Shananananoo

Kesä tuli rytinällä. Yllätti takaapäin. Istui päälle ja puhalsi kukkasten ja sydänten muotoisia kuvioita kasvoilleni.. mmmmm! On kuin kaivattu ystävä olisi tullut maailmanympärimatkalta ja minä olisin koko pitkän talven haaveillut lähteväni sen mukaan. Ja nyt se on täällä! Se oikeasti on täällä!

Minusta tuntuu, että koko pohjolan kansa on hypännyt muutamassa päivässä todellisuudesta toiseen. Olemme varmaan porukalla aivan shokissa vielä tästä mullistavasta elämänmuutoksesta - sitä vain katselee ympärilleen ja huokailee syvään. On ollut kuin paraskin trippi tämä viikonloppu, tai kollektiivinen uni, kun nurtseja ja rantoja kierrellessä hymy huulilla kuuntelee, katselee ihmisten huolettomuutta.. Murheet ja valittelut hukkuvat pihahtaen kaikenlaisen ylistämisen ja läpänheiton alle, eikä sitä oikein jaksa ajatella muuta, tunnustelee vain kuinka helteen pehmeässä syleilyssä kaikki solut alkavat kehräämään.. auringon säteet ja lempeät tuulenpuuskat kiihottavat tuntoa, kuin ihon pinnalla olisi satoja tuulimyllyjä ja aurinkopaneeleja jotka kipunoivat ja hyrräävät tahdissa mielihyvän kanssa!

Juu, mitäpä minä muutakaan tekisin, ellen ylistäisi tätä ihanuutta. Puut oikein purskahtivat täyteen lehtiä, huomasitteko? Väreilevä, odottava fiilis vaihtui hetkessä kuin aamuyön palohälytyksen kaltaiseen häslinkiin, kun kaikki tapahtuukin juuri nyt. En pysy mukana, kun katselen luonnon heräämistä. Kävelen kotoani keskustaan aamulla, ja lehdet tuntuvat kasvavan matkan aikana.

Urani viime hetken reippaana koululaisena otti tänään mahalaskun, kun nukuin pommiin ja jäin häikäilemättä kotiin muhimaan. On helppoa laittaa nyt asioita tämän ekstaattisen olotilan piikkiin. Jännä muuten tuo sana ekstaattinen, kun sen jakaa osiin, ex-staattinen. Aiemmin sähkömagneettisesti polarisoitunut eli ikään kuin tällä hetkellä vähemmän jännittynyt, jännite alhaalla. (: Nao 'tis wat we call a-hah!

Värjäsin hiukset. Kyllä kesä tuo vaaleaa tullessaan, ei voi midist! Laitoin alle tummanvaalean värin, sitten päälle huppuraidat ja en tiedä, tästä tuli hirveän punakultaisen hohtoinen. Ja hentoisen ohut hiuslaatuni otti tietenkin damagea aika paljon. Damn. Seuraavaksi aion laittaa sitruunaa päähäni ja antaa auringon hoitaa lopun vaalentamisen.

Näytän leuhkalta, aikansa eläneeltä markettiajojen kuningattarelta. Välillä taas aamuyön yksinäiseltä juhlijaneidolta baaritiskin yllä. Sitten taas keski-ikäiseltä, villiä puoltaan kaipaavalta kotiäidiltä joka kaipasi "väriä elämään" ja päätti värjätä itse halvalla hiukset. Joka tapauksessa tästä väristä näkyy se, kuinka halusin päästä helpolla ja halvalla. Jotakin on tehtävä, mutta levätkööt jouhet jonkin aikaa.. Olo on melkein rohkelikkomainen, ja miksipä ei! Leijonaksi on hyvä heittäytyä juuri tällaisella säällä. Voi vain ottaa ja loikoa ruohikon katveessa kuin afriikan lajitoverit savannillaan.

Jaa. Ei muuta tällä kertaa.