Suolaa ja suunnitelmia
No niin. Viimeinen päivä aikaa järjestellä asioita Suomen päässä ja valmistautua Thaimaan lämpöön. Toinen kuppi kahvia starttaa kohta ja minä en tiedä mistä aloittaisin. Paitsi että tiedänpäs! Neljällä tunnilla koulua. <3
Nykyään, kun meillä on koulua yhä harvemmin itsenäisen opiskelun (oppari) lisääntyessä, on tosi kiva käydä välillä istumassa tunnilla, perinteisesti piirtäen ja haukotellen. Ulosannistani ei varmaan esimerkiksi opettajan silmiin paista se, että olen oikeasti innoissani saadessani istua kuivakalla luennolla kolme tuntia heti aamusta. Mutta mikä olisi parempi tapa herätä hiljalleen tähän päivään, kuin istua paikallaan, ehkä batteryä juoden, puheensorinaa kuunnellen ja siihen osallistuen.
Parasta on, että kuullakseni, tai ennemminkin rekisteröidäkseni kaiken kuulemani, minun täytyy piirtää. Ilmiö nimeltä levottomat kädet riivaa minua - jos en kuunnellessani värkkäile jotain, alkaa ajatukseni harhailla muille maille. Se on kyllä kätevä riivaaja sinänsä. Nykyään suurin osa opettajista tuntuu ymmärtävän, että toisilla samanaikainen piirtäminen ei välttämättä (huom ;D) häiritse oppimista. Tai sitten oon jo niin vanha ja aikuinen, ettei niitä yksinkertaisesti kiinnosta!
No niin, diipadaapa.
Mummo tosiaan soitti tuossa pari viikkoa sitten, että "Miten se sun koulunkäynti? Liikeniskö sulta paria viikkoa Thaimaan reissuun, äkkilähön jos ottas ku, elä sano kellekkään, mutta hirviä matkakuume.." Mää siihen että "Kai multa sen verran liikenee.." x) Eli aurinkoa kohti kuljen, jälleen mumen kanssa. Kuuelta aamulla huomenna lähtö! Enkä mitenkään osaa pakata - vaikea keskellä talvea ajatella, että mitä tarvitsen +30 asteessa. Kuulemma umpinaisia kenkiä ei kykene käyttämään.
Kerran tätä ennen olen käynyt Thaimaassa, olin silloin jotain viisi. Ratsastin norsulla, kävin äidin ja mummon peesissä temppeleissä, nauratin hotellin työntekijöitä. Siinäpä kaikki mitä muistan.
Olen pari päivää piirtänyt ja maalaillut melko paljon. Miellyttäviä tuloksia on tullut suolan ja akvarellien yhteiskäytöstä. Jotenkin, vaikka tykkään jäljestä jota akvarelleilla saa aikaan, minua vaivaa aina vain se, että kaikki näyttää siltä, kuin se olisi tehty sata kertaa ennemminkin. Öljymaalauksissa sentään pystyy huijaamaan itseään ja tuntemaan itsensä originelliksi. Akvarellien tekstuurit ja värit ovat tunnistettavia.. En osaa vielä sekoittaa kovin hyvin akvarellivärejä vaan käytän paljon paletilta suoraan puhtaita sävyjä tai murran niitä vähän. Ja kun jotain menee pieleen..ARGH!
Jännittää. En oikeen pysy kasassa. Kahvilla ei vaikutusta asiaan.
Antti on ihana, paitsi että se nukkuu paljon ja kuorsaa välillä melkein yhtä paljon kuin nukkuu. Onneksi nukun sikeästi ja kuorsaan kuulemma itsekin. All is in balance in the kingdom..
Minä en oikeen osaa päättää haluanko vielä jatkaa yksineloa tämän muutaman kuukauden "väliaikais-"asumisjärjestelyn jälkeen. Ensinnäkin, meillä on ihanaa ja kivaa.Toisaalta oma tila on niin tärkeää mulle. Ainaki joskus oli?!
Muistan joskus tunteneeni suurta mielihyvää niistä hetkistä kotona, kun tavallaan ahdistaa jäädä omaan rauhaansa. Jää hiljaisuuteen ja joutuu päättämään itse miten aikansa käyttää.. Ja jos ei halua istua hiljaisuudessa niin itse joutuu päättämään senkin, mitä musiikkia kuuntelee ja näin myös sen, millaiseen tunteiden viitekehykseen asettuu. Kukaan ei ole poimimassa sieltä pois. Oma pää seurana vain. Ajatus karmii hieman enemmän kuin houkuttaa. Olen tottunut hyvälle..
