eristäytyä. Kuka tietää, ehkä minulle riittää joskus yksi kesäkuukausi, jonka vietän yksin jossain korvessa. Jollain tavalla olen ylpeä tästä eristäytymishaaveestani, kuinka typerää.. Olen ylpeä itsestäni siksi, että olen niin itsenäinen että tahdon kokea sen, ylpeä vaikka olen tällä hetkellä hirveän läheisriippuvainen, ylpeä jo ennen kuin olen ottanut askeltakaan tuota kokemusta kohti. </span></div><div class="separator" style="clear: both; color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif; text-align: left;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="separator" style="clear: both; color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif; text-align: left;"><span style="font-size: small;">Ja niin, rakkaat lapset, voi ihminen tehdä olonsa helpoksi - suhtautuu vain kaikkeen itsessään niin positiivisesti ja rakastaen, kuin äiti lastaan konsanaan, vaaleanpunaiset lasit arvostelukyvyn sumentaen! Ai että! ;) </span></div><div class="separator" style="clear: both; color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif; text-align: left;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;">P.S. On Jupiter-viikonloppu! <3 </span></div><div class="separator" style="clear: both; color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif; text-align: left;"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><span style="font-size: small;"><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/u4UoIMSkbTs?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></span></div><div style="color: #999999; font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;"><br />
</div></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-88783682357882544422011-11-04T00:36:00.002+02:002011-11-04T00:40:37.886+02:00Hip Hei!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div>Halloweenit oli ja meni, enkä pukeutunut Johanna Tukiaiseksi :/ Syy tähän feidaamiseen oli rahattomuus - tajusin, miten olisin joutunut käyttämään vähäiset roponi hiuslisäkkeisiin, uuteen mekkoon jota en kuitenkaan muuten pitäisi, itseruskettavaan, ym ym. Päätin kaivaa vuosi sitten käyttämättä jääneitä halloween-asusteita esiin, joista noitahattu nousi voittajaksi. Pukeuduin mustalla pitsillä varustetuksi noidaksi. Wee-hee, miten omaperäistä! ;)<br />
<br />
<div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none; clear: right; cssfloat: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></div><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none; text-align: left;"><a href="http://psydelica.org/elinabur/blogpics/halloween2011%20002g800.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; cssfloat: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" ida="true" src="http://psydelica.org/elinabur/blogpics/halloween2011%20002g800.jpg" width="263" /></a><a href="http://psydelica.org/elinabur/blogpics/halloween2011%20081-3.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; cssfloat: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="132" ida="true" src="http://psydelica.org/elinabur/blogpics/halloween2011%20081-3.jpg" width="200" /></a><a href="http://psydelica.org/elinabur/blogpics/halloween2011%20176-4.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; cssfloat: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="132" ida="true" src="http://psydelica.org/elinabur/blogpics/halloween2011%20176-4.jpg" width="200" /></a><br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
</div><br />
<br />
<br />
<br />
<div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;"><br />
<br />
<br />
<br />
