Ensimmäinen postaus

Kuinka jännittävää.

Minusta tuntuu, ettei tästä kirjoittamisesta tälle haavaa tule yhtään mitään. On kuin täytyisi nyt tässä heti paikalla osata napakasti tuoda esille kaikki ne piirteet, joita tämä blogi tulee vastaisuudessa edustamaan. En kerro mitään. Häh hää. 

Sitten muistan, etten hankkinut tänne tunnuksia sen vuoksi, että voisin olla kapinallisesti kertomatta mitään mistään. Siispä jatkan paskanjauhantaa siihen asti, että jotain mielekkäämpää livahtaa aivoista sormien läpi ruudulle. Eiköhän tässä tunti jos toinenkin vierähdä! :)

Kello on kolme yöllä, ja minä olen hyvin, hyvin väsynyt.

On ollut maittavaa hengailla yksinään pitkin päivää. Olen työstänyt vasta aloittamaani piirrosta, joka muotoutuu niin vaivattomasti, että saan kohta krampin käteeni, kun en malta lopettaa viilaamasta erinäisiä yksityiskohtia. Mikä idea yleensäkin oli päättää piirtää nurmikkoa A2-kokoa olevan paperin alareuna täyteen? Toissapäivänä kaupan kassalla piirtokäteni kramppasi hassusti, se alkoi tekemään samaa hipsutusliikettä, mitä käytän nurmikkoa piirtäessäni. Olisi naurattanut, ellei olisi sattunut niin hitosti se hauskuus. Meni ohi. Herättää silti ajatuksia, että pitäisikö edes joskus venytellä, edes silloin, kun rääkkää samoja lihaksia pitkin päivää..

Tänään mulla ei taida olla tämän kummempaa sanottavaa. Tutise, maailma.. täältä tulee kansalaisjournalismin riemuvoitto, meikä! 

Huom! Se oli vitsi. En oikeasti aio olla kirjoittaessani mikään kansalaisjournalisti, koska suurin osa ajankohtaisuuksista kiinnostaa minua vain etäisesti, enkä siis varmaan niistä paljoa jaksa kirjoitellakaan. Muurahaisten puuhia kekonsa uumenissa.. Tykkään enemmän todellisesta maailmasta, sekä tietty mikä-mikä-maasta.