Kuun kiertoradan tuolla puolen
Seuraa unipäivitys. Lähinnä siksi, koska haluan jakaa viime yönä näkemäni opettavaisen ja ihanan unen. Tämä uni tuli kuin tilauksesta, sillä olen kaipaamalla kaivannut henkeä kohottavia unia, joita ennen näin usein..
Olenkin lähinnä nähnyt viime viikon aikana painajaisia, joista herään keskellä yötä huutaen. Niihin liittyy lähes poikkeuksetta tunne, johon ajatuksissani liitän jotain yliluonnollista joka ottaa minut valtaansa, ja sitten koko touhu lähtee käsistä.
Yhtenä yönä (unessa siis) poikaystäväni leikillään loitsi/manasi minua ja minä suutuin hänelle huutaen "ÄLÄ!". Hän ei reagoinut vaan seisoi typerä virne naamallaan, ja ärsyynnyin lisää. Huusin vielä kaksi kertaa "ÄLÄ!" ja kolmannella kerralla minä aloin muuttua vihaolennoksi - raivon voimasta kasvoni muuttuivat vääristyneiksi ja nousin uhkaavaan lentoon häntä kohti. Kun olin lentänyt hänen yläpuolelleen ja ymmärsin, etten hallitse itseäni, heräsin huutaen.
Viime yönä Antti poltti tupakkaa (olemme yhdessä juuri lopettaneet) ja minä hänen vieressään sanoin, että "en minä onneksi ole kussut vielä, kunhan en polta." Sanoessani viimeisen lauseen minä katsoin itseäni peiliin ja taas kasvoni vääristyivät sairaalloisen tiukkaan ilmeeseen. Menetin puhekykyni ja tasapainoni heitteli. Yritin huutaa ja puhua kaikin tavoin mutta sain ulos vain äänteitä kuten ÄBÄBÄBÄ ÄTÄTÄTÄ NNGÄNÄNÄNÄ , eikä poikaystäväni ymmärtänyt, etten vitsaillut. Heräsin taas huutaen.
Mutta ENNEN KAIKKEA haluan jakaa kanssanne tämän sydäntä lämmittävän unen, jonka näin myöhemmällä puoliskolla viime yötä. On pitkä, pitkä aika siitä, kun viimeksi näin unta, jossa kohoan henkisesti tekemällä oikeita valintoja. Voitte vain kuvitella, miten voimauttavalta ja hyvältä minusta tuntuu!
Elikä.
Olin levykaupan tapaisessa, aika lähellä tiskiä yli kymmenpäisen ihmisryppään kanssa, ja me kaikki jonotimme. Tiskillä oli minigrip-pusseja, joissa oli random rahasummia sekä yhdessä niistä vissiin vuoronumerolappuja. Ulkomaalaistaustainen mies lapsensa kanssa piti kädessään vuoronumeroa 50, menossa oli numero 30. Hän huuteli kassalle, että anteeksi minulla on väärä vuoronumero, eikö nyt ole jo minun vuoro.. Kassaneito sanoi tympääntyneenä jotain että kyllä se on ihan oikea numero, ja hävisi takahuoneeseen. Mies kantoi lasta sylissään ja oli silmin nähden stressaantunut, levoton ja ärtynyt. Hän mutisi huonolla suomella jotain ja räpelsi rahapusseja tiskillä kuin etsien "oikeaa" vuoronumeroaan. Olin varma että pian kanssajonottavat suomalaiset alkavat väittämään, että hän yrittää varastaa.
Pian vaaleatukkainen mies takaa kommentoi: "tekeekö mieli ottaa?" ja mies tietenkin suutahti vähän. Hän meni itse asiassa ihan säälittävään mielentilaan, ei saanut lausetta loppuun, ahdistui hirveästi ja vapisi katse kimpoillen paikasta toiseen. Hän oli niin tuskissaan. Minä hiljaa hänen edellään päätin suhtautua tilanteeseen rakkaudella ja tunsin sydänchakrani sykkivän lämpöä ja rauhaa. Tartuin miestä kädestä kiinni ja hän pysähtyi levottomuudessaan katsomaan minua silmiin. Miehen silmistä paistoi häpeä, stressi ja hätä. Katsoin häntä rehellisesti lainkaan piilottelematta rakkautta jonka sisälläni tunsin, ja hän murtui kyyneliin. Tunsin todella ymmärtäväni hänen häpeäänsä ja tuskaansa, ja me halasimme pitkään yhteisymmärryksessä ja veljeydessä.
Sitten istahdimme vierekkäin ja puhuimme vähän niitä näitä. Mies oli tietenkin rentoutunut jonkin verran äskeisestä ja huomasin hänen olevan luonteeltaan levoton, jopa itseriittoinen tapaus - hän ei kuunnellut, kun lapsensa yritti puhua hänelle, vaan tuntui keskittyvän omaan viehättävyyteensä aika paljon. Itse tunsin itseni... ikään kuin nöyrällä ja iloisella tavalla vakaammaksi ja suuremmaksi kuin ennen, kuin lapsi joka onnistuu ensimmäistä kertaa tietyssä asiassa osoittamaan henkisen kypsyytensä vanhemmilleen. Tunsin, ettemme kykene keskustelemaan kovin hyvin, koska hän ei osannut kuunnella oman levottomuutensa keskeltä, ja nousin pois hänen viereltään.
Siirryin selaamaan levyhyllyjä ja kyykistyessäni kuulin lyhyen voihkaisun ja kommentin pyllystäni. Oletin äänenväristä sen olevan tämä ulkomaalaistaustainen mies, ja vaikka naisena toki pidin siitä että pyllyni on jonkun mielestä hyvännäköinen, minua hieman häiritsi ajatus että äskeisen hetken puhtaus tahriintuu. Tämä tapahtuma tuntui laskevan minut semi-jumalallisesta mielentilastani takaisin maan pinnalle, seksuaalisen ihmisen maalliseen todellisuuteen. Enkä edes joutunut ponnistelemaan asian hyväksymiseksi - ajattelin: "Noh, sellainen on miehen ja ihmisen luonne. Olen osani tehnyt, eikä minun ole tarvis jatkaa tuttavuuttamme tämän pidemmälle. Hän pärjää kyllä." Huomasin myös oman seksuaalisen luonteeni tulevan ilmi tietoisessa itseni korostamisessa - en sattumalta ollut pukenut päälleni pitkää toppia joka korostaa pyllyni muotoja kyykistyessäni. Kerrankin unessa en piilotellut tätä osaa itsestäni häpeillen, vaan seisoin naisellisessa asennossa kyykyssä levyjä selaten, vaikka tiesin pyllyni olevan huomion kohteena. Jäin etsimään Chisun uusinta levyä, ja mies ja tapahtuma liukenivat mielestäni hiljalleen.
Ai että. Onneksi aloin kirjoittamaan unta ylös heti kun heräsin, olisin muuten unohtanut sen loogisen lämpöisyyden. Suosittelen lämpimästi kirjoittamaan ylös unia herätessä, ei niiden merkitystä usen ymmärrä ennen sitä vaikka tunnelataus jäisikin päälle ilmankin.
Päivänjatkoja,
T. Räkäpää-Flunssa-Ellu
Kommentit
Lähetä kommentti