Oltiinhan me sassy-looking! Me kaikki povattiin että Anskulle vois läsähtää palkinto puvusta (oikealla) jääkuningattarena, mutta palkinnon veikin Satu kultaisen ihonsa kanssa (vasemmalla) .. Me Sallan kanssa vietettiin muuten vain palkitsevaa iltaa backstagella puolet tavaroistamme sinne hukaten x) voevoe. Olin taas Liekkiryhmä Tulikukan messissä noissa bileissä, mutten harmikseni saanut niiden seteistä oikein mitään kunnollista matskua. Onneksi varoitin tästä optiikkaongelmastani jo etukäteen..</div><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;"><br />
</div><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;">PUG järjesti siis viimeiset reivinsä ja hauskaa oli, herran pieksut, illan valokuvaamisen lisäksi tuli vielä mentyä jatkoille, tavattua poliisisedät ja hukattua kotiavaimet. "Jouduin" sitten olemaan Antilla evakossa kaksi yötä, mikä kyllä sopi mainiosti toipumispäiviin, paijausta, lepoa ja mässyä :) </div><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;"><br />
</div><div style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none;"><br />
</div>Ja miksi tänään on fiilis vallan "hiphei" ? Anttihan se yllätti jälleen eilettäin auttamalla minua uskomaan itseeni tupakoinnin lopettamisen suhteen - retkahdin aika tasan kuukausi sitten polttamaan ja eilen masensi aivan hirveästi koko asia. Tuntui kurkussa hirveältä, koko pää tuntui myrkkyjen syövyttämältä.. tätä on jatkunut jo monta päivää, ja siltikin minä päivästä toiseen olen nauttinut siitä, kun sängystä noustessani ensimmäisenä mietin, poltanko tupakan ennen vai jälkeen aamukahvin. Jollain tavalla se tuo sisältöä arkeen, tupakointi.. Se rytmittää ja palkitsee. Tavallaan.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://www.tobaccoreviews.net/wp-content/uploads/2011/04/coffee-and-cigarettes.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; cssfloat: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="150" ida="true" src="http://www.tobaccoreviews.net/wp-content/uploads/2011/04/coffee-and-cigarettes.jpg" width="200" /></a></div>Mutta tupakoinnin nautinnollisuus (jota en lähde kieltämään) on leikki, jossa joutuu luopumaan niin paljosta, että pahaa tekee ajatellakaan. Antille sitten eilettäin avauduin tästä aiheesta; kuinka minun on vaikea tuntea mitään ilon tunteita tupakoidessani, miten koko elämänasenteestani katoaa intohimo ja monipuolinen tunne-elämä. Oikeasti nautin hirveästi siitä, kun tunteet heittelevät minua ja minä saan tuntea itseni oman elämäni kuningattareksi aina, kun onnistun kesyttämään ne, kuin minua raatelevan viidakon pedon. Tupakoinnin avulla rauhoittuminen on liian helppoa ja intohimotonta, kuin ampuisin pusikon suojista tuon uljaan pedon, joka juo vettä lammella.. <br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy2BqSBfNKYSeXgt3Ia6ZvhPdt7hJxB2Ob5aNiDD2nWOnNPAbX5c_hWcTGnUhRq0AQzQ72bNHwlFzwPaJlAaorGg2o6hSfT8ZqIVZJA6B9_bXtaLQIAFhyphenhyphenjHAHlNHQERw8BW8J4XnMit0h/s1600/26757_375039362839_779432839_3696896_2595081_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; cssfloat: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" ida="true" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy2BqSBfNKYSeXgt3Ia6ZvhPdt7hJxB2Ob5aNiDD2nWOnNPAbX5c_hWcTGnUhRq0AQzQ72bNHwlFzwPaJlAaorGg2o6hSfT8ZqIVZJA6B9_bXtaLQIAFhyphenhyphenjHAHlNHQERw8BW8J4XnMit0h/s320/26757_375039362839_779432839_3696896_2595081_n.jpg" width="212" /></a></div>Minua vaivaa ja varsinkin eilen oikein kalvoi se, etten pysy koskaan päätöksessäni lopettaa. Että olen kuluttanut kaksi vuotta tähän yritykseen vaihtelevalla menestyksellä, ja katsoessani tekemisiäni itseäni arvioiden, se vaikuttaa kaikkeen. Näen itseni epäonnistujana herkemmin kuin onnistujana, vain koska en ole oppinut kohtelemaan itseäni rakastavasti. Mitä väliä on hienoilla valokuvilla, joita olen ottanut, jos en niitä katsoessani tunne mitään muuta kuin riivaavan ajatuksen siitä, että "minun täytyy kuvata lisää" ? Tupakan taaka niskassani minusta tulee helvetillinen orjapiiskuri itseäni kohtaan, ikään kuin minun tulisi hyvittää paha tapani olemalla kaksin verroin parempi ja tehokkaampi muilla elämäni aloilla.<br />
