Hurr hurr, hellettä

Terve! Teemana tänään taide ja helle. Oon ollu ylimielissään siitä, että oon parina päivänä piirtäny aika paljon, vaikka oon käyny baarissa yms. energiaa vievää toimintaa. Jännästi mielissään koitan muistaa olla myös siitä, kuinka oon saanu vuoden aikana aloitettua ja ylläpidettyä harrastuksia ja eri projekteja. Ei muuten kehumisen arvoinen saavutus välttämättä, mutta kun en ole käynyt koulussa ja laihtunutkaan en ole kuten viime kesänä suunnittelin. Monet projektit viime kesältä jämähtivät talven aikana. Kesällä tuntuu aina, että on helvetisti energiaa ja ideoita ja niiden virta ei ehdy koskaan. Vähän niin kuin viinin virta ei ehdy koskaan, that is, kunnes se tekee täyskäännöksen vatsalaukussa ja nousee vastavirtaan. Vielä tuntien päästä sängyssä kuorsatessa eksoottisen tuoksuiset viinihiukkaset kulkeutuvat hengityksen kautta huoneilmaan.  

Valehtelisin, jos väittäisin että näillä helteillä on ollut ihanaa herätä. Liian myöhään valvominen on aiheuttanut monta aamun venähtämistä pitkälle iltapäivään. Ei siinä muuten, mutta tällä säällä olisi armollisempaa herätä aamun viileinä tunteina, eikä keskelle paahtavaa, rapularotan silmiä sokaisevaa todellisuutta. SUPER RADIANT FUCKING SUN BOOST!! NOW WITH TEMPERATURE OF SHIT-THOUSAND DEGREES!! Siihen vielä kahden nukkuvan porsaan yön aikana tuottama rapula-aromaattinen huoneilma, niin jo on herkku herätä. :D

Oikeastihan nautin hemmetisti kaikenlaisista ääri-ilmiöistä säätilassa. On mukavaa, kun on jotain, jota päivitellä bussissa, kassalla, facebookissa. Yhdistäviä ilmiöitä. (Tsiisus, eikö ne ollu ne vanhat ihmiset jotka näin ajattelee?) On se hauskaa, olla "samassa veneessä". Kun ei kansana yhdistytä vaikka mellakoiden, niin kuin jännemmät kansakunnat etelämmässä, eikä edes sotatilaa ole päällä, thank my golly goodness on sentään helle, josta voidaan repiä yhteinen kokemuspinta arkeen.

Olen piirtänyt hieman. Olen myös tullut tulokseen, että minun ON SKANNATTAVA arkistoni digitaaliseksi, ennen kuin revin loputkin ahdistavista paperiläjistä, joita on _joka_puolella_. Huolimattomat, epätäydelliset ja keskenkeräiset piirrokset saavat digitaalisena aivan uusia ulottuvuuksia, kun niitä voi muokata ja yhdistellä.. Joskus ajattelin sellaisen olevan helvetin mautonta. Laiskaa paskaa, if you will. Tehdä käsin vain välttämätön, ja loput koneella.. En vieläkään oikein siedä tietokoneella väritettyjä piirroksia. Arvostan digitaalisia maalauksia, tekniikkaa itsessään en kummemmin kritisoi, mutta tiedättekö - line art, joka väritetään tietokoneella, on usein puistattavan "oiotun" näköistä. Vrt. jotkut sarjakuvakirjat. Bleh.

Niin, kaikesta huolimatta, aion yrittää jotain tällaista digitaalista sävyä. Esimerkiksi lyijykynäpiirros, jota en ole hionut pitkälle, näyttää yllättävän hyvältä, kun lisäsin siihen taustaväriä ja hieman tummuutta:

Mikä lie demoni viime elokuulta..

Oon hirveän kiinnostunut tällaisesta röpäleisestä ja häiriintyneestä viivasta. Oon pitkään, pitkään tehny sellaisia piirroksia, joissa viivan suunta ja muoto on oltava mahdollisimman aiottu ja vakaa, selkeä ja vahva. Nyt oon tehny paljon piirroksia, joille en tekohetkellä oo antanu arvoa, ts. suunnitellut mitään etukäteen, edes yhdistänyt mielessäni kättäni tunteisiini.. Antanut vain kynän kulkea paperilla välinpitämättömästi, laiskasti ja melkein inhoten.. Olin puulla päähän lyöty, kun huomasin, että silläkin tyylillä saa jotain aikaan. Jotain uutta! Aloinkin jo olla aivan umpikujassa piirtämiseni kanssa. 