Erakkohaaveet ovat ns. jääneet taakse. Taas vaihtelun vuoksi ;)
Nykyään, kun meillä on koulua yhä harvemmin itsenäisen opiskelun (oppari) lisääntyessä, on tosi kiva käydä välillä istumassa tunnilla, perinteisesti piirtäen ja haukotellen. Ulosannistani ei varmaan esimerkiksi opettajan silmiin paista se, että olen oikeasti innoissani saadessani istua kuivakalla luennolla kolme tuntia heti aamusta. Mutta mikä olisi parempi tapa herätä hiljalleen tähän päivään, kuin istua paikallaan, ehkä batteryä juoden, puheensorinaa kuunnellen ja siihen osallistuen.
Parasta on, että kuullakseni, tai ennemminkin rekisteröidäkseni kaiken kuulemani, minun täytyy piirtää. Ilmiö nimeltä levottomat kädet riivaa minua - jos en kuunnellessani värkkäile jotain, alkaa ajatukseni harhailla muille maille. Se on kyllä kätevä riivaaja sinänsä. Nykyään suurin osa opettajista tuntuu ymmärtävän, että toisilla samanaikainen piirtäminen ei välttämättä (huom ;D) häiritse oppimista. Tai sitten oon jo niin vanha ja aikuinen, ettei niitä yksinkertaisesti kiinnosta!
No niin, diipadaapa.
Mummo tosiaan soitti tuossa pari viikkoa sitten, että "Miten se sun koulunkäynti? Liikeniskö sulta paria viikkoa Thaimaan reissuun, äkkilähön jos ottas ku, elä sano kellekkään, mutta hirviä matkakuume.." Mää siihen että "Kai multa sen verran liikenee.." x) Eli aurinkoa kohti kuljen, jälleen mumen kanssa. Kuuelta aamulla huomenna lähtö! Enkä mitenkään osaa pakata - vaikea keskellä talvea ajatella, että mitä tarvitsen +30 asteessa. Kuulemma umpinaisia kenkiä ei kykene käyttämään.
Kerran tätä ennen olen käynyt Thaimaassa, olin silloin jotain viisi. Ratsastin norsulla, kävin äidin ja mummon peesissä temppeleissä, nauratin hotellin työntekijöitä. Siinäpä kaikki mitä muistan.
Olen pari päivää piirtänyt ja maalaillut melko paljon. Miellyttäviä tuloksia on tullut suolan ja akvarellien yhteiskäytöstä. Jotenkin, vaikka tykkään jäljestä jota akvarelleilla saa aikaan, minua vaivaa aina vain se, että kaikki näyttää siltä, kuin se olisi tehty sata kertaa ennemminkin. Öljymaalauksissa sentään pystyy huijaamaan itseään ja tuntemaan itsensä originelliksi. Akvarellien tekstuurit ja värit ovat tunnistettavia.. En osaa vielä sekoittaa kovin hyvin akvarellivärejä vaan käytän paljon paletilta suoraan puhtaita sävyjä tai murran niitä vähän. Ja kun jotain menee pieleen..ARGH!
Jännittää. En oikeen pysy kasassa. Kahvilla ei vaikutusta asiaan.
Antti on ihana, paitsi että se nukkuu paljon ja kuorsaa välillä melkein yhtä paljon kuin nukkuu. Onneksi nukun sikeästi ja kuorsaan kuulemma itsekin. All is in balance in the kingdom..
Minä en oikeen osaa päättää haluanko vielä jatkaa yksineloa tämän muutaman kuukauden "väliaikais-"asumisjärjestelyn jälkeen. Ensinnäkin, meillä on ihanaa ja kivaa.Toisaalta oma tila on niin tärkeää mulle. Ainaki joskus oli?!
Muistan joskus tunteneeni suurta mielihyvää niistä hetkistä kotona, kun tavallaan ahdistaa jäädä omaan rauhaansa. Jää hiljaisuuteen ja joutuu päättämään itse miten aikansa käyttää.. Ja jos ei halua istua hiljaisuudessa niin itse joutuu päättämään senkin, mitä musiikkia kuuntelee ja näin myös sen, millaiseen tunteiden viitekehykseen asettuu. Kukaan ei ole poimimassa sieltä pois. Oma pää seurana vain. Ajatus karmii hieman enemmän kuin houkuttaa. Olen tottunut hyvälle..
Erakkohaaveet ovat ns. jääneet taakse. Taas vaihtelun vuoksi ;)
Kommentit
Lähetä kommentti