<br />
Eilen tästä kaikesta Antille puhuessani, epätoivon ja surkuttelun vallassa ollessani tämä uljas prinssi katkoi loput tupakkinsa askistaan ja ilmoitti, että no aletaan sitten. <br />
<br />
Sanat ei riitä kuvaamaan, kuinka hämmentynyt olen! PURRRRR! <3<br />
<br />
<br />
<br />
Tällä viikolla on tosiaan ollut hassut fiilikset. Alkuviikolla olin kuin harmaa, kauhtunut varjo - en tuntenut hirveästi mitään intohimoa missään, mitä tein. Tunsin koko ajan sen johtuvan tupakoinnistani.. Sillä mikään muu ei tuntunut miltään, paitsi ne tupakointihetket, eikä enää oikeastaan nekään tuntuneet tarpeeksi miltään. Yäk. Nyt on vuorokausi taas takana uutta yritystä, ja hitto, miten hyvä olo. Tekisi mieleni karata täältä töistä ja hukuttaa suudelmiin tuo parrakas ritarini, sitten vähän paijailla, ja katsoa muutama jakso Breaking Badia. On muuten aika hyvä sarja oikeesti se!<br />
<br />
Lurve, <br />
Elina<br />
<div class="separator" style="border-bottom: medium none; border-left: medium none; border-right: medium none; border-top: medium none; clear: both; text-align: center;"><a href="http://psydelica.org/elinabur/blogpics/halloween2011%20081-3.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; cssfloat: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></a></div></div>Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-63768960741006521882011-11-02T12:28:00.005+02:002011-11-02T12:58:59.530+02:00Vuorossa vuodatus<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Mitä oikein tapahtuu? Hyvät aivoni, hyvä kalenterini, mitä KETTUA oikein tapahtuu?!<br />
<div><br />
</div><div>Aika se vain venyy ja paukkuu, todellisuudentajusta puhumattakaan. Viikot viipottaa säälimättömästi eteen päin, ja minä elän siinä välissä vuoropäivin sähköjäniksenä ja merilehmänä. Välillä koko aivotyöskentelyni on nykivää ja säpsähtelevää, kun mielessä pyörii viisitoista eri asiaa, jotka ovat "to do" -listallani. Nämä ohjaustani odottavat toimet usein tapahtuvat kuin omalla painollaan, enkä sinänsä ole stressaantunut siitä, etten saisi mitään aikaiseksi. Voi, kyllä minä saan. Mutta pääkoppani upea näyttämö, jonka pääasiallinen tehtävä oli ennen olla mielikuvitukseni leikkikenttä, on tätä nykyä pikemminkin nyrkkeilykehä. Siellä ajastani taistelevat velvoitteet ja työt muksivat toisiaan, aggressiivisen mölyämisen sumentaessa tunnelmaa. Siltä minun päässäni tuntuu.</div><div><br />
</div><div>Runollista ja dramaattista, kyllä maar.. No, minä valitan lähinnä siksi, että tännehän minä juuri voin valittaa. Jos tämä olisi työpainotteinen blogi, jota päivittäisin ammattinimikkeeni takaa, painottaisin eri asioita. Henkilökohtaisessa blogissa on oltava tilaa purnaamiselle ja ailahtelevuudelle.. Ja silti, tässä minä vain selittelen, kuin ei alun perinkään olisi luvallista purnata.<br />
<br />
</div><div><br />
