Hieman vessoista ja komplekseista
En oo pitkään aikaan kirjotellu. Ei oo ollu rahkeita. En tykkää kirjoittaa puolella silmällä, neljäsosa sormella, enkä kymmenesosasydämellä. Haluan ees uskoa että "nyt lähtee!" vaikkei realistisessa mittakaavassa lähtis yhtään sen paremmin, ku aamuneljän tekstareita luodessa.
Täysikuu mollotti kauniisti, kun kävelin koulusta kotiin, ja oli vielä valoisaa. Taivas oli jännän vaaleanvioletti, ja kuu sitä vasten muistutti enemmän photoshopattua hassuplaneettaa, kuin kuuta. En valvonu viime yönä, mutta kirjoittaa on tehny mieli jo monta päivää.. Se liittyy ehkä jotenkin kuuhun, monesti on liittynyt.
Oispa mulla tähän väliin jokin kuukuva laittaa. No eipä ole. Ois kiva kun ois paljon kuvia blogissa. Ois ja ois. Toisaalta mulla on kuvia niin monessa paikassa, että riittänee..
Tässä viehättävä kuva minusta ja poika_ystävästäni mökkeilemässä muutama viikko sitten Pudasjärvellä.
Mistä tulikin mieleen.. Ja nyt seuraa pitkä avautuminen!
Tämä idea ei ole lähtenyt siitä, että tuntisin jotain syvää riemun ja inhonsekaista tunnetta arvon Tukiaista kohtaan.. Enemmän koen jotain omituista sielunyhteyttä tuohon hassuun naiseen. Oon aina ite ollu vähän semmonen show off, enkä oo aina tyylikkäimmästä päästä ollu keinoineni korostaa naisellisuuttani. Aina oon hävenny, miten tykkään vuodesta toiseen olla vetyperoksidiblondi, ja miten en halua nauttia naisellisuudestani vain sivistyneesti. Tykkään laittaa helvetin lyhyen hameen päälle ja flirttailla kaikelle mikä liikkuu, olla muka ihan HÖ EN TAJUU, ihan kikakika. Rakastan Nylon Beatia ja pinkkiä. Hillitsen tämän pinkkitarpeen silti erittäin hyvin - lähinnä nautin pinkeistä sävyistä joita näen, esim. vessassani..
Aiheeseen liittyvä kuvasarja, jonka olen halunnut postata jo pitkään :D Behold, it's my wc.
Lähinnä kyllästyttää kuunnella pahoja puheita. Epävarmojen naisten itsetuntopönkkäämistä turvallisella kohteella. Kukaan ei naura sulle, jos nälvit intoa uhkuen porukassa Johanna Tukiaista.. paitsi minä :D Nauraminen ja ilottelu on aina nautinnollista ja ihanaa, oli sen kohteena ihminen tai ei, mutta tiedättekö, ne pahansuovat, kertakaikkiaan hekumalliset keskustelut siitä, miten joku VOI OLLA NIIN ILJETTÄVÄ... Voi, minun sisäiseen pinkkikorkkarihuulitörröentajuu-muijjaani sattuu! :D
Ai niin. Ei muuten sattuisi, mutta tosiaan, minulla on Johanna Tukiainen -kompleksi. Samaistun häneen välillä kivuliaan paljon. Olen joissakin valokuvissa (etenkin rapulassa) erehdyttävän paljon näköinen hänen kanssaan. Jo tällä iällä! Odotan innolla tulevaisuutta... x) Valitsen paljon mielummin tökerön lyhyen mekon, kuin pitkän hameen. Tyylittömyys on osa tyyliäni.
Koen siis samaistuvani. Häpesin tätä pitkään ja yritin piilottaa itsestäni tämän muovisen naisen, joka vain haluu olla höpö ja pitää kivaa! Sitten aloin puhua asiasta poikaystävälleni, ystävilleni.. Nyt parantumisprosessini on siinä pisteessä, että olisin valmis näyttämään maailmalle sisäisen Tukiaiseni. Tämä on minulle hyvin diippi prosessi, eikä niissä reiveissä varmasti kukaan paitsi Ansku tajua, millaisen ajatuskulun olen ehtinyt pukua varten käydä vuosien aikana. Vitsi, siitä tulee jännää!
Jaa, eiköhän siinä ollu asiaa tarpeeksi. Paljon ois vielä hampaankolossa muista aiheista. Nauttikaa täysillä fullmoonin viime räippeistä beibet! <3
Mutta muista että jos haluat päästä oikeasti hyvään lopputulokseen, se vaatii jukelittoman kerroksen itseruskettavaa ;)
VastaaPoistaSää se saat ihanasti repäistyä totuuden julki ihmisten salaisista syövereistä <3