Got to Flow

Olen maalannut tänään pitkästä aikaa useamman tunnin verran. Maalaamiseen, niin analogiseen kuin digitaaliseen (voiko niin edes sanoa? No, tiedätte mitä tarkoitan..) kertakaikkiaan täytyy voida käyttää vähintään kolme tuntia kerrallaan. Viisi tai kuusi - vielä parempi, mutta parhaisiin tuloksiin pääsee aina ajattomuudessa. Toisin sanoen, alan maalata kun saan inspiraation, enkä lopeta ennen kuin minua ei enää huvita maalata. Se on ainoa keino jonkin uuden tulla esiin.

Kyllä minä voin mekaanista suorittamista tehdä ilman inspiraatiotakin, toteuttaa jo varmaksi tulluita osaamisalueitani.. Sekin on mukava, kotoisa olotila - kuin kaoottinen työpöytä, huojuva järjestelmä, joka pysyy kasassa monen väristen post-it -lappujen avulla. Olen viettänyt tässä olotilassa hyvin paljon aikaa tänä syksynä, ja luojan kiitos, olen oppinut todella pitämään siitä taas.

Tuota mekaanisempaa työskentelyfiilistä huomattavasti vaikeampi lähestyttävä on kuitenkin ihana inspiraatio. Se on se syvin, rakkain, puoleensavetävin ja karmaisevin portti, jonka lävitse virtaa - vuorovesien tavoin joskus vuolaammin, joskus kitsaammin  - flow.

" Flow on amerikkalaisen psykologian professori Mihaly Csikszentmihalyi (s.1934, --) luoma käsite, joka kuvaa yksilön syventymistä tehtävään. Flow-tilassa syventyminen on niin täydellistä, että tietoisuus tehtävän ulkopuolisista asioista katoaa ja tehtävän suoritus etenee omalla painollaan kuin virta.

Csikszentmihalyi kuvaa kahdeksan osatekijää, joita flow-kokemukseen voi liittyä: 

1. Tehtävällä on selvät päämäärät. 
2. Yksilön keskittyminen on täydellistä. 
3. Oman minän arviointi vähenee. 
4. Ajantaju katoaa.
5. Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta. 
6. Yksilön kyvyt ja tehtävän vaativuus ovat tasapainossa (--). 
7. Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta.
8. Tehtävä on itsessään palkitseva. 
      

 
 Csikszentmihalyi on tullut tunnetuksi mm. luovuuden, subjektiivisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden tutkimuksistaan, mutta parhaiten hänet tunnetaan kuitenkin juur flow -käsitteestään. Hän on tutkinut kyseistä aihepiiriä yli 40 vuotta."

Lähde 

Okei, flow siis liittyy paljon muuhunkin kuin maalaamisinspiraatioon - se voi liittyä oikeastaan mihin tahansa suoritettavaan asiaan, jossa suorittaminen muuttuu tekemisestä nauttimiseksi. Lukiossa psykologian tunnilla esimerkkinä käytettiin huippu-urheilijoita.

Annan liian vähän aikaa omalle flow'lleni joskus. Kuten jo mainitsin, minun flow-porttini on vaikeasti lähestyttävä, kuin metsän ylimaallinen neito, joka tavallisen metsurin täytyisi maallisilla keinoilla saada viekoiteltua petiin. Olen niin kovin huono keskittymään järkevästi. Silloin, kun pääsen keskittymisen ihanaan tilaan, en haluaisi minkään häiritsevän minua. Kuolematon tunne, joka muistuttaa ulospäin myös kusipäisyyttä :D Eli ystäville vinkki: jos satut soittamaan minulle tuona harvinaisena herkkuhetkenä (tai silloin, kun koetan vietellä tuota porttia aukeavaksi), voin olla hirveän tyly ja lyhytsanainen. Ei henkilökohtaisuuksia siis!

Olen surullisen tietoinen siitä todellisuudesta, mikä väistämättä aikuiseksi kasvavaa, hitaasti mutta varmasti rutinoituvaa nuorta ihmistä odottaa. Jos jatkan puolityydyttävien työtehtävien suorittamista kaikella energiallani, jos annan periksi maailman kitsautta kuvaileville mielipiteille ("ei sitä passaa ranttu olla töitten suhteen/töitä ei ole koskaan liikaa/hyvä kun on edes jotain"), minun flowni lakkaa satavarmasti virtaamasta. Tai vähintäänkin se muuttuu koskesta pikkupuroksi.

Jos taas rupean kieltäytymään töistä sillä perusteella, että jotain parempaa on nurkan takana, tai jos ei siellä niin omassa jylhässä yksinäisyydessäni.. silloin minä löydän itseni pian siitä pisteestä missä olin viime keväänä - kitara soi, runovihko täyttyy ja puolivalmiita maalauksia kertyy nurkkiin, mutta mitään todistettavaa työtä ei ole tapahtunut.  Olen hieman ongelmissa Kelan kanssa tämän yksilönvapaus-vaiheen vuoksi, mutta oli se sen arvoista, sanon vaan! Nyt vain sen koettuani en oikeastaan haluaisi enää eristäytyä.. Tai no siis, heh, noh, ainahan minä haluan eristäytyä. Se on ikuinen haaveeni josta olen maininnut täälläkin monesti - jos vain jonain päivänä seuran ja lämmönkaipuinen persoonani antaisi myöten, ja päästäisi minut vuodeksi asumaan jonnekin, minne kukaan ei pääsisi, eikä puhelimet kuuluisi.

 

Toisaalta, minä rakastan tällaista väkkäräelämää. Miksipä pakottaisin itseäni mihinkään, edes omaan unelmaani - enhän minä vielä halua eristäytyä. Kuka tietää, ehkä minulle riittää joskus yksi kesäkuukausi, jonka vietän yksin jossain korvessa. Jollain tavalla olen ylpeä tästä eristäytymishaaveestani, kuinka typerää.. Olen ylpeä itsestäni siksi, että olen niin itsenäinen että tahdon kokea sen, ylpeä vaikka olen tällä hetkellä hirveän läheisriippuvainen, ylpeä jo ennen kuin olen ottanut askeltakaan tuota kokemusta kohti.

Ja niin, rakkaat lapset, voi ihminen tehdä olonsa helpoksi - suhtautuu vain kaikkeen itsessään niin positiivisesti ja rakastaen, kuin äiti lastaan konsanaan, vaaleanpunaiset lasit arvostelukyvyn sumentaen! Ai että! ;)

P.S. On Jupiter-viikonloppu! <3