</div><div><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD65mFY4elqQ40VSyT3OyT66mk7ZyxjsZicCPxSFUb8vceVJJ5nbKGsA_ZgRB3JJTd18NNvBsounnxeK1jvBCjB23ZwtAS-aA7ueTeGh5-wS_WrNRjbpvHW1eKaHSlbfFzsk8lPa-AYFu0/s1600/leukatukipoika.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD65mFY4elqQ40VSyT3OyT66mk7ZyxjsZicCPxSFUb8vceVJJ5nbKGsA_ZgRB3JJTd18NNvBsounnxeK1jvBCjB23ZwtAS-aA7ueTeGh5-wS_WrNRjbpvHW1eKaHSlbfFzsk8lPa-AYFu0/s200/leukatukipoika.png" width="191" /></a>Varasin terkkariajan koskien tätä sirkusta koskien. Minä kun en meinaa onnistua oikeanlaisen työasenteen löytämisessä. Täydellisyyden tavoitteluni ja samanaikainen riivaava mielikuva laiskasta ja saamattomasta itsestäni alkaa tulla normaalin elämän tielle. Jännitän töitä, joilla on ulkopuolinen tilaaja, koska minusta tuntuu, etten osaa oikeasti mitään, mitä yritän, tarpeeksi hyvin. Haluaisin harjoitella vielä muutaman vuoden, muhia kotonani ja tehdä yksinäisiä projekteja, joista en ole kenellekään vastuussa. Toisaalta nautin suunnattomasti onnistumisen tunteesta, kun tilaaja ihastuu tekemääni työhön. Niin kuitenkin käy.. yleensä aina. Olen siitä kiitollinen. On minulla syitä olla tyytyväinen tekemääni työhön.<br />
<br />
<br />
</div><div>Silti aina toistuu tämä.. jokin puristava tunne rintakehässä, joka jaksaa muistuttaa..</div><div><i>"Mitä yrität? Et ole valmis siihen." </i></div><div><i>"Älä lupaa mitään. Et välttämättä onnistu."</i></div><div><i>"Riittävätkö tietokoneesi tehot muka siihen? Aikasi? Taitosi?"</i></div><div><i>"Ei tässä vaiheessa pitäisi enää tarvita ohjausta. Olet kurssisi istunut jo." </i></div><div><br />
</div><div>Ei muuten paha, mutta tämän kaiken vähättelyn tuloksena olen jo pitkään ottanut vastaan vain "ei-niin-vakavia" töitä joista minulle ei makseta, kaverin palveluksia ja muita vastaavia pikkujuttuja. Oikeat duunit meinaavat mennä sivu suun, kun aika ei riitä. Nyt minulla on onneksi kaksi nettisivuprojektia, jotka valmistuvat pian, ja joita voin kutsua oikeiksi töiksi. Toisaalta minua karmii ajatus siitä, että alan suuntautua web designiin - aikani ei tule koskaan riittämään koodaamisen täydelliseen opetteluun, eikä vaillinaiset taitoni php:ssa kertakaikkiaan kuulu asiakkailleni! Mitä helvettiä minä edes tolskaan koko web design -alueella, kun en voi kuitenkaan ottaa vastaan vaativia töitä?</div><div><br />
</div><div>Pheeeew. Kylläpä nyt ryöppyää. </div><div><br />
</div><div>Näiden kahden projektin jälkeen, joiden parissa olen ollut kyllä tyytyväinen, aion kuitenkin pitää taukoa web designista. Ostan veronpalautusrahoilla laadukkaan piirtopöydän, ja suuntaan energiani sen treenaamiseen, samalla opinnäytetyötä tehden. Huh sitäkin rulijanssia, onneksi tällä viikolla saan vietyä sitä eteen päin..<br />
<br />
<br />
</div><div>Pikkutyttönä, kun emme saaneet läksyjä koulusta, olin turhautunut. Olin kuvitellut koulun olevan "tärkeää" ja kiireistä, työntäyteistä ja vakavaa. Muistan <b>keksineeni itselleni läksyjä</b>. Kuinka ovat ajat muuttuneet! Ja toisaalta eivät lainkaan - pakollisten juttujen lisäksi minulla on aina useampi - jos ei materiaalinen niin vähintään ideatasolla muhiva projekti käynnissä. On vaikea toppuutella sitä ideavirtaa, joka on tullakseen. Ehkä jonain päivänä se tyrehtyy, ja kuinkas minua sitten harmittaa, jos sen virratessa vuolaana en huomioinut sitä tarpeeksi?<br />
<br />
</div><div><br />
</div><div><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_ghuztietrddWzx_y-qqalg9sM9yr818CQ0_WblXCNYKg7fm5nMNZLTmwsjLt1qKcQVsg-R3SrpUNxEjN2fGDXaiDVd5bk9UXXxaQWJZifRoEbYLw9GaWDqc3__0aCoA-RLBLlmt1N9e-/s1600/find_the_way__anna_iii_by_gee202-d4ayy3t.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_ghuztietrddWzx_y-qqalg9sM9yr818CQ0_WblXCNYKg7fm5nMNZLTmwsjLt1qKcQVsg-R3SrpUNxEjN2fGDXaiDVd5bk9UXXxaQWJZifRoEbYLw9GaWDqc3__0aCoA-RLBLlmt1N9e-/s400/find_the_way__anna_iii_by_gee202-d4ayy3t.jpg" width="266" /></a><i></i><br />
<i><br />
</i><br />
