Don't keep a lion in a coma!

Kevät on iskenyt hampaansa minuun melko voimallisesti. Ja voimauttavasti. En oikeasti välillä tiedä, mitä ihmettä tekisin tällä kaikella energialla, varsinkin luovalla sellaisella! Alkutalvi meni puhdistellessa päätä ja muita paikkoja vanhoista tukkeutuneista tunteista, unelmoidessa ja suunnitellessa tulevaa. Nyt, heti siitä päivästä kun aurinko alkoi tosissaan paistaa, on kaikki suunnitelmat lähteneet kuin vyörymään eteen päin. Eikä oman motivaation nousu kuuraketin lailla ole ollut pienin tekijä tässä saavutuksessa. Hitto että on oikiasti hyvä mieli, en muuta voi sanoa.

Tänään olisi tarkoitus mennä Onnelaan bailaamaan koulun järjestämiin "Loveboat" -bileisiin. Saan ilmaisen sisäänpääsyn ja myös entrance-luvan vip-puolelle. Tiedä häntä sitten, mutta onpahan pitkästä aikaa hyvä syy olla vähän päissään. Ellei enemmänkin. It's beyond me.. annan tässä asiassa eläimellisen vaistoni johdattaa. Huomenna sitten 8.30 kouluun huojumaan kameran kanssa kirkkaiden lamppujen räiskiessä ympärillä. Ai että! Tai sitten istumme tuntitolkulla pimeässä huoneessa kun opettajan matala ääni saa pään mukavan pehmeäksi. Kuinkakohan moni meidänkin luokalta on joskus pilkkinyt antaumuksella noilla tunneilla? Theheh.

Olen siis tosiaan kylpenyt viime viikot luovassa energiassa, ja se tuntuu aivan käsittämättömän makialta kaiken jähimisen jälkeen. Olen piirtänyt kaikkea randomaalista ja maalannut, kirjoittanut ihan hulluna biisin sanoja, harjoitellut laulamista, edistynyt bändiasioissa (joo, ei helevetti iiiik!), jopa kirjoitellut tätä ja ottanut paljon valokuvia. Koulu maistuu, musiikki maistuu, kutina vatsanpohjassa kihelmöi minut vähän väliä aivan uusiin sfääreihin. Mitä tämä tällainen on! Hyvää päivää, olen matkalla kuuhun. Saa joinia!

Koulussa purin riivaavaa levottomuutta tunnilla paperille. Tarvitsen uusia tusseja!

Rahat on ihan finaalissa jatkuvasti, mutta jotenkin vain kaikki aina järjestyy juuri kuten toivoo. Ja jos ei, löydän aina jonkin jännän twistin vastoinkäymisessä, josta on lopulta mulle hyötyä. Yhtenä päivänä kiipeilin koulun jälkeisellä kävelyllä lumivuorilla kaukovainion ghetossa. Sen jälkeen kuvailin lumipenkkoja. Pers jäätyi mutta tuli hienoja kuvia! Kotona huomasin, että kännykkä on tippunut johonkin. FFFUUUUU-- mutta vaihdoinkin lenkkivaatteet päälle ja lähdin samalla vähän juoksemaan vielä. Oli ihanan kevyen tuntuista sen tavaroiden roudaamisen jälkeen, ja kännykkä löytyi korkeimman lumivuoren päältä. Kävin kaupassa, ja melkein kaupan pihalla kissanhiekkapussista katkesi kantokahva. Nice. Kannoin sitten koko matkan sitä seitsemän litran säkkiä pään päällä. Sain osakseni muutaman huvittuneen hymyn. Itse virnuilin pöljänä takaisin hyvät musat korvilla.

Jee! Kerrankin positiivinen päivitys. Olen jo ollut huolissani, etten osaa kirjoittaa kuin vuodatuksia.

"Purrnau" sanoi Rekku ^^ ja jatkoi tuijottamista.