Tämän piirsin perjantaina töissä. Raapustus vain, mutta.. 

Tämä koskettava tarina "minun viivastani" (hei, kaikkea voi suurennella!! ihan kaikkea! ;>) heijastaa loogisesti ja söpösti sitä, mitä muutoksia oon kokenu vuoden aikana ns. elämäni punaisen langan seuraamisessa. Päämäärätietoisuus .. elämäni suunta, ja näköyhteyteni siihen. Viivani. Miten se ennen oli niin jyrkkä ja vahva, ja nyt se tuntuu niin hauraalta ja kiemurtelevaiselta. HAAH :D Ei, se ei ollut angstia. Se on hienoa ja hupaisaa! Pelottavaa kyllä. Helvetin pelottavaa. Mutta hienoa silti!

Musta tuntuu, että mun elämän, hmm, näennäinen päämäärättömyys on kaikessa perseydessään avannu mulle samalla ovia. Semmoisia "havainnoin asioita joita en ennen ole huomannut" -ovia. Jossain vaiheessa kevättä meinasin seota totaalisesti kaiken TÄRKEYTEEN, ja halusin vain jatkuvasti viettää aikaani ulkona ilman puhelinta tai lompakkoa, kuten lapsena - kulkien ympäri ämpäri neighbourhoodeja kääntäen kiviä, työntäen päätä pusikoihin ja piirtäen liiduilla aliskan seiniin. Katsella pitkään hypnoottisia pilviä tai ruohonkorsien heilumista tuulessa. Mitä tahansa irtonaista ja merkityksetöntä, pieniä spontaaneja nautintoja. Olen niin kyllästynyt mittaamaan mielessäni toimintani tuottavuutta. Samalla nautin, tietty - eihän tämäkään asia olisi hauskaa saati nautinnollista ilman Pientä Piinaavaa Paradoksaalisuutta, perkele.

Ohessa aiheeseen liittyvä kuvakokoelma.  Reunimmaiset kuvat taas kertovat maalin lohkeamisesta - jonka katseleminen on kyllä täysin perusteetta väheksytty ja ivattu harrastus. Katsokaa nyt, herrajestas, miten kauniisti maalisuikaleet kaartuvat kosteuden ja ajan yhteistuloksena. Jostain syystä pidän noista kuvista todella paljon. Luontokuvaaminen on tullut lähemmäksi sydäntäni, kuten näkyy myös viidakkoisesta kesäkuvasta, jossa on outo sinertävä sävy. Pidän tuosta kuvasta erityisesti, koska minulla tulee sitä katsoessa olo, kuin voisin melkein kuulla lehtien ja heinien kuhinan, jota kesätuuli pajukossa aiheuttaa. :) Kuvillakin tuntuu aina olevan oma musiikkinsa, sointinsa, kuin aivoissa mielleyhtymien kautta rakentuva ambienssi. Yllättävän paljon kuvan miellyttävyyteen vaikuttaa se, onko siinä aistittavissa harmoniaa - joka taas on perusteiltaan hyvin musikaalinen kokemus. Värien sointuvuus toisiinsa on yksi osa, mutta on muitakin asioita, jotka tuntuu musikaalisilta jutuilta, vaikka ovatkin näköaistilla havainnoitavia asioita. ON SE JÄNNÄ. 

Tosiaan, noissa maalisuikaleissakin on meikästä hitosti musiikkia. Kuuleeko sitä kukaan muu, vai olenko minä vain pärähtänyt? Ääni päässäni vastaa: "No, siitä ei ole epäilystäkään, ettetkö olisi.." Pärähtäneisyys on jees, näkisin, kunhan pystyy toimimaan. Tai siis on paljon kivempaa, jos pystyy haaveilun lisäksi toimimaan. Line of logic, i has it. Scribbly as fuck, but it's there.

P.S. Tänään on muuten eka yö, kun ulkona on pimeää. Minun silmiini ainakin.. Friikkiä..

P.P.S. Kettu että on hyvä biisi. En kyllästy tähän millään. Oli hyvä tai huono fiilis, soppii, ja se on mulla kyllä tosi harvinaista..

LOL eli lots of love,
Elina