<i>"Tyhmä tyttö. Keskity yhteen asiaan kerrallaan, ja lakkaa ahnehtimasta, koska sitä sinä olet - ahne!"</i><br />
<i><br />
</i></div><div><i>"Älä ole niin ankara itsellesi. Multitasking on hieno taito, ja sinä vasta harjoittelet sitä."</i><br />
<i><br />
</i></div><div><i>"No, entäpä jos muutaman vuoden päästä vain kuolet ja keskeneräiset projektisi jäävät muistuttamaan läheisiäsi siitä, miten olit niin *niisk* kunnianhimoinen.."</i><br />
<i><br />
</i></div><div><i>"Rauhoitu. Tee työsi. Rentoudu."</i><br />
<i><br />
</i></div><div><i>"Viri viri tööt tööt!"</i><br />
<i><br />
</i></div><div><i><br />
</i></div><div>Juu! Sellaista tarjosi Circus du Elinabur tänään.<br />
Huomenna ohjelmassa mm.: Telepaattista röyhtäilyä!<br />
Sikoja korkokengissä, koiria lakituvassa!<br />
Kaikki on mahdollista, paitsi olennainen!<br />
<br />
</div><div><br />
</div><div>Oikeesti tykkään tehä mun duuneja. Laiskuus on häiriö, jolla on syy. Rentoutuminen on normaali syklin osa. Laiskuuden ja rentoutumisen välisen eron ymmärtäminen taas on helvetin vaikeaa tiukan realistisen itsearvioinnin hetkinä. En ole suuressa yrityksessä töissä, mutta koen silti ajallemme ominaisia kehityskeskusteluja päässäni..YT-neuvotteluja sisälläni.. Ajan henki on ottanut minut omakseen! Ah ja voi. </div><div><br />
<br />
</div><div>Välillä en vaan haluaisi syödä mitään, ajatella mitään, puhua kellekään, sopia mitään.. haluaisin olla vuoden vastaamatta kenellekään puhelimeen, jotta voisin vain ja ainoastaan seota yksin kämpillä, levittää ja saada valmiiksi keskeneräiset tauluni, koruni, biisini.. värkkäillä ja värkkäillä hamaan tappiin asti, kertomatta kenellekään edistyksestäni, saamatta palkkaa mistään, koska kaikki luomani olisi vain minun ja minua varten - niin kauan, että työ olisi tehty. </div><div><br />
</div><div>Sitten, kun kaikki olisi valmista, minä tulisin ulos kammiostani ja levittäisin tulokset kaikkien arvosteltavaksi. Ottaisin vastaan kaikki katseet ja kommentit ihailevista pettyneisiin, imisin itseeni rakastettavan raadollista, kriittistä energiaa, ja pian vetäytyisin taas uuteen luomissykliin. Sillä tavalla minä eläisin, jos minulla olisi pokkaa.</div><div><br />
Sanoisin tämänhetkisen sisäisen maailmani kiteytyvän seuraavaan lauseeseen:</div><div><i>Ei minulla ole aikaa tuntea huonoa omatuntoa siitä, etten ehdi enempään!</i><br />
<i><br />
</i><br />
Siltikin.. koen olevani elämäni vedossa. Ja reipas ku perkele!</div></div>Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-35806580435800588592011-10-14T10:47:00.003+03:002011-10-14T10:53:20.990+03:00Hieman vessoista ja komplekseista<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on"><div align="left" class="separator" style="clear: both; text-align: left;">En oo pitkään aikaan kirjotellu. Ei oo ollu rahkeita. En tykkää kirjoittaa puolella silmällä, neljäsosa sormella, enkä kymmenesosasydämellä. Haluan ees uskoa että "nyt lähtee!" vaikkei realistisessa mittakaavassa lähtis yhtään sen paremmin, ku aamuneljän tekstareita luodessa.</div><br />
Täysikuu mollotti kauniisti, kun kävelin koulusta kotiin, ja oli vielä valoisaa. Taivas oli jännän vaaleanvioletti, ja kuu sitä vasten muistutti enemmän photoshopattua hassuplaneettaa, kuin kuuta. En valvonu viime yönä, mutta kirjoittaa on tehny mieli jo monta päivää.. Se liittyy ehkä jotenkin kuuhun, monesti on liittynyt.<br />
<br />
Oispa mulla tähän väliin jokin kuukuva laittaa. No eipä ole. Ois kiva kun ois paljon kuvia blogissa. Ois ja ois. Toisaalta mulla on kuvia niin monessa paikassa, että riittänee.. <br />
<br />
