Nöyrää tyttöä, lepposaa höttöä

Note to self: Älä vietä aikaa internetissä sen jälkeen, kun olet todennut olevasi valmista sänkymateriaalia. Äläkä varsinkaan puutu keskusteluihin, jonka sävyä et alunperinkään sietänyt syystä tai toisesta.

Juu, yönsä nukkuneena neiti on rauhoittunut hieman. ;) En silti peru puheitani - aavistuksen verran vain nolostelen teinimäistä tunteenpurkausta, ja samalla naureskelen sille, kuinka loputon on tämä aallokko. OF BLOOD, nimittäin! Kyllä vain, ne vihdoin alkoivat tänä aamuna.

Kaiken tämän korkealentoisuuden jälkeen voisin kertoa muutaman maallisen faktan elämästäni.

1. Ostin kävelysauvat. Fo real. Olen muutaman kerran niitä testannut, enkä osaa sanoa niiden vaikutuksesta kyllä mitään.. jos paikat ei tule kipeäksi, ei toimi, tuntuu. Asia onneksi tuskin on niin mustavalkoinen.

2. Olen alkanut ottaa tulevan urani media-alalla vakavammin kuin koskaan. Olen myös ymmärtänyt, etten ole automaattisesti lukittu mainostoimistoihin koko iäkseni, ja monialataiteellisuuteni voi oikeasti fuusioitua myös ammattipuolella jossain vaiheessa elämääni. Olen ollut kiukkuinen, laiska taiteilija monta vuotta. En valita, hienoa matskua siitä tunteesta on syntynyt.. mutta nyt minulla on helpompi olla, kun vihdoin ymmärrän, että saan itse valita, aina.

3. Musiikkimakuni venyy ja paukkuu. Uusimpia ihastuksen kohteitani on vanhat suomalaiset ja intialaiset elokuvamusiikit, sieltä 60-luvun tienoilta. Ollessani Intiassa olin vähän väliä todella mielissäni tai liikutuksissani, koska joka puolella soi niin kaunista musiikkia. Harmittelin, että en minä kuitenkaan tätä kotosalla enää löydä mistään. No, what the heck! Nehän soittavat siellä bollywood-musiikkia radioissa! Ja bollywood ei ole mikään uusi juttu, niitä kappaleita on loputtomasti! Ja vielä tuubisa! Loveloveloveeeeee.

Kesällä yhtenä lauantaina herätin huomiota tanssimalla avojaloin vähissä, hipahtavissa hellevaatteissa pitkin Oulun keskustaa ja toria, soittaen mukanani kulkeneesta kaiuttimesta mm. näitä biisejä. Hah, onneksi toteutin silloin sitä maanista riemua, mikä minussa kupli. Olin epäilemättä yhtä ärsyttävä kuin olin ihastuttava, mutta kun kerrankin on olo että ei väliä, elämä on tehty nautittavaksi, niin miksipä ei.. Eräs nainen huusi minulle ilkeillen, että vedä nyt edes maha sisään! Katsoin häntä, ja sanomatta mitään pullistin mahani niin isoksi kun suinkin. Sitten aloin tanssia ja ympärilleni kerääntyi miehiä. Katsoin naista ja virnistin. VEJÄ ITTE!

Tänä aamuna fiilistelenkin taas kerran sitä, kuinka olen kulkenut kauas siitä 12-vuotiaasta Elinasta, joka harva se ilta itki peilin edessä koska piti itseään punkerona. Myöhemmin aikuisena yksi luokkani pojista, jolle kerroin noista vuosikausia kestäneistä komplekseista, sanoi ettei hän koskaan ollut nähnyt minua edes pulleana. Sellaista se on. Elämä <3



Kommentit

  1. Oikein! Oli vissiin huutelijalla itellä jotain ongelmia, lukenut kenties liikaa naistenlehtiä? Pitää muistaa että mitään mitä toiset sanoo, ei kannata ottaa henkilökohtaisesti koska se on vain heijastusta heidän omasta todellisuudesta. Ja sillä taas ei ole mitään tekemistä sinun kanssa :)

    Itseasiassa tulin blogiin kysymään, että mitäs velottaisit jos tekisit mulle nettisivuvisuaalit tai koko nettisivun uusiksi? Tarvisin myös logon. En muista kysyinkö jo sua siihen tämän blogin kautta, mutta vastaisitko tähän kysymykseen mulle suoraan mailiini? Osoitteeni on: etunimeni(at)pohojanakka.com

    VastaaPoista
  2. Niinpä, niinpä.. Hyvin sanottu :)

    Voe että, tämä oli huono kanava kysäistä tällaista työjuttua kun en käy näitä niin usein tarkistelemassa.. Onko mulla sähköpostia täällä missään esillä? Täytyy tarkistaa.

    Kuulin, että luokkakaverini tekee sivuja sulle. Hyvä että sait homman kuitenkin käyntiin, kun musta ei kuulunut :) Kiitos tarjouksesta eniveis!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti