Alitajunnasta taas
Kirjoitin tämän tekstin alunperin kuvisblogiini.. mutta siirsin sen tänne. En ole vielä oikein oppinut olemaan tunkematta tuota "pintablogia" täyteen tätä oman mielen kanssa herkuttelua. Heh.
Kaamoksen kourissa rypiessäni kiinnostuin demoneista. Piirsin tällaisen otuksen..
Heh. On kiinnostanut aika paljon nuo alitajunnan asukit. Pidän kyllä tieteestä ja siitä, että tieteilijät toteuttavat intohimoista tiedonjanoaan, mutta en oikein siedä "tavan tallaajien" keskustelua tieteellisyyden paremmuudesta alitajuntaan nähden. Alitajunta tuottaa symboleita asioista, joita tietoinen mieli ei hyväksy. Elämme aikaa, jolloin julkisessa keskustelussa vallitsee tieteellisen totuuden yksinoikeus uskottavuuteen. En osaa sitä paremmin kuvailla, enkä tarkoita tällä valittaa tilanteesta.. Ihmiskunta ei halua tulla huijatuksi, ja se on kriittinen. Ei enää uskontoja, ikoneita, johtajia jotka johtavat harhaan! Ei enää! Me selvitämme totuuden _itse_ !
Tietysti tällainen tietoinen asenne aiheuttaa vastareaktion. Viime vuosikymmeninä tieteellisyydestä on tullut populääritasolla hirveän trendikästä ja pahimmillaan umpimielisen ylikorostettua. Vastareaktiona maagisuus on ollut yhtä kauan populäärikulttuurin trendikkäimpiä juttuja. Noidat, velhot, vampyyrit - ikivanhat alitajuiset symbolit kiehtovat vuosisadoista toiseen. Selittämätön kiehtoo monella tasolla, ja se inspiroi kaiketi loputtomiin niin tiedettä kuin taidettakin tavoittelemaan itseään. Ah.
Ja nyt haluan jakaa kanssanne palan piilotajunnan historiaa. Tulin kirjastoon taas kerran tätä varten:
Sigmund Freud ja Carl Gustav Jung olivat piilotajunnan tieteellisen tutkimuksen pioneereja, jotka tekivät myöhemmin paljon yhteistyötä keskenään, ja joista Freud oli ensimmäinen piilotajuntaa empiirisesti tutkinut psykiatri. Hän teki loistavia havaintoja ja muodosti niiden pohjalta tänäkin päivänä tunnettuja teorioita, joita nuorempi Jung kanssatyösti, myöhemmin myös kritisoi ja täydensi.
Freudin lähestymistapa oli käytännöllinen ja hän näki psyykkeen tietynlaisena koneena. Hän piti piilotajuntaa ihmisen henkilökohtaisen elämän "psyyken romukoppana" jonne torjutut tunteet menevät, ja josta ne tulevat esiin symbolikuvina. Symboli on merkityksellinen kuva, jonka merkitystä ihminen ei ymmärrä, ja jota hän ei voi siksi torjua suoralta kädeltä. Hieno mekanismi kaikin puolin, joka auttaa käsittelemään vaikeita asioita.
Jung tutki tätä asiaa työssään aluksi pitkään Freudilaisittain, mutta kohtasi työssään ja elämässään useita tapauksia, jotka vihjailivat, että piilotajunta olisikin enemmän kuin "kiellettyjen asioiden varasto" ihmisen psyykessä. Mainitsemani kirja kuvailee näitä tapauksia yksityiskohtaisesti, suosittelen lukemaan jos kiinnostaa! Oulun kaupunginkirjastossa kirja on varastossa, ja sitä on kysyttävä tiskiltä. Antavat sen kyllä mielellään.
"Oivallus, että piilotajunta ei ole pelkkä menneisyyden varasto vaan myös täynnä tulevan tilanteiden ja ajatusten ituja, sai minut kehittämään uuden lähestymistavan psykologiaan. Tämä asia on herättänyt melkoisesti kiistaa. Tosiasia kuitenkin on, että etäisen tietoisen menneisyyden muistojen lisäksi piilotajunnasta saattaa tulla esiin myös täysin uusia ajatuksia ja luovia ideoita, jotka eivät koskaan aiemmin ole olleet tietoisia. Ne kasvavat kuin lootuskukka mielen pimeistä syvyyksistä ja muodostavat erittäin tärkeän osan tiedostamattomasta psyykestä. Voimme todeta tämän jokapäiväisessä elämässä, kun ongelmat joskus ratkeavat mitä yllättävimpien uusien oivallusten avulla. --- Tästä asiasta löydämme runsaasti todisteita itse tieteen historiasta. Ranskalainen filosofi Descartes koki vastaavan "mystisen" ilmestyksen, jossa hän näki välähdyksenä "kaikkien tieteiden järjestelmän"." -C.G.Jung
Tietysti tämä on jollain tavalla itsestäänselvää. Minua vain kiehtoo ihan hirveästi ajatus, että.. miten sen muotoilisin.. että alitajunta olisi elävä, tietoinen itsestään, kuten tietoinen mieli on tietoinen itsestään... että ihminen olisi tässä välissä se lihakimpale, joka sitoo yhteen itsessään sen, mikä on hyväksyttyä ja sen, mikä ei ole, mutta joka oikeuttaa itsensä omin neuvoin. Tästähän suuret myytit puhuvat - lucifer ei ole ainoa myyttinen hahmo, joka on "karkoitettu taivaasta helvettiin".
Ihan totta hei, ymmärrän joka päivä paremmin sen, että nämä asiat ovat varmaan kaikille ihmisille itsestäänselviä paitsi minulle.. :D Anteeksi hekumalliset alitajunta-päivitykseni siis, en vain saa kyllikseni tästä aiheesta..