Tässä viehättävä kuva minusta ja poika_ystävästäni mökkeilemässä muutama viikko sitten Pudasjärvellä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJ1B5PI3ACC9B52BbWa4DtCQozZQQ8nnFGQcvANiX5EC8_V5dkzNNuSErYZmJVZTbrJDpaIy8_8ES9cq0RtzYiAI6bSN3VH0aFbjD41jrGhZSQlCa12x3ZYVhh8BH6eR3Cxt3WBuPmOh3V/s1600/pudasm%25C3%25B6kkireissu+010.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJ1B5PI3ACC9B52BbWa4DtCQozZQQ8nnFGQcvANiX5EC8_V5dkzNNuSErYZmJVZTbrJDpaIy8_8ES9cq0RtzYiAI6bSN3VH0aFbjD41jrGhZSQlCa12x3ZYVhh8BH6eR3Cxt3WBuPmOh3V/s1600/pudasm%25C3%25B6kkireissu+010.jpg" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtYUg0MRXDhGii2lytOm2MzTdsa2-iGQN19O_h-lAjBvSxKwXQ8Mos2Bnegt8u7sJ9HTtsdJaTyvbSquoKUC_Ezf55UlbLySVGZh9XAMvaIVKFapML5NaXw20Ru4IvcOIGyRRS4P_7zp04/s1600/pudasm%25C3%25B6kkireissu+010.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br />
</a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div>Tuosta ilmeestä tuli mieleen, että ajattelin ehkä pukeutua Halloweenina Johanna Tukiaiseksi. Siitä vähintään on pakko laittaa kuvia, koska tiedän, että kykenen hienoon lopputulokseen. Parhaassa tapauksessa voitan pukukilpailun reiveissä, joihin olen menossa valokuvaamaan. Heh hee! Sitä varten täytyisi ehkä sotkea verta johonkin, koska se on kauhuasukilpailu.. tosin riippuen tuomareista, Johanna voisi hyvin mennä kauhuasusta.<br />
<br />
Mistä tulikin mieleen.. Ja nyt seuraa pitkä avautuminen!<br />
<br />
Tämä idea ei ole lähtenyt siitä, että tuntisin jotain syvää riemun ja inhonsekaista tunnetta arvon Tukiaista kohtaan.. Enemmän koen jotain omituista sielunyhteyttä tuohon hassuun naiseen. Oon aina ite ollu vähän semmonen show off, enkä oo aina tyylikkäimmästä päästä ollu keinoineni korostaa naisellisuuttani. Aina oon hävenny, miten tykkään vuodesta toiseen olla vetyperoksidiblondi, ja miten en halua nauttia naisellisuudestani vain sivistyneesti. Tykkään laittaa helvetin lyhyen hameen päälle ja flirttailla kaikelle mikä liikkuu, olla muka ihan HÖ EN TAJUU, ihan kikakika. Rakastan Nylon Beatia ja pinkkiä. Hillitsen tämän pinkkitarpeen silti erittäin hyvin - lähinnä nautin pinkeistä sävyistä joita näen, esim. vessassani..<br />
<br />
Aiheeseen liittyvä kuvasarja, jonka olen halunnut postata jo pitkään :D Behold, it's my wc.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxYKwOhq9IW71vwrIxkll6fWFvo7BFf3IxgmJtUuX7h-ryleU4dzThsOkjSfpBKiBDHdkyAIwgzY5b9W_Srs6DcKQl6108lgqdeM0FSzkQF6Va8D21xFnpCY1BVB1JEASAVvHbYXYQNsDN/s1600/kotiwc+002kjg.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxYKwOhq9IW71vwrIxkll6fWFvo7BFf3IxgmJtUuX7h-ryleU4dzThsOkjSfpBKiBDHdkyAIwgzY5b9W_Srs6DcKQl6108lgqdeM0FSzkQF6Va8D21xFnpCY1BVB1JEASAVvHbYXYQNsDN/s400/kotiwc+002kjg.jpg" width="265" /> </a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9f51ekB1x3QRJUbpSHvoIbCVftAFzTHQhXS_AtRFUavV6pCoN1hV9nhxEPwCSemV32n0aINxrUWddWdiq1bFWW8jvHh-iJ6fD72jEd3lFAB9MFDcUBiBR2wjKQ40INAKVVwllcloInvzK/s1600/kotiwc+006600.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9f51ekB1x3QRJUbpSHvoIbCVftAFzTHQhXS_AtRFUavV6pCoN1hV9nhxEPwCSemV32n0aINxrUWddWdiq1bFWW8jvHh-iJ6fD72jEd3lFAB9MFDcUBiBR2wjKQ40INAKVVwllcloInvzK/s400/kotiwc+006600.jpg" width="266" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrfnkPDj8dbZnKquXZMEBxOHi2JdO8CvXHxJvEduifqGkcTcSzXsNxQMtFQJGX0QCtzcjgvLeYzL-BSUwTrbCBaMJHZwx-kodceWYQymXx984eb5aJstMrAPgmefEQ04AjxstMsl_u7bA1/s1600/kotiwc+008h.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrfnkPDj8dbZnKquXZMEBxOHi2JdO8CvXHxJvEduifqGkcTcSzXsNxQMtFQJGX0QCtzcjgvLeYzL-BSUwTrbCBaMJHZwx-kodceWYQymXx984eb5aJstMrAPgmefEQ04AjxstMsl_u7bA1/s400/kotiwc+008h.jpg" width="400" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhd_zG2a8V_0FbYIbvO6bdqcgpP7kQhY7U3hFx8BKnwxYkvz_nKp8q6Ssik7aX8JgrrPyizbI_619vrYlHkbf80ONBoUs0DeUVf8cnCgpBO03cor9-kdtCGyop5w6PvUj37G3_B0e648zh/s1600/kotiwc+011800.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhd_zG2a8V_0FbYIbvO6bdqcgpP7kQhY7U3hFx8BKnwxYkvz_nKp8q6Ssik7aX8JgrrPyizbI_619vrYlHkbf80ONBoUs0DeUVf8cnCgpBO03cor9-kdtCGyop5w6PvUj37G3_B0e648zh/s400/kotiwc+011800.jpg" width="266" /></a> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglw-Pr8kBQYjyADQvlJWL2z-3_LYEcDCvk8RuLoWmbLxB0Zg6j4TxUXY_pw33hFF_lwRtnMkeyPX2zvNbb9Yp1xej9B6o9tVN7lfmUmBlW2xsNhUtyk9MgJMFb5ci2P-W3hhN3Uo4fHjgL/s1600/kotiwc+007800.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglw-Pr8kBQYjyADQvlJWL2z-3_LYEcDCvk8RuLoWmbLxB0Zg6j4TxUXY_pw33hFF_lwRtnMkeyPX2zvNbb9Yp1xej9B6o9tVN7lfmUmBlW2xsNhUtyk9MgJMFb5ci2P-W3hhN3Uo4fHjgL/s400/kotiwc+007800.jpg" width="266" /></a></div><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM4UfYSBCgcyEA8jlPaaIOnATwf-lIdWWN6m6N2d6LYkLmxzjjuKFeuQfFaPPpPZ-fK7O2wF7vn_IrrnFOjF55-Wa_zZhPwChlnIlGYbJNfZivk5sOCUA29W0HNOelli0gYwrjN2AFVlJc/s1600/kotiwc+015800.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM4UfYSBCgcyEA8jlPaaIOnATwf-lIdWWN6m6N2d6LYkLmxzjjuKFeuQfFaPPpPZ-fK7O2wF7vn_IrrnFOjF55-Wa_zZhPwChlnIlGYbJNfZivk5sOCUA29W0HNOelli0gYwrjN2AFVlJc/s640/kotiwc+015800.jpg" width="426" /></a></div><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br />
</div>Johanna Tukiainen edustaa minulle sitä osaa ihmisyydestä, joka on niin piiloon painettu. Se vähän dorka osa, joka vaan nauttii itsestään ja siitä halveksutusta roolistaan, jonka haluaa ottaa syystä tuntemattomasta. En minä tiedä, mitä hänelle oikeasti kuuluu tai onko julkisuus hänelle hyväksi ym, se ei ole minun asiani. Minulle hän on sitä, mitä muutkin julkisuuden henkilöt, eli edustus tietystä energiasta. Mielikuva. <br />
<br />
Lähinnä kyllästyttää kuunnella pahoja puheita. Epävarmojen naisten itsetuntopönkkäämistä turvallisella kohteella. Kukaan ei naura sulle, jos nälvit intoa uhkuen porukassa Johanna Tukiaista.. paitsi minä :D Nauraminen ja ilottelu on aina nautinnollista ja ihanaa, oli sen kohteena ihminen tai ei, mutta tiedättekö, ne pahansuovat, kertakaikkiaan hekumalliset keskustelut siitä, miten joku VOI OLLA NIIN ILJETTÄVÄ... Voi, minun sisäiseen pinkkikorkkarihuulitörröentajuu-muijjaani sattuu! :D<br />
<br />
Ai niin. Ei muuten sattuisi, mutta tosiaan, minulla on Johanna Tukiainen -kompleksi. Samaistun häneen välillä kivuliaan paljon. Olen joissakin valokuvissa (etenkin rapulassa) erehdyttävän paljon näköinen hänen kanssaan. Jo tällä iällä! Odotan innolla tulevaisuutta... x) Valitsen paljon mielummin tökerön lyhyen mekon, kuin pitkän hameen. Tyylittömyys on osa tyyliäni. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJri-CmqZLXd9Bx1Wuam6hRO2eBkW_g9nbHrjkorXWwvbrWtzUX6dhcHEQtFQs8ySQm91Y9pJ6W1BP9oDBrYGcofaPNFRHY3Z6y6JvHzKiTmoSttaCuffHkjcFjhzYam1eU1uI1SBu_NSu/s1600/77639446.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJri-CmqZLXd9Bx1Wuam6hRO2eBkW_g9nbHrjkorXWwvbrWtzUX6dhcHEQtFQs8ySQm91Y9pJ6W1BP9oDBrYGcofaPNFRHY3Z6y6JvHzKiTmoSttaCuffHkjcFjhzYam1eU1uI1SBu_NSu/s320/77639446.jpg" width="244" /></a></div><br />
Koen siis samaistuvani. Häpesin tätä pitkään ja yritin piilottaa itsestäni tämän muovisen naisen, joka vain haluu olla höpö ja pitää kivaa! Sitten aloin puhua asiasta poikaystävälleni, ystävilleni.. Nyt parantumisprosessini on siinä pisteessä, että olisin valmis näyttämään maailmalle sisäisen Tukiaiseni. Tämä on minulle hyvin diippi prosessi, eikä niissä reiveissä varmasti kukaan paitsi Ansku tajua, millaisen ajatuskulun olen ehtinyt pukua varten käydä vuosien aikana. Vitsi, siitä tulee jännää! <br />
<br />
