Blood n silver
Paljon olen viime viikon aikana jähinyt kotona. Yhä useammin silti kotona jähiminen tuottaa jotain. Toissapäivänä maalasin vihdoin pyöräni. Juho laittoi asianmukaiset suojaussysteemit renkaisiin ja minä suihkin. Tarkoitus oli laittaa vain entisen omistajan makuun sopivat maalit piiloon. Totta kai innostuin hieman.
Gore Bike goes Gore.
Mummolaan ens viikolla pyörällä kyllään siitä sitten vaan. "Tulikko nää naapureitten nähen tuolla?" x) HEH.
Oh whatever. Kello on 11:15 ja minä lähden kolmen tunnin päästä ilosaareen. Aina on aikaa istua koneella, vaikken olekaan vielä pakannut tai siivonnut tarpeeksi. Jostain syystä tänä vuonna en ole osannut suhtautua yhtä hermostuneesti festariviikonloppuun kuin ennen. Ehkä tähän alkaa jo tottua.. siis pentuna sitä hermoili paljon enemmän sitä et "jos jotain UNOHTUU ja sitte kaikki menee PILALLE", oli kyse sitte siitä yhdestä hameesta tai lompakosta, tuntu et aina jotain jää ja aina oli ressiä kun johonkin lähdettiin.
Wtf! Nykyään aika kuluu niin rouhevasti eteenpäin edesottamuksistani riippumatta, että vaikka jäisin rahattomana jumiin etelään rokin jälkeen, varmasti saisin aikani kulumaan, ja jotenkinhan sieltä kotiin päätyis kuitenki lopulta. Ottaa rennon asennon, kyl ne hommat hoituu, ellei oo päivän päälle.
Miksi aika tuntuu niin eriltä ennen kuin on kahdenkympin yli? Musta tuntuu, että viimeiset kolme vuotta vois niputtaa, enkä huomais mitään. "Nii se oli se kesä 08-09-10 ku mentiin sinne!" Tapahtumien tapahtuma-ajankohdat ei jaksotu mun päässä loogisten psyykkisten vaiheiden mukaan niin ku ennen. Kehitys on pysähtynyt sisälläni. :D Vaikka muutun ja teen erilaisia asioita, pysyn sisältä samana.. ihan eri lailla kuin skidimpänä. Huh huh, ei muuten mitään, mutta aikasuhteen muuttuminen kurmottaa, koska aikuiset väittää aina, että elämä tuntuu vilahtavan ohi aikuisena. Ajan kulkua seuraa nykyään vellomalla välttämättömyyksien ja ajan hengen mukana, juuri hetkahtamatta kuukausien tai vuodenaikojen vaihtumisesta.. Puhuen niistä siitä huolimatta yhä useammin tuntemattomille - ja mikä pahinta - tutuille myös!
Sitte lissää kuvia. Oltiin yks sunnuntai tuosa vähä snuukkeriin menossa ja kuin kohtalon koura olisi lanteilta tarttunut, niin tuntui, kun törmäsin työ_frendeihini Kaisaan ja Jaakkoon keskustassa. Päissään olivat. Tartuin niitten mukkaan ja olin kohta itekki vähä päissään, paitsi sitä ennen törmättiin vielä yhteen työkaveriin, mikä on paljon meiltä, yön rotilta jotka ei koskaan törmää tehtaan ulkopuolisessa elämässä! Hauskoja tyyppejä nämä, ja niin luottavaisia. Ne antoi mun maalata niitten naamoihin semmoisella tussilla, jota ei oo ollenkaan iholle tarkoitettu.
Verenmyrkytyksen vaikutuksia ei välttämättä huomaa, jos on humalassa. Oiskohan noin.. No, niistä piirroksista tuli jopa hyviä. Oon aika hyviä ihopiirroksia tehny tänä kesänä taas. It's nice. :) Mulla on kännykässä kuvia käsistä.. humalaisista puistokäsistä.. Jospa ilosaaressa pääsis maalaamaan taas lisää! Viime vuonna käytettiin Anskun ostamia ihomaaleja, ja tiesittekö - se mönjä on hullun pysyvää, vaikka ne maalit näyttää tiimarin vesiväripaletilta. Lähtee saippuapesussa vaikeammin ku permanent-tussi.. Vähänkö ois MAKIA semmonen joku 36 värin ihomaalisetti. Nam. Sitä paitsi sellaiset oikeat värit pysyy hyvin, ne ei lähde juoksemaan reivatessakaan. Ansku muistaakseni testasi Halloweeneissa, teki semmoisen tikatun suun. Olihan se naama musta loppuillasta mutta kuitenkin :D
Ois makia myös moni muu asia. Joko sitä alkais tekemään joululahjalistaa.. Haluaisin konkkamikin, mikserin, sen tupakanlopettamislääkekuurin, ihomaalitkin keksin just.. No muuta ei nyt heti tuu mieleen mutta ei luulis olevan ongelma jos vähän vaan keskittyy! Öh..
Ohessa vielä jokunen aiemmin mainitsemaani illanviettoon liittyvä kuva. Sain mm. olkapääkyydin Kulumasta Sarkkaan - mikä on aikamoinen matka! Ei paha kentaurinkorvike. Onko sairasta, jos kentaurimiehissä on aina ollu mun mielestä jotaki tosi häiritsevän seksikästä? Eikö tämmöset ajatukset oo ihan hirveän väärin?
Öö,
Elina
Gore Bike goes Gore.
Mummolaan ens viikolla pyörällä kyllään siitä sitten vaan. "Tulikko nää naapureitten nähen tuolla?" x) HEH.
Oh whatever. Kello on 11:15 ja minä lähden kolmen tunnin päästä ilosaareen. Aina on aikaa istua koneella, vaikken olekaan vielä pakannut tai siivonnut tarpeeksi. Jostain syystä tänä vuonna en ole osannut suhtautua yhtä hermostuneesti festariviikonloppuun kuin ennen. Ehkä tähän alkaa jo tottua.. siis pentuna sitä hermoili paljon enemmän sitä et "jos jotain UNOHTUU ja sitte kaikki menee PILALLE", oli kyse sitte siitä yhdestä hameesta tai lompakosta, tuntu et aina jotain jää ja aina oli ressiä kun johonkin lähdettiin.
Wtf! Nykyään aika kuluu niin rouhevasti eteenpäin edesottamuksistani riippumatta, että vaikka jäisin rahattomana jumiin etelään rokin jälkeen, varmasti saisin aikani kulumaan, ja jotenkinhan sieltä kotiin päätyis kuitenki lopulta. Ottaa rennon asennon, kyl ne hommat hoituu, ellei oo päivän päälle.
Miksi aika tuntuu niin eriltä ennen kuin on kahdenkympin yli? Musta tuntuu, että viimeiset kolme vuotta vois niputtaa, enkä huomais mitään. "Nii se oli se kesä 08-09-10 ku mentiin sinne!" Tapahtumien tapahtuma-ajankohdat ei jaksotu mun päässä loogisten psyykkisten vaiheiden mukaan niin ku ennen. Kehitys on pysähtynyt sisälläni. :D Vaikka muutun ja teen erilaisia asioita, pysyn sisältä samana.. ihan eri lailla kuin skidimpänä. Huh huh, ei muuten mitään, mutta aikasuhteen muuttuminen kurmottaa, koska aikuiset väittää aina, että elämä tuntuu vilahtavan ohi aikuisena. Ajan kulkua seuraa nykyään vellomalla välttämättömyyksien ja ajan hengen mukana, juuri hetkahtamatta kuukausien tai vuodenaikojen vaihtumisesta.. Puhuen niistä siitä huolimatta yhä useammin tuntemattomille - ja mikä pahinta - tutuille myös!
Sitte lissää kuvia. Oltiin yks sunnuntai tuosa vähä snuukkeriin menossa ja kuin kohtalon koura olisi lanteilta tarttunut, niin tuntui, kun törmäsin työ_frendeihini Kaisaan ja Jaakkoon keskustassa. Päissään olivat. Tartuin niitten mukkaan ja olin kohta itekki vähä päissään, paitsi sitä ennen törmättiin vielä yhteen työkaveriin, mikä on paljon meiltä, yön rotilta jotka ei koskaan törmää tehtaan ulkopuolisessa elämässä! Hauskoja tyyppejä nämä, ja niin luottavaisia. Ne antoi mun maalata niitten naamoihin semmoisella tussilla, jota ei oo ollenkaan iholle tarkoitettu.Verenmyrkytyksen vaikutuksia ei välttämättä huomaa, jos on humalassa. Oiskohan noin.. No, niistä piirroksista tuli jopa hyviä. Oon aika hyviä ihopiirroksia tehny tänä kesänä taas. It's nice. :) Mulla on kännykässä kuvia käsistä.. humalaisista puistokäsistä.. Jospa ilosaaressa pääsis maalaamaan taas lisää! Viime vuonna käytettiin Anskun ostamia ihomaaleja, ja tiesittekö - se mönjä on hullun pysyvää, vaikka ne maalit näyttää tiimarin vesiväripaletilta. Lähtee saippuapesussa vaikeammin ku permanent-tussi.. Vähänkö ois MAKIA semmonen joku 36 värin ihomaalisetti. Nam. Sitä paitsi sellaiset oikeat värit pysyy hyvin, ne ei lähde juoksemaan reivatessakaan. Ansku muistaakseni testasi Halloweeneissa, teki semmoisen tikatun suun. Olihan se naama musta loppuillasta mutta kuitenkin :D
Ois makia myös moni muu asia. Joko sitä alkais tekemään joululahjalistaa.. Haluaisin konkkamikin, mikserin, sen tupakanlopettamislääkekuurin, ihomaalitkin keksin just.. No muuta ei nyt heti tuu mieleen mutta ei luulis olevan ongelma jos vähän vaan keskittyy! Öh..
Ohessa vielä jokunen aiemmin mainitsemaani illanviettoon liittyvä kuva. Sain mm. olkapääkyydin Kulumasta Sarkkaan - mikä on aikamoinen matka! Ei paha kentaurinkorvike. Onko sairasta, jos kentaurimiehissä on aina ollu mun mielestä jotaki tosi häiritsevän seksikästä? Eikö tämmöset ajatukset oo ihan hirveän väärin?
Öö,
Elina
Kommentit
Lähetä kommentti