Kyssar och så vidare

Sehän meni ihan hyvin se vanteenpyörittelykeikka! Saatiin hyvät aplodit ja ihmiset tykkäs kovasti. Tai ainakin muille tytöille oli kuulemma moni ihminen käyny sanomassa että olitte ihania, itse onnistuin välttymään moiselta kohtaamiselta kenenkään mielipiteen omaavan ihmisen kanssa. Olin ehkä pikkuisen ujona omassa pienessä maailmassani alkuillan, jännitin ekaa settiä aivan hirveästi!! Vedimme eka kerralla 50 minuuttia tauotta, mikä oli ehkä vähän pöhlöä.. Lindalla kädet tärisi vettä juodessa ja mulla alkoi huipata.. No, näistähän oppii. Toinen setti oli lyhyempi, mikä oli sääli sinänsä, kun keho oli lämmin ja alkujännitys vähän hiipunut ;) Hirveästi oli valokuvaajia siellä, mutta olen vasta nähnyt kuvat yhden porukkamme tytön kamerasta. Tässä koko poppoo:

Kirsi, Jonna, Linda, minä, Hanna - ultraviolet hoopy sweetness!

Hidria Spacefolkin keikka oli mieletöntä tulitusta. Käsittämätön meininki, ihmiset tanssivat kuin hullut, aivan mahtava energialataus oli keikan loppuun asti.  Kaikki se pyllyn pyöritys, eikä mun alaselkä edes ole ollut kipeä. Ehkä oon oppinu käyttämään enemmän vatsalihaksia tanssiessa, jee! Oon kyllä harjoitellut sitä, että tietoisesti käytän vatsalihaksia enemmän ponnistaessani missä hyvänsä tilanteessa.

Yksi käännekohta elämässäni oli, kun Ansku kertoi, että sillä ei tule hartiat kipeäksi luutuamisesta. Minä aivan että häh, miten on mahdollista? Anskua nauratti, että pitäisikö muka tulla? Siinä käytännön luutuamistestejä tehdessämme tajusimme, että Ansku ponnistaa vatsalihaksista, minä yläselästä. Oli hurjaa ymmärtää, että vatsalihaksia voi käyttää jopa käsillä suoritettaviin tehtäviin. MIND WAS BLOWN, so to speak.


Antti tuli eilen illalla, ja se on torstaihin asti täällä mun luona. On ollut aika ihanaa. Nyt haasteena vain on se, etten laiminlyö töitäni.  Taidenäyttely aukeaa alle kolmen viikon päästä ja minä haluan sinne uutta materiaalia! Olen maalannut tällä viikolla aika paljon jo, mutta mikään ei riitä! Ei mikään! Tänään käyn ostamassa vielä vähän uusia sävyjä mustetta. Olen kovin innostunut piirtomusteista. Olen sitä mieltä, että kun kyse on taiteentekemisvälineistä, mikään määrä rahan kuluttamista ei ole liikaa.. Kohtuullisuus ei ole tähdellistä, kun kaikki välineet yleensä tulee kuitenkin käytettyä loppuun jossain vaiheessa.


Mutta juupa juu, kello lähentelee puoltapäivää ja ois tarkoitus lähteä käymään kaupungilla Anan kanssa. Tapaamme yhteisiä tuttavia ja minä käyn musteostoksilla. Minun olisi hyvä alkaa harrastaa säännöllisiä, yöllisiä pyöräilyreissuja dyykkausmielessä. Mutta sitä varten tarvitsen tilavuudeltaan fenomenaalisen selkärepun.. Ehkä Linda ompelee minulle sellaisen, jos pyydän kauniisti. Mitäpä me höpönassut emme toistemme edestä tekisi. Plim! Plom!

AI NIIN, duracell-ystäväni Daniel ottaa tänään pohkeeseensa tatuoinnin, jonka tilaustyönä hänelle piirsin. Olen otettu ja mielissäni! Ohessa kyseinen kuva. Aika suloinen, vai mitä? Voisin itsekin ottaa tuollaisen. Tekisi mieleni suunnitella itselleni joku uusi tatuointi.. Simba parka on niin kovin yksinäinen tuolla lapaluun päällä..

Olen kuunnellut paljon musiikkia viime aikoina. Hyvää musiikkia vieläpä! Esimerkiksi tähän biisiin olen aivan Rakastunut. Nuo jouset, lyriikat, ääni. Lurve!