<br />
Jaa, eiköhän siinä ollu asiaa tarpeeksi. Paljon ois vielä hampaankolossa muista aiheista. Nauttikaa täysillä fullmoonin viime räippeistä beibet! <3<br />
<br />
<br />
</div>Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8849217174844295085.post-32990877966349761082011-08-24T07:00:00.001+03:002011-08-24T07:00:39.819+03:00Nöyrää tyttöä, lepposaa höttöä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">Note to self: Älä vietä aikaa internetissä sen jälkeen, kun olet todennut olevasi valmista sänkymateriaalia. Äläkä varsinkaan puutu keskusteluihin, jonka sävyä et alunperinkään sietänyt syystä tai toisesta.<br />
<br />
Juu, yönsä nukkuneena neiti on rauhoittunut hieman. ;) En silti peru puheitani - aavistuksen verran vain nolostelen teinimäistä tunteenpurkausta, ja samalla naureskelen sille, kuinka loputon on tämä aallokko. OF BLOOD, nimittäin! Kyllä vain, ne vihdoin alkoivat tänä aamuna.<br />
<br />
Kaiken tämän korkealentoisuuden jälkeen voisin kertoa muutaman maallisen faktan elämästäni.<br />
<br />
<b>1. Ostin kävelysauvat.</b> Fo real. Olen muutaman kerran niitä testannut, enkä osaa sanoa niiden vaikutuksesta kyllä mitään.. jos paikat ei tule kipeäksi, ei toimi, tuntuu. Asia onneksi tuskin on niin mustavalkoinen.<br />
<br />
<b>2. Olen alkanut ottaa tulevan urani media-alalla vakavammin kuin koskaan.</b> Olen myös ymmärtänyt, etten ole automaattisesti lukittu mainostoimistoihin koko iäkseni, ja monialataiteellisuuteni voi oikeasti fuusioitua myös ammattipuolella jossain vaiheessa elämääni. Olen ollut kiukkuinen, laiska taiteilija monta vuotta. En valita, hienoa matskua siitä tunteesta on syntynyt.. mutta nyt minulla on helpompi olla, kun vihdoin ymmärrän, että saan itse valita, aina.<br />
<br />
<b>3. Musiikkimakuni venyy ja paukkuu.</b> Uusimpia ihastuksen kohteitani on vanhat suomalaiset ja intialaiset elokuvamusiikit, sieltä 60-luvun tienoilta. Ollessani Intiassa olin vähän väliä todella mielissäni tai liikutuksissani, koska joka puolella soi niin kaunista musiikkia. Harmittelin, että en minä kuitenkaan tätä kotosalla enää löydä mistään. No, what the heck! Nehän soittavat siellä bollywood-musiikkia radioissa! Ja bollywood ei ole mikään uusi juttu, niitä kappaleita on loputtomasti! Ja vielä tuubisa! Loveloveloveeeeee.<br />
<br />
Kesällä yhtenä lauantaina herätin huomiota tanssimalla avojaloin vähissä, hipahtavissa hellevaatteissa pitkin Oulun keskustaa ja toria, soittaen mukanani kulkeneesta kaiuttimesta mm. näitä biisejä. Hah, onneksi toteutin silloin sitä maanista riemua, mikä minussa kupli. Olin epäilemättä yhtä ärsyttävä kuin olin ihastuttava, mutta kun kerrankin on olo että ei väliä, elämä on tehty nautittavaksi, niin miksipä ei.. Eräs nainen huusi minulle ilkeillen, että vedä nyt edes maha sisään! Katsoin häntä, ja sanomatta mitään pullistin mahani niin isoksi kun suinkin. Sitten aloin tanssia ja ympärilleni kerääntyi miehiä. Katsoin naista ja virnistin. VEJÄ ITTE!<br />
<br />
Tänä aamuna fiilistelenkin taas kerran sitä, kuinka olen kulkenut kauas siitä 12-vuotiaasta Elinasta, joka harva se ilta itki peilin edessä koska piti itseään punkerona. Myöhemmin aikuisena yksi luokkani pojista, jolle kerroin noista vuosikausia kestäneistä komplekseista, sanoi ettei hän koskaan ollut nähnyt minua edes pulleana. Sellaista se on. Elämä <3<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="345" src="http://www.youtube.com/embed/D9FkTd7Yt2k" width="420"></iframe><br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="345" src="http://www.youtube.com/embed/ztfKGLUKoGI" width="420"></iframe></div>Unknownnoreply@blogger.com2