Ihanaa kevättalven alkua,
Elina
Kaamoksen kourissa rypiessäni kiinnostuin demoneista. Piirsin tällaisen otuksen..
Heh. On kiinnostanut aika paljon nuo alitajunnan asukit. Pidän kyllä tieteestä ja siitä, että tieteilijät toteuttavat intohimoista tiedonjanoaan, mutta en oikein siedä "tavan tallaajien" keskustelua tieteellisyyden paremmuudesta alitajuntaan nähden. Alitajunta tuottaa symboleita asioista, joita tietoinen mieli ei hyväksy. Elämme aikaa, jolloin julkisessa keskustelussa vallitsee tieteellisen totuuden yksinoikeus uskottavuuteen. En osaa sitä paremmin kuvailla, enkä tarkoita tällä valittaa tilanteesta.. Ihmiskunta ei halua tulla huijatuksi, ja se on kriittinen. Ei enää uskontoja, ikoneita, johtajia jotka johtavat harhaan! Ei enää! Me selvitämme totuuden _itse_ !
Tietysti tällainen tietoinen asenne aiheuttaa vastareaktion. Viime vuosikymmeninä tieteellisyydestä on tullut populääritasolla hirveän trendikästä ja pahimmillaan umpimielisen ylikorostettua. Vastareaktiona maagisuus on ollut yhtä kauan populäärikulttuurin trendikkäimpiä juttuja. Noidat, velhot, vampyyrit - ikivanhat alitajuiset symbolit kiehtovat vuosisadoista toiseen. Selittämätön kiehtoo monella tasolla, ja se inspiroi kaiketi loputtomiin niin tiedettä kuin taidettakin tavoittelemaan itseään. Ah.
Ja nyt haluan jakaa kanssanne palan piilotajunnan historiaa. Tulin kirjastoon taas kerran tätä varten:
Sigmund Freud ja Carl Gustav Jung olivat piilotajunnan tieteellisen tutkimuksen pioneereja, jotka tekivät myöhemmin paljon yhteistyötä keskenään, ja joista Freud oli ensimmäinen piilotajuntaa empiirisesti tutkinut psykiatri. Hän teki loistavia havaintoja ja muodosti niiden pohjalta tänäkin päivänä tunnettuja teorioita, joita nuorempi Jung kanssatyösti, myöhemmin myös kritisoi ja täydensi.
Freudin lähestymistapa oli käytännöllinen ja hän näki psyykkeen tietynlaisena koneena. Hän piti piilotajuntaa ihmisen henkilökohtaisen elämän "psyyken romukoppana" jonne torjutut tunteet menevät, ja josta ne tulevat esiin symbolikuvina. Symboli on merkityksellinen kuva, jonka merkitystä ihminen ei ymmärrä, ja jota hän ei voi siksi torjua suoralta kädeltä. Hieno mekanismi kaikin puolin, joka auttaa käsittelemään vaikeita asioita.
Jung tutki tätä asiaa työssään aluksi pitkään Freudilaisittain, mutta kohtasi työssään ja elämässään useita tapauksia, jotka vihjailivat, että piilotajunta olisikin enemmän kuin "kiellettyjen asioiden varasto" ihmisen psyykessä. Mainitsemani kirja kuvailee näitä tapauksia yksityiskohtaisesti, suosittelen lukemaan jos kiinnostaa! Oulun kaupunginkirjastossa kirja on varastossa, ja sitä on kysyttävä tiskiltä. Antavat sen kyllä mielellään.
"Oivallus, että piilotajunta ei ole pelkkä menneisyyden varasto vaan myös täynnä tulevan tilanteiden ja ajatusten ituja, sai minut kehittämään uuden lähestymistavan psykologiaan. Tämä asia on herättänyt melkoisesti kiistaa. Tosiasia kuitenkin on, että etäisen tietoisen menneisyyden muistojen lisäksi piilotajunnasta saattaa tulla esiin myös täysin uusia ajatuksia ja luovia ideoita, jotka eivät koskaan aiemmin ole olleet tietoisia. Ne kasvavat kuin lootuskukka mielen pimeistä syvyyksistä ja muodostavat erittäin tärkeän osan tiedostamattomasta psyykestä. Voimme todeta tämän jokapäiväisessä elämässä, kun ongelmat joskus ratkeavat mitä yllättävimpien uusien oivallusten avulla. --- Tästä asiasta löydämme runsaasti todisteita itse tieteen historiasta. Ranskalainen filosofi Descartes koki vastaavan "mystisen" ilmestyksen, jossa hän näki välähdyksenä "kaikkien tieteiden järjestelmän"." -C.G.Jung
Tietysti tämä on jollain tavalla itsestäänselvää. Minua vain kiehtoo ihan hirveästi ajatus, että.. miten sen muotoilisin.. että alitajunta olisi elävä, tietoinen itsestään, kuten tietoinen mieli on tietoinen itsestään... että ihminen olisi tässä välissä se lihakimpale, joka sitoo yhteen itsessään sen, mikä on hyväksyttyä ja sen, mikä ei ole, mutta joka oikeuttaa itsensä omin neuvoin. Tästähän suuret myytit puhuvat - lucifer ei ole ainoa myyttinen hahmo, joka on "karkoitettu taivaasta helvettiin".
Ihan totta hei, ymmärrän joka päivä paremmin sen, että nämä asiat ovat varmaan kaikille ihmisille itsestäänselviä paitsi minulle.. :D Anteeksi hekumalliset alitajunta-päivitykseni siis, en vain saa kyllikseni tästä aiheesta..
Ihanaa kevättalven alkua,
Elina
Kommentit
Lähetä kommentti