Se pyörii sittenkin!

Kävin juuri lenkillä ensimmäistä kertaa uudessa lähiympäristössäni. Sitä edelsi koko aamupäivän kestänyt, omituinen jännite ja ahistamis-öhinä, joka myös aamulla tänne päivittämästäni tekstistä huokuu. No, päätinpä sitten reippaana tyttönä jättää päivän aikataulustani pois ainoan asian, joka päivästäni teki aikataulutetun. Olin vapaa käyttämään loppupäivän, kuten haaveilin, itseni "kastelemiseen" !

Sain siis juomaa kuvataidehetkeä janoavalle sielulleni. Työstin yhtä minua riivannutta taulua eteen päin. Maalasin sitä monta tuntia! Sotkin kuin hullu pää innosta täristen, kunnes aurinko alkoi paistaa ikkunasta tehden värien näkemisen hankalaksi ja selkäni kovin hikoilevaksi. Pesin pensselit ja tajusin, että jatkuvan onnentunteen saavuttamiseksi minun on lähdettävä ulos. Ähisten ja puhisten vedin lenkkarit rakkoisiin jalkoihini ja sitten..

VOI LUOJA MITEN KAUNIISEEN YMPÄRISTÖÖN OLENKAAN MUUTTANUT!

Jänissaari ja sen ympäristö on nyt hyvin läpikoluttua aluetta minulle ja lenkkareilleni. Tämä paikka on täynnä toinen toistaan kauniimpia metsäpolkuja, hiekoitettuja teitä ja erilaisia pieniä rantoja. Oli uskomattoman helppoa tuntea olevansa luonnon keskellä vaikka polut ovat aivan tämän lähiön tuntumassa. Näin kaksi kertaa rusakon, lähempää kuin ikinä ennen elämässäni. Se oli kaaaaunis. Ylväs vallan.
Olen aina pitänyt jäniseläimiä hieman säälittävinä olentoina, mutta rusakossa kiteytyy jotain upeaa. Se pysäytti valppaalla mutta läsnäolevalla olemuksellaan, eikä se ei näyttänyt yhtä piiruakaan tutisevalta ressukalta, toisin kuin muut jänöt..


Näin myös oravan kaksi kertaa "metsän siimeksessä" samoillessani. Molemmilla kerroilla orava ei lähtenyt juoksemaan minua karkuun, oli toki liikkumatta ja varuillaan, mutta niin lähellä sekin! Mikä näitä elukoita täällä vaivaa? Paras on nimittäin vielä kertomatta.

Oksalla raakkui varis, ja minä juoksin sen alta ajatellen: "Jestas mikä ääni, elukka parka kun on moisella siunattu. Vaikkakin, eihän sitä tiedä, vaikka olisi lajinsa kultakurkku. Heh heh." Eipä kestänyt kauaa naureskeluni, tuo pahanilmanlintu nimittäin yllätti minut lentämällä aivan läheltä pääni yläpuolelta samalla rääkäisten peloittavasti. Se teki sen vielä toisen kerran, ja silloin viimeistään olin aivan varma, että se teki sen tahallaan. Ei linnut huvikseen lennä niin läheltä ihmistä!


No, kolmannella kerralla käännyin juuri katsomaan taakseni nähdäkseni sen lentävän takanani minua kohti, liitävän ääneti. Se sitten jarrutti ja pysähtyi läheiselle oksalle sukimaan itseään, muka aivan muina miehinä. Kyllä minä tiedän, mitä se meinasi, mokoma!

Tietty on mahdollista, että se oli vanhempi, jonka poikaset olivat lähteneet juuri pesästä ja olivat jossain maan tasolla harjoittelemassa lentämistä. Varikset kuitenkin pesivät puiden latvoihin joten on epätodennäköistä, että olisin ollut liian lähellä pesää.

Monet tarinat mummolassani asustelleesta, kesystä Roope-variksesta ovat pohjustaneet uskoani varislintujen älykkyyteen, mutta tämä tapaus sinetöi jutun. Mikä epatto elukka! Olen rakastunut. Eläimet ovat käsittämättömän valloittavia.. asioita.



"Tänään Kuu roikkuu tyhjän päällä lähes koko päivän, ja näin ollen asioiden aloittaminen ja loppuun saattaminen voivat tuntua tavanomaista vaikeammalta. Erityisesti jos harteillasi on paine joidenkin tehtävien hoitamisesta, tämä päivä saattaa kiristää hermojasi ja aiheuttaa stressiä. Iltaa myöten tilanne kuitenkin paranee, ja Kuun siirtyessä levolliseen Härkään alkavat asiatkin näyttää valoisemmilta." (astro.fi, astrosää päivälle 14.6.2012 torstai)

Seriously?!

Pari vuotta planeettoja seuranneena en rehellisesti sanoen voi enää olla täysillä uskomatta, että noitten palluroiden vetovoimalla on jotakin merkitystä pienen ihmisen olotilaan. Liian monta kertaa olen katsonut em. palvelusta päivän päätteeksi mitä sille päivälle on luvattu, ja nappiin mänöö.. Tai sitten oon vain neiti herkkäpersys ja kaiken mualiman ulkoisten vaikutteiden vapaasti heiteltävissä..

Oikeasti olisi ihan hirveästi muutakin kerrottavaa. Mutta nyt siirryn tekemään ruokaa, jota olisi paljon kivempi tehdä, jos Antti olisi täällä.. valtuutettuna makutuomarina ja kokeneena nautiskeluseurana. 

 Lopuksi piristän tätä synkkää blogia parilla oikke hyvällä biisillä!