Semi-depressant

Huomenta! Olen pari tuntia sitten herännyt vaivalloisesti kolmanteen aamuun uudessa kodissani Tampereella. Vaivalloiseksi heräämiseni täällä tekee mm. se, että ikkunat osoittavat eri suuntaan kuin edellisessä kodissani. Olen tottunut puolitajuisesti tulkitsemaan kellonaikaa siitä, milloin aurinko alkaa paistaa ikkunastani sisään. Kaukovainiolla tiesin olevan liian aikaista nousta ylös, jos aurinko paistoi ulkona mutta ei viistänyt sisään. Nyt olen nukkunut joka aamu pidempään kuin olen tarkoittanut, hämmentyneenä herännyt, ja myöhemmin illalla kotiin tullessani yllättynyt iloisesti, kun kotini on kauniisti ilta-auringon valaisema.

Viime yön unet liittyivät selvästi seksuaalisuuteen, viehättävyyteen, uskottavuuteen, kyvykkyyteen. Muistan enää pätkiä sieltä täältä, mutta teema toistui selkeänä. En ollut kovin onnellinen minkään unen aikana, ja turhat asiat veivät jatkuvasti huomioni - miltä jonkun mekko näytti, mitä jonkun naurahdus merkitsi, miten minua ei kaivattu jonnekin, ym. Heräsin stressaantuneena ja masentuneena, ja ratkaisuna makasin puoli tuntia sängyssä vain rentoutuen ja ajatellen.

Harvoin käy niin, että nukutun yön aikana onnistuu ahdistumaan niin, että aamulla pitää ajatella pää selkeäksi!

Katson käsiäni näppäimistöllä, ne ovat kuin vanhan ihmisen kädet höystettynä vihreällä kynsilakalla. Käsieni ja mieleni välinen yhteistyö ilmaisee itseään myös siinä, kuinka tulkitsen käsiäni. En ole tehnyt käsilläni hetkeen mitään. Ei ole yllättävää, että ne näyttävät minusta elähtäneiltä. Jos nyt tarttuisin toimeen ja maalaisin koko päivän, ne epäilemättä näyttäisivät toimeliailta ja punoittaisivat iloisesti tärpätistä ja muista myrkyistä. Suoneni pullottaisivat pirteästi, aivan kuin vesi kohisee viherkasvieni suonissa tällä hetkellä.

Kastelin viherkasvini äskettäin ensimmäistä kertaa viikkoon. Reissuni Ouluun venähti muutamalla päivällä. Onneksi minulla ei ole kissaa.